Promenaadikatu () on Tagalahden rannikkoaluetta kiertävä kävelykatu Haapsalussa, Länsi-Virossa. Tämä kävelykatu kuuluu sekä kaupungin viher- että luonnon- ja perintösuojelualueeseen.

Haapsalun entiseltä tärkeimmältä ranta-alueelta eli Afrikan uimarannalta alkunsa saava ja Veekadun () päädystä kohti merta jatkuva Promenaadikatu jää vanhaankaupunkiin niin koillisesta kuin pohjoisesta rajoittuvalle vihreälle vyöhykkeelle Tagalahden rannalla. Promenadia pidettiin jo 1800-luvun lopulla erittäin edustavana paikkana ympäröivine terveydenhuollon mahdollisuuksineen, puisine pitsikoristeisine rakennuksineen ja viihdetiloineen.

Tällä rantakadulla sijaitsevat Kuursaal-kesäravintola terasseineen, puiston Kõlakoda-soittolava ja ulkoilmatanssilattia, Viron ortodoksisen seurakunnan Haapsalun Maria-Magdaleenan kirkko, Allika-paviljonki, sekä vene- että uintisilta, rantaruotsalaisten museo, kuvanveistäjän Roman Haavamäen tekemä aurinkokello, muistomerkki Viron ensimmäiselle ammattisäveltäjälle Rudolf Tobiakselle, Pjotr Tšaikovskin muistopenkki ja saman taiteilijan veistämiä koristeellisia dolomiittirappusia ja koristepylväitä sekä mereen johtavia koristeportaita. Kuursalin lähistöllä on Haapsalun ensimmäisen mutakylpylän perustajan Carl (Karl) Abraham Hunniuksen muistopatsas.

Nimet Promenaadikadulla on ollut monta eri nimeä läpi historiansa. Joidenkin lähteiden mukaan ennen I maailmansotaa vuosina 1913–1914 katua tunnettiin nimellä Suur puiestee () tai tai . Ensimmäisen maailmansodan aikana vuoden 1914 alussa sisäasiainministeriön määräyksellä Suuri Promenadi uudelleennimettiin Romanovien Bulevardiksi (). Vuosina 1924–1926 sen nimi oli Suur promenaad (), mutta koska Haapsalu oli toipumisen ja ilon paikka Tarton rauhanneuvottelijalle Jaan Poskalle, helmikuussa v. 1926 Kuursaalin eteinen Suur promenaad sai nimensä Jaan Poskan puistokatu ().

Haapsalun kaupungin kommunistisen vallankaappauspäivän mukainen 21. Juuni puiesteen () nimi mainitaan Neuvosto-Viron kansankomissaarien neuvoston 10. joulukuuta hyväksymässä ja Riigi Teatajan 13. joulukuuta 1940 julkaisemassa kansallistettavien talojen täydentävässä luettelossa. ”Läänlasen”, EK(b)P:n Haapsalun Piirikomitean ja Haapsalun piirin työväenedustajien neuvoston tiedottajan ja äänitorven () 20. kesäkuuta vuonna 1950 julkaistun artikkelin mukaan ”vanhaa porvarillista perintöä, "isäntien" ja työväen vihollisten intressejä ja elämäntapaa kuvastavan nimen” vaihto oli tapahtunut ensimmäisten joukossa sitten vallankaappauksen. Toisin kuin valtaosa Haapsalun kadunnimistä kuten mm. Jaani, Õpetaja, Meistri, Neiude, Ehte tänav (), jotka edelleen ”eivät sopineet Neuvostoliiton yhteiskuntaan. Erityisesti pääkatu nimeltään "Karja", läänininsinöörin Tulvikin mukaan nimetty Insinööri-, Viron saksalaisten paronien entistä orjuuttavaa valtaa symboloiva Suur-Lossi- ()- tai porvareiden unelmakaupungin Pariisin mukaan nimettyjen katujen osalta Haapsalu ei pysynyt samalla linjalla Neuvostoliiton johtavien kaupunkien kanssa ja ei yhtynyt toveri Molotovin puheessa 6. marraskuuta 1947 esille tuotuun visioon: "Elämme aikana, jolloin kaikki tiet johtavat kommunismiin”.

Vuonna 1987 joulukuussa kävelykadun nimi vaihtui Promenadiksi () ja vuonna 2004 Promenadikaduksi ().

Historia Haapsalun piispanlinnan rakentamisen aikoihin tämä kävelykatu oli merialuetta. Joidenkin lähteiden mukaan Haapsalun mutakylpylän perustamisen myötä kesällä 1830 kaupungissa oleskeli jo 260 vierasta. Koska kylpylähoito edellytti potilaiden ulkoilua, alettiin 1800-luvun puolivälissä täyttää matalaa rannikkoaluetta läpikulkua varten. Joten toisaalta jo vuosina 1830–1831 aloitettiin rantapromenadien perustaminen. Silloin vuonna 1830 kauppias ja kaupunginherra Alexander Berg aloitti kävelykadun rakentamisen Tagalahden rannalle, johon oli keskittynyt jo kolme pienempää mutasairaalaa. Vuonna 1831 Tagalahden reunalle rakennetun parin sylen (3,6 metrin) levyinen kävelytie alkoi toimia rantabulevardina, josta tuli myöhemmin Suuri Promenadi.

Tai toisaalta kun vapaaherra Adam Theodor Andreas von Ungern-Sternberg rakennutti vuosina 1845–1847 yhteiskunnan korkeimmille luokille tarkoitetun modernin kivirakenteisen mutakylpylän Tagalahden rantatuntumaan, jatkuvalta vedennousulta suojautumiseksi aloitettiin v. 1859 rantapenkereiden kivirakennelmien valmistaminen. Silloin rannalle muodostui noin kilometrin pituinen ja 4,5 metriä leveä Suur Promenaad. Kävelykatu rakennettiin tuolloin juuri valmistuneen Haapsalun toisen mutasairaalan ja siitä muutaman sadan metrin päässä länteen jäävän ortodoksisen Maria-Magdaleenan kirkon väliselle ranta-alueelle, jolloin se sai alkunsa kirkon viereisen Nikolai-puiston luona ja ylsi Supeluse tn 2 () sijainneen villa Friedheiminin luokse. Siitä jatkui Väike eli Šokolaadi Promenaad () kunnes Ungern-Sternbergin kiinteistöjen luo.

Kaupunginjohtajan Hans Alverin ja taiteilijan Roman Haavamäen aloitteesta kävelykadulle asennettiin lukuisia kuvanveistäjän luomia teoksia, joista joitakin on säilynyt. Vuonna 1923 valmistui puinen jääkarhu ja merileijona, vuonna 1924 dolomiitista veistetty auringonkello, säätolppa barometreineen, kelloineen ja lämpömittareineen ja vuonna 1928 Carl (Karl) Abraham Hunniuksen patsas, joka siirrettiin promenadille vasta II maailmansodan jälkeen. Vuosina 1930–1932 ilmestyi kävelykadulle koristeellisia dolomiittirappusia ja -koristepylväitä, jalustoja sekä molemmin puolin Kuursaalia mereen johtavia koristeportaita ja Rudolf Tobiaksen patsas v. 1929. Vuonna 1930 perustettiin kävelykadun toiseen päähän kaupungin ensimmäinen uima- eli Afrikan ranta ja vuonna 1940 toiseen päähän Tšaikovskin muistopenkki. Vuoteen 1932 mennessä rannalle valmistuivat puinen krokotiili, luonnollisen kokoinen marabu, Mikki Hiiri ja kärpässienellä pelehtivät tontut. Kun Neuvostoliiton joukot saapuivat Viroon syksyllä v. 1939, osa Haapsalun promenadista annettiin puna-armeijan käyttöön. Samana syksynä armeijan panssarivaunut murskasivat veistokset “Lillekandjad” () ja “Tulekandjad” (). Kahtena kesänä kaislikossa makoillut puinen krokotiili käytettiin lämmitykseen sinä kylmänä talvena 1939–1940. Sama kohtalo kohtasi alkuperäistä jääkarhua, joka seisoi vedessä muutaman kymmenen metrin päässä Kuursaalista, ja promenadin muita puuveistoksia.

Nykyaika

Vuonna 1929 lokakuussa myrsky aiheutti useita vaurioita sekä kaupungille että kävelykadulle. Tuolloin kaupunginhallitus aloitti kävelykadun remontin muutama kuukausi myrskyn jälkeen, 15. tammikuuta 1930, jotta yksi tärkeimmistä lomakohteista olisi kunnossa kesäsesongin alkuun mennessä. 1960-luvulla suosiossa olleet pienvenesatamat sekä promenadilla että Jaama-puron suulla ovat purettu. Nykyisin promenadi yhdessä Afrikan rannan lasten- ja Jaan Poska-rantapuiston kanssa ovat Haapsalun edustavinta aluetta. Vuonna 2005 tammikuisen myrskyn tuhojen seurauksena kävelykadun rantojensuojelu oli tarpeen tarkistaa, koska sen kivinen parapetti e. kiinteä suojaseinä uhkasi vajota veteen. Tienpäällyste, valaistus ja vehreys olivat huonossa kunnossa ja samoin veistokset vaativat kunnostamista. Korjaukset alkoivat helmikuussa 2008. Vuosina 2008–2010 suoritettu rantapromenadin kunnostushanke entisen historiallisen ympäristön elvyttämisen lisäksi täydensi sitä moderneilla ratkaisuilla. Mm. koristeellisten pylväiden, portaiden, jalustojen, aurinkokellon jne. useiden historiallisten yksityiskohtien palauttamisen lisäksi kunnostettiin rantakadun Kuursaal, venevuokraus- ja musiikkipaviljongit, uusittiin rantakadun valaistus, rakennettiin laitureita ja rantapaviljonki, lisättiin penkkejä ja uusia ulkovessoja. Myös promenadin toisessa päässä oleva Afrikan ranta kunnostettiin ja rakennettiin rantahuoltorakennus ja venelaituri. Rannan viereen perustettiin yksi kaupungin suurimmista leikkikentistä, joissa oli meriteemaisia nähtävyyksiä. Myrskyn vaurioittama rantaviiva palautettiin ja varustettiin uudella valaistuksella. Uusittiin myös puiston inventaario ja päivitettiin maisemointia.

Roman Haavamäen jääkarhun alkuperäisen puuveistoksen muovikopio ankkuroitiin Tagalahteen kesällä 2010 ja sen viereen pesiviä kyhmyjoutsenia. Haapsalun liikemies Veiko Tishler maksoi patsaan valmistamiseen käytetyt 40 000 kruunua. Jääkarhu kesähtii Tagalilahdella, kiinnittää turistien katseet ja on yksi Haapsalun valokuvatuimmista nähtävyyksistä koko kesän, mutta syksyllä se siirretään siistitettäväksi ja talvehtimaan autotalliin. Lokakuun lopussa 2020 tehdyn kuntoarvioinnin mukaan näiden 11 kesän aikana karhu ei ollut rikkoutunut, mutta sen maalikerros oli paikoittain irronnut pois.

Vuonna 2011 joulukuun 26. päivänä aamuyöllä kello 5–6 välillä tuuli oli voimakas ja myrsky kovimmillaan, niin että Haapsalussa merenpinta nousi kävelykadun mittarin mukaan paikoittain 120 senttimetriä keskivertoa korkeammaksi. Veden taso ei kuitenkaan noussut pelätylle tasolle, vaikka varhain aamulla kävelykatu oli toisinaan edelleen veden alla ja siellä oleviin penkkeihin asti oli kahlaamista melkein polvenkorkuisessa kylmässä vedessä.

Lähteet

Aiheesta myös

Luokka:Haapsalu Luokka:Kävelykadut Luokka:Viron liikenne