Hastur on fantasia- ja kauhukirjallisuudessa esiintyvä nimi, jolla on vaihtelevasti viitattu paikkaan, henkilöhahmoon tai yliluonnolliseen olentoon. Ensimmäistä kertaa se mainittiin Ambrose Biercen novellissa ”Haïta the Shepherd” (1893), jossa Hastur on paimenten hyväntahtoinen suojelusjumala. Robert W. Chambers lainasi sanan omiin Keltainen kuningas -kauhunovelleihinsa (1895), joissa se on sekä henkilön että paikan nimi. Myöhemmin Hastur tai sitä muistuttava hahmo on esiintynyt lukuisissa kirjoissa, peleissä ja TV-sarjoissa. Cthulhu-tarustossa Hastur on yksi suurista muinaisista, moniin eri hahmoihin verhoutuva rappion ja nihilismin jumala.

Hahmon historiaa

Ensimmäiset maininnat

pienoiskuva|pysty|vasen|Robert W. Chambersin novellikokoelman Keltainen kuningas kansikuva.

Hastur mainitaan ensimmäistä kertaa Ambrose Biercen novellissa ”Haïta the Shepherd”.Harms 1998, s. 136–137. Se ilmestyi sanfranciscolaisessa kirjallisuuslehdessä Wavessä 24. tammikuuta 1891 ja myöhemmin vuoden 1892 kokoelmassa In the Midst of Life.Blume 2004, s. 259. Novelli on vertauskuvallinen kertomus hurskaasta ja yksinkertaista elämää viettävästä paimenesta, jota kaunis mutta oikullinen nainen kiusoittelee.Bierce 1892; Blume 2004, s. 259. Hastur ei varsinaisesti esiinny novellissa, mutta hänet mainitaan hyväntahtoisena paimenten jumalana, jota päähenkilö uskollisesti palvelee.Bierce 1892; Harms 1998, s. 136.

Robert W. Chambers lainasi novellikokoelmassaan Keltainen kuningas (1895) monia Biercen In the Midst of Life -kokoelmassa mainittuja nimiä ja muita salaperäisiä vihjauksia. Niitä ovat esimerkiksi Carcosa ja Hastur.Joshi 2000, s. xiii–xiv. Chambersin teksteissä Hastur ei ole jumala vaan henkilö tai paikka.Harms 1998, s. 136; Joshi 2000, s. xiii–xiv. Novellissa ”Maineiden paikkaaja” lainataan kuvitteellisen The Imperial Dynasty of America -kirjan alkua, jossa mainitaan Carcosa, Hyadit, Hastur ja Aldebaran. Novellissa ”Demoiselle d’Ys” Hastur on eräs nimihenkilön seuralaisista.Joshi 2000, s. xiv.

H. P. Lovecraft mainitsee Hasturin pienoisromaanissaan Kuiskaus pimeässä (1930) kahdesti.Lovecraft 1931, s. 41, 51. Lovecraft tunsi Biercen tuotannon hyvin, mutta viitatessaan Hasturin, Carcosan ja Halin järven kaltaisiin aiheisiin hän seurasi Chambersin kuvausta. Viittaukset Hasturiin ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei niistä ilmene, mitä Lovecraft oikeastaan tarkoittaa. Ensimmäisessä maininnassa luetteloidaan eksoottisia erisnimiä, joita ovat esimerkiksi Yuggoth, Cthulhu, Leng, Bran ja Hastur.Lovecraft 1931, s. 41. Myöhemmin mainitaan ”pahojen miesten lahko”, joka liittyy jollain lailla Hasturiin ja Keltaiseen merkkiin.Lovecraft 1931, s. 51.

Cthulhu-tarusto

pienoiskuva|oikea|”Sanoinkuvaamaton Hastur.” Robert M. Pricen kuvitusta August Derlethin novelliin ”The Gable Window”.

Lovecraftin ihailija August Derleth kirjoitti 1931 luonnoksen novellista ”The Return of Hastur” (Weird Tales, 1939) ja ehdotti Lovecraftille lähettämässään kirjeessä, että tämän kauhunovellien maailmaa voitaisiin kutsua ”Hasturin mytologiaksi” (). Lovecraft itse käytti humoristista nimitystä ”Cthulhuism & Yog-Sothothery” ja vastauksessaan huomautti saaneensa enemmän vaikutteita Arthur Machenilta ja Chambersiltä kuin Bierceltä.Joshi 2001, s. 52. Vuonna 1937 Derleth käytti ensimmäistä kertaa nimeä ”Cthulhu-mytologia” (), joka sittemmin vakiintui.Joshi 2001, s. 54.

Derlethin tulkinnassa Hasturista tuli suuri muinainen ja eräs taruston keskeisimmistä hahmoista.Harms 1998, s. 136; Joshi 2000, s. xiv. Kyseessä oli Derlethille tyypillinen ratkaisu, jossa Lovecraftin epämääräisiä vihjauksia tulkitaan luovasti. Kun Lovecraftin tarinassa Hasturiin liittyvä salainen kultti saalistaa avaruuden rapuhirviöitä, Derleth yhdisti tähän Biercen ajatuksen Hasturista jumalana. Lopputuloksena oli systemaattinen rakennelma, jossa rapuhirviöt palvovat Hasturia ja ovat sille alisteisia.Price 2006, s. xiii–xiv.

Cthulhu-taruston kuvaukset Hasturin ulkonäöstä vaihtelevat. Joskus se on näkymätön voima, jonka läsnäolon voi aistia, joskus lonkeroiden peittämä jättiläinen, joskus taas keltaisiin vaatteisiin pukeutunut ihmishahmo, jonka rujot kasvonpiirteet ovat naamion peittämät.Harms 1998, s. 166. Hasturin riivaaman ihmisen iho muuttuu suomuiseksi ja raajat ovat kuin luita vailla. Olento yhdistetään dekadenssiin, nihilismiin ja paikoilleen jämähtyneisyyteen. Hasturin palvojien päämäärä on kutsua herransa Aldebaranista Maan päälle. Kutsuloitsu onnistuu vain silloin, kun Aldebaran on horisontin yläpuolella. Chambersin novelleissa esiintyvä näytelmä ”Keltainen kuningas” on Cthulhu-tarustossa tulkittu Hasturin avataaran nimeksiHarms 1998, s. 164–166. ja ”keltainen merkki” Hasturin mahtia kanavoivaksi symboliksi.Harms 1998, s. 339.

Derleth käytti Hasturista epiteettiä ”hän jonka nimeä ei mainittavan pidä” (). Dungeons & Dragons ja Cthulhun kutsu -roolipeleissä kiertoilmaus tulkittiin kirjaimellisesti niin, että pelkkä Hasturin nimen lausuminen johtaa lausujan tuhoon. Simonin Necronomiconissa (1977) Xastur on ”inha demonitar, joka surmaa miehet heidän nukkuessaan”.Simon 1980, s. 194.

Myöhempiä mainintoja

Hastur on Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin romaanissa Hyviä enteitä (1990) esiintyvä ”langennut enkeli ja Helvetin herttua”. Romaaniin perustuvassa TV-sarjassa Hasturia esittää Ned Dennehy. Keltainen kuningas ja Carcosa mainitaan myös True Detectiven ensimmäisessä tuotantokaudessa.

Lähteet

Bierce, Ambrose: Haïta the Shepherd. Teoksessa

Joshi, S. T.: Introduction. Teoksessa

Viitteet

Aiheesta muualla

Haïta the Shepherd Wikisource-sivustolla.

Luokka:Kuvitteelliset henkilöt Luokka:Kuvitteelliset paikat Luokka:Suuret muinaiset