thumb|upright|Pjatrus Brouka. Pjatrus Brouka (, viralliselta nimeltään Pjotr Ustsinavitš Brouka, Пётр Усцінавіч Броўка, ; 25. kesäkuuta 1905 nykyisen Vitsebskin alueen Ušatšyn piirin Putsilkavitšyn kylä – 24. maaliskuuta 1980 Minsk) oli valkovenäläinen neuvostokirjailija.
Brouka syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän työskenteli koulun jälkeen virkailijana ja vuodesta 1922 lähtien toimittajana. Vuosina 1928–1931 Brouka opiskeli Valko-Venäjän valtionyliopistossa. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli rintama- ja partisaanilehdissä.
Broukan ensimmäinen runokirja ilmestyi vuonna 1930. Ajankohtaisen kansalaislyriikan lisäksi hän kirjoitti oopperalibrettoja, kertomuksia ja kuvauksia sekä tuotantoromaanin Kali zlivajutstsa reki (”Kun joet yhtyvät”, 1957). Brouka sai runoistaan Stalin-palkinnon vuosina 1947 ja 1951, Lenin-palkinnon vuonna 1962 ja Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1970. Hänet nimitettiin Valko-Venäjän kansanrunoilijaksi vuonna 1962 ja Valko-Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1966.
Brouka hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1934. Hän toimi kirjallisuuslehti Polymjan päätoimittajana sekä Valko-Venäjän kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 1948–1967. Vuosina 1967–1980 Brouka työskenteli Valko-Venäjän neuvostotietosanakirjan päätoimittajana. Hänen johtamansa työyhteisö sai tietosanakirjasta Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1976.
Brouka toimi Valko-Venäjän korkeimman neuvoston kansanedustajana vuosina 1947–1955 ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuosina 1956–1980. Hänelle myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvonimi vuonna 1972.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Valkovenäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1980 kuolleet