pienoiskuva|Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa. Asevelvollisuus Suomessa on miesten velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Asevelvollisuuden merkittävin käytännön velvoite on varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen suorittaminen. Asevelvollisuudesta määrittävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:ssa säädettyä maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asepalvelukseen ei kutsuta niitä, joilla on ahvenanmaalaisen kotipaikkaoikeus tietystä iästä alkaen. He voisivat palvella siviilipalveluksessa Ahvenanmaan maakunnan pelastustoimessa, mikäli heidät kutsuttaisiin palvelukseen. Myös se, jolla ei ole ahvenanmaalaisen oikeuksin velvollisuutta osallistua asepalvelukseen, voi suorittaa asepalveluksen manner-Suomessa vapaaehtoisesti. Tämä toteutuu yleensä ruotsinkielisessä joukko-osastossa Uudenmaan prikaatissa.
Asevelvollisuus kestää sotilasarvosta riippumatta sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää 65 vuotta. Henkilön pitäminen reservissä riippuu sotilasarvosta: asevelvollinen on reservissä 65-vuotiaaksi, mutta upseeri, jolla on everstin tai kommodorin tai niitä ylempi sotilasarvo, kuuluu reserviin niin kauan kuin hän on palveluskelpoinen.
Lisäksi kaikki asevelvollisuusikäiset, jotka ei ole varsinaisessa reservissä tai palveluksessa, mukaan lukien terveydellisistä syistä vapautetut ja kutsunnoissa käymättömät, kuuluvat varareserviin eli aiempaan nostoväkeen.https://puolustusvoimat.fi/suomalainen-asevelvollisuusjarjestelma
Jokainen 18 vuoden täyttämisvuotta elävä suomalainen mies – ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta – käsketään kutsuntoihin. Kutsunnoissa asevelvollinen määrätään yleensä vuoden tai kahden päästä alkavaan palvelukseen. Varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen aloittamisajankohdan muutosta voi hakea kutsunnassa henkilökohtaisten syiden vuoksi aina sen vuoden loppuun asti, jona täyttää 28 vuotta. Aloittamisajankohdan lykkäämistä ei tämän jälkeen myönnetä, ja asevelvollisen on aloitettava palvelus, ellei häntä vapauteta siitä. Velvollisuus ase- ja siviilipalveluksen suorittamiseen päättyy sen vuoden lopussa, jolloin henkilö täyttää 30 vuotta.
Vastuu varusmiespalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin miehiä asevelvollisuuden avulla koulutetaan. Vuonna 2015 oli tavoitteena kouluttaa 21 000 varusmiestä ja kertausharjoituksissa 18 000 reserviläistä. Vuonna 2018 vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1 516 naista.Yli 1 5500 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen Varusmies.fi 5.3.2018.
Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työ- ja elinkeinoministeriöllä. Vuosittain siviilipalvelukseen hakeutuu noin 2 000 henkilöä.
Vuosittain kieltäytyy kokonaan asevelvollisuuspalveluksesta noin 70–80 miestä. Heitä kutsutaan totaalikieltäytyjiksi, joiden palvelusvelvollisuus katsotaan suoritetuksi, kun totaalikieltäytymisestä määrätty valvontarangaistus (ns. pantarangaistus) tai ehdoton vankeusrangaistus on suoritettu. Valvontarangaistus on ollut yleisin tapa, jolla totaalikieltäytyjät suorittavat tuomionsa 2012 lähtien, jolloin se tuli mahdolliseksi. Ahvenanmaalaiset miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta rauhan aikana. Naiset eivät ole asevelvollisia, mutta voivat hakeutua asepalvelukseen vapaaehtoisina.
Historia
Suomessa on Ruotsin kuningaskunnan aikana vuoteen 1809 ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ollut eri laajuisia asevelvollisuuksia, joista Ruotsin vallan loppupuolella leimaa-antavin oli ruotusotaväki. Haminan rauhan jälkeen Suomessa ei ollut käytännössä yleistä asevelvollisuutta. Oolannin sodan aikana pyrittiin perustamaan myös kansallista sotaväkeä suojaamaan Suomen rannikkoja Englannin laivaston ja Ranskan laivaston kauppasaartotoimia vastaa, joihin kuului rannikkokaupunkien vientitavaravarastojen hävittäminen nousemalla maihin laivoilta. Krimin sodan jälkeen asiaa pohdittiin ja 1878 säädettiin asevelvollisuuslaki.
Suomessa oli säätyvaltiopäivillä johtavana ajatuksena se, ettei asevelvollisuus Suomessa saisi johtaa maailmanlaajuiseen asevelvollisuuteen eli siihen, että suomalaisia asevelvollisia määrättäisiin mihin tahansa sotiin ja konflikteihin minne tahansa Venäjän keisarikunnan armeijan osana. Ensimmäisen maailmansodan lähestyessä tästä kehkeytyi riita Venäjän keisarikunnan sotaministeriön kanssa, mikä osaltaan johti helmikuun manifestin antamiseen vuonna 1899. Sen nojalla keisari Nikolai II päätti vuonna 1901 yhdistää Suomen armeijan Venäjän armeijaan. Kahden seuraavan vuoden aikana kutsuntalakkojen seurauksena Venäjän keisarikunta luopui yleisvenäläisen asevelvollisuuden vaatimuksesta suomalaisten osalta Suomen suuriruhtinaskunnassa ja puuttuva kansalaisvelvoite korvattiin Venäjän keisarikunnan sotilasbudjettiin sotilasmiljoonina. Suomen sisällissodan aikana Vaasan senaatti otti käyttöön käytöstä poistetun vuoden 1878 asevelvollisuuslain ja perusti Suomen maavoimien ensimmäisen joukko-osaston, Suomen Tasavallan Vartioston pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnalta saaduilla kivääreillä ja osin sen joukoista. Suomen sisällissodan jälkeen säädettiin itsenäiselle Suomelle ensimmäinen oma asevelvollisuuslaki. Se oli voimassa vuoteen 1950 saakka, jolloin sen tilalle säädettiin uusi asevelvollisuuslaki. Nykyinen laki on vuodelta 2007. Vuoden 2007 Suomen asevelvollisuuslain uutuuksiin kuuluu asepalveluksessa olevalle ja reserviläiselle säädetty velvollisuus palvella tarvittaessa Suomen solmiman kansainvälisen sopimuksen perusteella enintään puoli vuotta ilman, että Suomen tasavalta on julistettu poikkeustilaan tai sotatilaan.
Varusmiespalvelus pienoiskuva|Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa.
Aseellinen varusmiespalvelus on 165, 255 tai 347 vuorokauden pituinen. Aseeton varusmiespalvelus kestää 255 tai 347 päivää. Palvelus vastaa muuten normaalia varusmiespalvelusta, mutta se ei sisällä aseellista koulutusta.
Palveluksen aloitettaessa ei voi tietää minkä pituiseen palvelukseen tulee määrätyksi, koska palvelusajan pituus määräytyy tehtävän ja siihen tarvittavan koulutuksen perusteella. Varusmiehiä kehotetaan usein lähtökohtaisesti varautumaan 347 vuorokauden palvelusaikaan.
Aseellinen varusmiespalvelus oli vuodesta 1998 lähtien säädetyn lainmuutoksen mukaan 180, 270 tai 362 vuorokauden mittainenHallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi asevelvollisuuslain muuttamisesta ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain 1 §:n muuttamisesta, vuoteen 2013 asti. Ennen vuotta 1998 palvelusajat olivat 240, 285 tai 330 vuorokautta.
Miehistötehtäviin koulutettavat, joita on enemmistö, palvelevat tavallisesti 165 vuorokautta. Erityistehtäviin koulutettavat varusmiehet (esimerkiksi lääkintämiehet, miehistöarvossa palvelevat lääkärit ja sotilaspoliisit) palvelevat 255 tai 347 vuorokautta (esimerkiksi kuorma-autonkuljettajat tai panssarimiehet). Reservin aliupseereiksi ja reserviupseereiksi koulutettavien palvelujakson pituus on 347 vuorokautta. Jos asevelvollisen uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, hän voi suorittaa palveluksensa aseettomana joka on yleensä 255 tai 347 vuorokautta.
Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin koulutuksesta riippuen enintään 40, 75 tai 100 vuorokaudeksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus.
Koko 2000-luvun ajan 71–81 prosenttia varusmiehistä on vastannut myönteisesti kysymykseen: ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?” Tosin varusmiespalveluksen aikana varusmiesten maanpuolustusmyönteisyys keskimäärin laskee, vaikka varusmiespalvelukseen ollaan entistä tyytyväisempiä.Tutkimus: Suomalaisten varusmiesten maanpuolustustahto rakoilee, (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat 9.9.2015.()
Siviilipalvelus
Suomessa asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksen ohella myös siviilipalveluksena. Siviilipalvelus kestää 347 päivää ja se muodostuu 28 vuorokauden peruskoulutusjaksosta ja noin 10,5 kuukauden työpalvelusta.
Armeijan reservistä voi myös kieltäytyä varusmiespalveluksen jälkeen hakemalla täydennyspalvelukseen. Täydennyspalvelus kestää enintään 40 päivää, se on tällä hetkellä viisi päivää.
Siviilipalveluksesta ei voi palveluksen alkamisen jälkeen hakea takaisin varusmiespalvelukseen.
Aseistakieltäytyminen
Varusmiespalveluksesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen eli totaalikieltäytyminen on säädetty lainvastaiseksi teoksi, josta rangaistuksena on ehdoton vankeusrangaistus. Aseistakieltäytymiseksi luetaan myös osittaiskieltäytyminen eli totaalikieltäytyjäksi ryhtyminen kesken palveluksen. Asevelvollisuuteen voi reagoida myös jättämällä saapumatta kutsuntoihin, mikä on lainvastaista.
Helsingin hovioikeus hylkäsi 23.2.2018 syytteen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut vastaajan teosta laissa säädettyyn 173 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua Jehovan todistajiin nähden, jotka on lailla vapautettu sekä asepalveluksen että siviilipalveluksen suorittamisesta. Korkein oikeus ei myöntänyt syyttäjälle valituslupaa tapauksessa, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.
Reservi- ja siviilipalvelus normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa Kansainvälisen tilanteen kiristyessä puolustusvoimat kohottaa valmiuttaan käytettävissä olevan tiedustelutiedon nojalla. Jotta valmiuden kohottaminen onnistuisi, reservin täydennyskoulutus on aloitettava jo verrattain varhaisessa vaiheessa. Vuoden 2007 asevelvollisuuslaki täydensi tuntuvasti puolustusvoimien keinovalikoimaa aikaisempaan verrattuna.
Kriisin uhatessa tasavallan presidentti voi oikeuttaa päätöksellään pääesikunnan kutsumaan reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen (aikaisemman terminologian mukaan ylimääräisiin harjoituksiin, jollaiset toimeenpantiinkin syksyllä 1939). Päätösesityksen tekee presidentille puolustusministeri puolustusvoimain komentajan ja pääministerin ollessa läsnä. Puolustusvoimien aluetoimistot ja muut toimielimet määräävät tämän jälkeen reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen. Palvelukseen astuminen voidaan määrätä tällöin tapahtuvaksi välittömästi. Päätös ylimääräisen palveluksen aloittamisesta voi olla voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan.Asevelvollisuuslaki (1438/2007), 83 §
Vastaavasti uusi siviilipalveluslaki mahdollistaa, että valmiutta kohotettaessa myös siviilipalveluksen suorittaneita siviilivarantoon kuuluvia henkilöitä voidaan määrätä ylimääräiseen palvelukseen, jossa heitä koulutetaan liikekannallepanon aikaisiin tehtäviinsä. Tällöin palveluspaikkoina toimivat pelastus- ja väestönsuojeluviranomaiset sekä opetusministeriön hallinnonalan virastot. Siviilipalveluskeskuksen tehtävänä on varata jo rauhan aikana näiden virastojen käyttöön tarpeellinen määrä siviilipalvelusvelvollisia.Siviilipalveluslaki (1446/2007)