Kaarina Maununtytär () (6. marraskuuta 1550 Tukholma – 13. syyskuuta 1612 Liuksialan kartano) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso ja Ruotsin kuningatar 87 vuorokautta vuonna 1568. Kaarina Maununtyttären nousu talonpoikaissäädystä Ruotsin kuningattareksi oli yksi niistä seikoista, jotka johtivat Eerik XIV:n syrjäyttämiseen valtaistuimelta syksyllä 1568. Kruununsa menettänyt nuori kuningatar lähetettiin Turun linnaan Suomeen vangittuna yhdessä miehensä ja pienten lastensa Sigridin ja Kustaan kanssa vuonna 1570. Myöhemmin heidät siirrettiin uudelleen Ruotsiin, jossa pariskunta lopulta erotettiin väkivaltaisesti toisistaan ja Kaarina siirrettiin lapsineen ilman Eerikiä takaisin Turun linnaan. Kaarinan ja Eerikin seitsemänvuotias poika Kustaa Eerikinpoika vietiin vielä vuonna 1575 Kaarinalta. Kaarina lapsineen vapautettiin vankeudesta Eerikin kuoltua Ruotsin Örbyhusissa vuonna 1577.
Valtaistuimen, miehensä ja poikansa menettänyt Kaarina sai langoltaan Ruotsin kuningas Juhana III:lta vapautumisensa jälkeen omistukseensa Liuksialan kartanon Kangasalan pitäjästä. Siellä hän vietti loppuelämänsä. Talonpoikaissyntyperää ollut kuningatar on kiehtonut ruotsalaisia ja suomalaisia hieman eri tavoin. Ruotsissa Kaarina Maununtytär on ollut kiinnostava syntyperänsä sekä statuksensa, ensin kuninkaan rakastajattarena ja sitten kruunattuna kuningattarena, että hänen merkityksensä Eerik XIV:n elämässä vuoksi. Yleisimmän käsityksen mukaan Kaarina Maununtytär rauhoitti Eerikiä, joka oli tasapainoton ja kärsi mielenterveysongelmista. Suomalaiset ovat arvostaneet ja rakastaneet Kaarinaa "omana" kuningattarenaan, koska hän eli vuosikymmenet Suomessa Kangasalan Liuksialan kartanossa ja hänet lopulta haudattiin Suomeen.
Kaarina Maununtytär kuoli 13. syyskuuta 1612 kotonaan Liuksialan kartanossa, ja hänet haudattiin 21. maaliskuuta 1613 Turun tuomiokirkkoon Tott-suvun kuoriin. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanus -nimisen henkilön laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus. Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan, koska Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit. Kaarina Maununtyttären hautaa ryhtyivät kohentamaan komitea ja vapaaehtoinen keräys 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien hautaholvista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Kaarina Maununtyttären maalliset jäännökset nostettiin 27. elokuuta 1867 arkustaan, tutkittiin ja sijoitettiin omaan kappeliinsa arkkitehti Theodor Deckerin piirtämään marmorisarkofagiin.
Nousu Ruotsin kuningattareksi thumb|right|Kaarina Maununtytär, Eerik XIV ja kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika Georg von Rosenin maalauksessa vuodelta 1871. Kaarina Maununtyttären lapsuudesta ja syntyperästä tiedetään hyvin vähän. Hänen vanhempansa olivat suomalaiset vaikka syntyisin Uplannista. Isä Måns (Maunu) oli jalkaväen sotilas eli nihti Ruotsin armeijassa. Äiti Ingrid oli syntyisin talonpoikaissäädystä, ja hänen kerrotaan kuolleen Kaarinan ollessa pieni. Perhe muutti jo varhain Tukholmaan, missä Kaarina syntyi 6. marraskuuta 1550. Kaarina oli näin siis tulevaa miestään Eerik XIV:ttä seitsemäntoista vuotta nuorempi.Cardberg s. 117
Kaarinan ja Eerikin ensimmäisestä kohtaamisesta on olemassa useita eri kertomuksia. Suosituimman Johannes Messeniuksen kronikan mukaan, Eerik kohtasi Kaarinan Tukholman torilla pähkinöitä myymässä. Eerik hurmaantui kauniiseen neljätoistavuotiaaseen Kaarinaan ja kutsui tämän prinsessa Elisabethin seurueeseen. Vakavat historiankirjoitukset kuitenkin kumoavat tämän väitteen. Todennäköisempänä pidetään sitä, että Kaarina olisi tavannut Eerikin Gert Cantorin luona, joka piti vaimoineen krouvia linnan lähellä ja työskenteli samanaikaisesti myös muusikkona hovissa. Nykytutkimuksen mukaan Eerikin ja Kaarinan oletetaan joka tapauksessa tavanneen tammikuussa 1565, vähän sen jälkeen kun Kaarina oli täyttänyt 14 vuotta. Jo pian tämän jälkeen Kaarinasta on mainintoja linnassa kuninkaan rakastajattarena. Virallisesti Kaarina esiintyi hovissa Eerikin nuorimman sisarpuolen, prinsessa Elisabet Vaasan hovineitona. Elisabet oli Kaarinaa vain vuoden vanhempi.Cardberg s. 118
Seuraavana vuonna 15. lokakuuta 1566, ollessaan vasta 15-vuotias, Kaarina synnytti ensimmäisen lapsensa Svartsjön linnassa. Tytär sai nimekseen Sigrid Vaasa. Kaksi vuotta myöhemmin, vain vähän sen jälkeen kun Eerik ilmoitti julkisesti hänen ja Kaarinan avioliitosta, syntyi heidän ensimmäinen poikansa ja täten kruununperijä 28. tammikuuta 1568. Pojan nimeksi annettiin tämän isoisän mukaan Kustaa Eerikinpoika Vaasa. Eerik ja Kaarina avioituivat ensin salaa ja vasta 4. heinäkuuta 1568 virallisesti. Kuninkaan veljet eivät olleet häissä läsnä, mutta Kaarina Maununtyttären enot olivat. Häissä Eerik kantoi itse poikansa kirkkoon ja sekä Kustaa että Sigrid olivat morsiuskatoksen alla arkkipiispa Laurentius Petrin suorittaessa vihkimisen. Vihkimistä seuraavana päivänä Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi. Aatelittoman Kaarina Maununtyttären nostaminen Ruotsin kuningattareksi oli yksi syy, miksi Ruotsin aatelisto syrjäytti Eerik XIV:n valtaistuimelta vain pari kuukautta myöhemmin syyskuussa 1568.
Vankeusaika Tukholman linnassa thumb|right|Tre Kronorin linna eli Tukholman kuninkaanlinna sijaitsi samalla paikalla, jossa nykyisin sijaitsee Tukholman kuninkaanlinna. Syyskuussa 1568 Ruotsin aatelisto pakotti Eerikin luopumaan Ruotsin kruunusta ja vangitutti Eerikin ja Kaarinan. Uudeksi kuninkaaksi asetettiin Eerikin nuorempi veli, entinen Suomen herttua Juhana III, jonka Eerik oli aiemmin vuonna 1563 vanginnut Turun linnassa. Eerik ja Kaarina lapsineen suljettiin ensin Tukholman kuninkaanlinnan huoneisiin, joissa he olivat aiemminkin asuneet, mutta vähän myöhemmin Juhanan muuttaessa linnaan heidät siirrettiin esilinnan luoteiskulman huoneisiin. Tiloja oli aikaisemmin käyttänyt tilikamari, mutta niitä voitiin käyttää myös vankilana, koska niiden ikkunoissa oli kalterit. Huoneista näki ainoastaan linnapihalle, mutta ne eivät olleet huonot, sillä ne oli alun perin rakennettu virastohuoneiksi ja niiden ikkunat olivat "suuret kuin kirkonikkunat". Tarkoituksena ei ollutkaan aiheuttaa ylimääräistä kärsimystä entiselle kuningasparille ja heitä kohdeltiin eri tavalla kuin normaaleja vankeja. Entinen kuninkaallinen perhe sai paljon kynttilöitä vuorokauden pimeitä tunteja varten ja heille tarjottiin säädynmukaista kahdentoista ruokalajin ruokaa hopea-astioilta.
Vaikka olot eivät olleet huonot, Eerikin mielenterveys ilmeisesti järkkyi ja hän myös raivosi Kaarina Maununtyttärelle. Hänen tasapainottomuudestaan kertoo esimerkiksi epätoivoinen ensimmäinen pakoyritys, jossa Eerik yritti viilata vankihuoneistonsa ikkunoiden kalterit rikki. Tämän johdosta pariskunnan olot huononivat, kun suuret osat ikkuna-aukoista päätettiin muurata umpeen. Samaan aikaan Kustaa Vaasan puoliso leskikuningatar Katariina Stenbock otti Kaarinan ja Eerikin lapset Kustaan ja Sigridin huostaansa ja antoi näiden vierailla vanhempiensa luona vain lyhyesti tiettyinä aikoina. Jouluna 1568 perhe sai olla yhdessä Tukholman kuninkaanlinnassa, mutta vain neljä kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1569 lapset otettiin jälleen vanhemmilta pois.
Tammikuussa 1569 Ruotsin valtiopäivät kokoontuivat Tukholmaan ja Eerik noudettiin vankilasta ja asetettiin säätyjen eteen tuomittavaksi. Tukholman linnan kappelissa Eerik jälkeläisineen tuomittiin menettämään kaikki oikeudet Ruotsin valtaistuimeen. Näin Ruotsin valtiopäivät siirsivät perimysoikeuden Juhana-herttualle, josta tuli Ruotsin kuningas Juhana III. Juhana lähetti vallankumouksen jälkeen Euroopan ruhtinashuoneille saksaksi ja latinaksi kirjoitetun kirjeen, joissa hän kuvaili Eerikiä julmaksi tyranniksi. Näin Juhana perusteli vallananastustaan myös ulkomaisille kuningashuoneille ja pyrki varmistamaan etteivät Eerik ja Kaarina saaneet apua ulkomailta.Cardberg s. 119
Eerikin ja Kaarinan oloja Tukholman linnassa pahensi lasten poissaolo ja Eerikin mielenterveysongelmat. Syksyllä 1569 olot vielä huononivat. Eerikin vanha vihamies Olof Gustavsson Stenbock, jonka Eerik oli tuominnut viisi vuotta aiemmin kuolemaan, syyllistyi vankilassa väkivaltaan Eerikiä kohtaan ja aiheutti hänelle olkavarteen pahan haavan, joka parani vasta useiden kuukausien päästä. Kun Eerikin jäännökset tutkittiin 1958 Västeråsin tuomiokirkossa, vamman jäljet näkyivät yhä ja osoittivat Eerikin vasemman käsivarren olleen myöhemmin enemmän tai vähemmän halvaantunut.
Vuoden 1570 alkupuoliskolla Kaarinan ja Eerikin olot paranivat jonkin verran. Kaarina synnytti 24. tammikuuta 1570 perheen kolmannen lapsen Henrikin. Eerikin omien kalenterimerkintöjen mukaan Eerik sai tämän jälkeen vierailla vaimonsa luona, joka ilmeisesti tuolloin asui erillään Eerikistä jossakin toisessa linnan osassa. Myöhemmin helmikuussa koko perhe yhdistettiin jälleen, todennäköisesti siksi että Juhanalla oli jo tässä vaiheessa tarkat suunnitelmat siirtää perhe pois Tukholman linnasta. Ajatus entisen kuningasperheen siirtämisestä oli ilmeisesti syntynyt jo vuonna 1568, jolloin Juhana paljasti Eerikin hyväksi tehdyn salaliiton. Vangit olisi turvallisempaa siirtää riittävän kauas pääkaupunki Tukholmasta.Cardberg s. 120
Elämä Turun linnassa thumb|right|Erik Johan Löfgrenin maalaus Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär vuodelta 1864 kuvaa Kaarinaa lohduttamassa miestään. Kaarina Maununtyttärestä ei ole Eerik XIV:n luonnoksia lukuun ottamatta yhtään oman aikansa muotokuvaa. Vuoden 1570 alussa Juhana päätti lopulta siirtää Eerikin ja Kaarinan lapsineen Turun linnaan, jossa Juhana oli itse herttua-aikanaan asunut vuodesta 1556 vuoteen 1563. Eerikin tekemien muistiinpanojen mukaan perhe seurueineen lähti matkaan Tukholmasta Turkuun 9. heinäkuuta 1570. Suurimman vastuun vangeista kantoivat aatelismiehet ja veljekset Ture ja Johan Bielke. Kuusi päivää lähdön jälkeen vangit saapuivat Turun linnaan 15. heinäkuuta. Linnan tilitiedoista sekä Bielken veljesten ja Juhana III:en kirjeenvaihdosta käy ilmi, ettei linna ollut joka suhteessa varustautunut ottamaan vastaan näin korkea-arvoisia vankeja. Bielket joutuivat viipymään linnassa ylimääräiset kaksi viikkoa odotellessaan Turun linnan uusien kaltereiden ja raudoitettujen ovien saapumista. Myös linnan pääporttia vahvistettiin turvallisuuden lisäämiseksi. Bielken veljesten lähdettyä vastuun vangeista otti neljä Juhanan herttuakauden aikaista Juhanalle uskollista palvelijaa sekä satakunta linnaan sijoitettua nihtiä, joiden ainoa tehtävä oli vartioida vangittua kuningasperhettä.Cardberg s. 122
Turussa Eerik ja Kaarina saivat solmia uudelleen tuttavuuden vanhan ystävänsä Bengt Olofinpojan kanssa, joka oli ensimmäinen lääkäriksi opiskellut ruotsalainen. Bengt oli ollut aiemmin Eerikin henkilääkäri, läheinen ystävä ja sihteeri. Bengt oli hyvissä väleissä myös Juhana III:n ja kuningatar Katariina Jagellonican kanssa, minkä vuoksi hän oli yrittänyt Eerikin vangitsemisen jälkeen puhua heille entisen kuninkaan lempeän kohtelun puolesta. Juhana III oli kuitenkin tämän vuoksi vanginnut myös Bengtin ja hänet oli lähetetty Turun linnaan jo syksyllä 1568. Eerikin ja Kaarinan tullessa linnaan Bengt oli siis ollut linnassa vangittuna jo kaksi vuotta, mutta vuonna 1571 Bengt vapautettiin Katariina Jagellonican myötämielisyyden johdosta, kun Eerik ja Kaarina jäivät vielä vangittuina linnaan.