Arnold (Aarno) Adolf Salminen (27. elokuuta 1902 Turku – 23. heinäkuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen puoluetoimija, joka oli jatkosodan aikana yksi maanalaisesti toimineen SKP:n puheenjohtajan Yrjö Leinon avustajista. Salminen pidätettiin kesällä 1942 ja hän kuoli sellissään kuulusteluissa tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena.
Elämä Toiminta puolueessa Salminen lähti kommunistiseen liikkeeseen 1920-luvulla ja opiskeli vuosikymmenen vaihteessa Moskovan Lenin-koulussa. Suomeen palattuaan hän toimi piiriorganisaattorina muun muassa Turun seudulla. Valpo luonnehti Salmista ”erittäin kiihkeäksi kommunistiksi”. Välirauhan aikana Salminen vaikutti Helsingissä, jossa hän toimitti puolueen maanalaisia lehtiä. Pidätysten harvennettua SKP:n rivejä puheenjohtaja Yrjö Leino nosti jatkosodan käynnistyttyä Salmisen ja Aatto Sallisen lähimmiksi avustajikseen.Rislakki 1985, s. 136. Heidän roolinsa puolueessa oli aikaisemmin jäänyt niin vähäiseksi, että molemmat olivat onnistuneet välttämään pidätyksen. Salmisen tehtäväksi tuli muun muassa hoitaa Leinon yhteyksiä salanimellä ”Heta Heiskanen”.
Pidätys ja kuolema Viranomaiset pääsivät Salmisen jäljille, kun puoluejohtoon kuulunut Väinö Laitinen pidätettiin joulukuussa 1941. Salmisen ohella Laitinen ilmiantoi Aimo Rikan, mutta Leinoa hän ei paljastanut. Salminen pidätettiin lopulta 20. heinäkuuta 1942 yhdysmiehenä toimineen räätäli Uuno Ulanderin asunnosta Kolmannelta linjalta. Väkivaltaiset kuulustelut aloitettiin Valpon tiloissa Ratakadulla kahden päivän kuluttua, jolloin Salmista kuulustelivat G. A. Seeve, T. E. Helldan, Freedy Kekäläinen ja Erkki Kuosmanen. Kuulustelupöytäkirjan mukaan Salminen paljasti tietonsa muun muassa Rikasta ja Leinosta sekä tämän puolisosta Alli Simolasta.Rentola 1994, s. 402–403. Rikka itse epäili paljastumisestaan juuri Leinoa, koska Salmista pidettiin puolueelle viimeiseen asti uskollisena.
Salminen kuoli sellissään pahoinpitelyn seurauksena yöllä 23. heinäkuuta. Valpon päällikkö Arno Anthonin ilmoitti aluksi hänen kuolleen sydänhalvaukseen, mutta ruumiinavauksen tehnyt professori Oiva Elo totesi kuolinsyyksi laajat ihonalaiset verenvuodot. Ensisijaiseksi kuolinsyyksi merkittiin kuitenkin maksatauti ja sepelvaltimoiden kalkkeutuminen. Salmisen jäännökset siirrettiin sodan jälkeen keväällä 1946 Malmin hautausmaalla sijaitsevaan Fasismin vastustajien yhteishautaan.
Oikeudenkäynnit Salmisen kuolemaa käsiteltiin Helsingin raastuvanoikeudessa kesäkuussa 1946, jolloin syytettynä olivat luutnantti Seeve ja etsivä Helldan. Raastuvanoikeus tuomitsi Seeven neljän vuoden ja Helldanin puolentoista vuoden kuritushuonerangaistukseen kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä. Vuoden kuluttua Turun hovioikeus kuitenkin hylkäsi molempien syytteet. Tapaus eteni vielä Korkeimpaan oikeuteen, joka antoi päätöksensä keväällä 1949. Helldanin vapauttava tuomio pidettiin voimassa, mutta Seeve sai 6 kuukautta vankeutta. Oikeus katsoi Seeven käyttäneen tarpeettoman kovaa väkivaltaa Salmisen yrittäessä kuulustelun aikana lyödä häntä.
Lähteet
Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomalaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1942 kuolleet Luokka:Jatkosodan vastarintaliikkeessä vaikuttaneet henkilöt