thumb|Jumalan Karitsaa esittävä lasimaalaus. Agnus Dei () on läntisen kristinuskon jumalanpalveluksen eli messun eukaristisen riitin osa, ja kyseisen osan aikana laulettava rukous. Perinteisenä messutekstinä se on myös yksi messusävellyksen osa. Lisäksi termillä voidaan viitata Jumalan Karitsa -kuva-aiheeseen.
Teksti
Latinaksi Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, miserere nobis. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, miserere nobis. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, dona nobis pacem.
Evl. kirkon muoto Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha.
Teksti viittaa Raamatussa mainittuun Johannes Kastajaan huudahdukseen: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29.) Viimeisen osan muoto "anna meille rauha" on usein tulkittu johtuvan siitä, että tämä rukous lauletaan messussa juuri ennen Herran rauha – tervehdystä.
Käyttö Agnus Dei -rukous on osa messun ordinariumia, pysyvää rakennetta. Se ei muutu kirkkovuoden aikana. Sitä käytetään kaikissa latinalaisen riitin katolisissa liturgioissa sekä suurimmassa osassa katolisesta kirkosta reformaatiossa erkaantuneista kirkoista, myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Agnus Dei lauletaan messussa kommuunioriitin aikana. Sitä edeltävät eukaristinen rukous, Herran rukous ja Herran rauha. Agnus Dei:n yhteydessä voidaan käyttää leivän murtamista (lat. fractio) ja siihen voi liittyä leivän murtamisen sanat. Sitä seuraa kommuunio, ehtoollisen nauttiminen.
Tridentiinisen messun sielunmessussa tekstissä korvataan kohta miserere nobis tekstillä dona nobis pacem ja viimeisellä kerralla korvataan dona nobis pacem pyynnöllä dona eis requiem sempiternam (Anna heille ikuinen rauha). Ortodoksisessa kirkossa ei käytetä tätä rukousta, mutta murrettaessa pyhitettyä leipää lausutaan rukous "Murretaan ja osiin jaetaan Jumalan Karitsa, joka on murrettava, mutta samalla jakaantumaton, aina syötävä, mutta ei koskaan kuluva, vaan siitä osallistuvia pyhittävä."
Merkitys Nimitys karitsa viittaa juutalaiseen eläinuhrikulttiin, erityisesti pääsiäislampaan uhraamiseen. Uhrikulttiin kuului se, että virheetön eläin uhrattiin vuosittain juutalaisen kansan syntien sovitukseksi. Jeesuksen ristinkuolema tapahtui juutalaisen pääsiäisen aikaan. Kristillisessä ajattelussa Jeesuksen nähdäänkin olevan täydellinen Jumalan Karitsa, joka synnittömänä uhrina sovittaa kaikkialla ja kaikkina aikoina kaikkien ihmisten synnit. Tämän kertakaikkisen uhrin jälkeen vuosittaista eläinuhria ei enää tarvita.
Rukousta lauletaan messussa eukaristian yhteydessä, koska pyhitettyjen ehtoollisaineiden katsotaan olevan Kristuksen ruumis ja veri. Niiden katsotaan tuovan Kristuksen uhrin läsnä olevaksi. Siten kristityt osallistuvat uhriin ja tulevat osalliseksi sen lahjasta, Jeesuksen toteuttamasta syntien kantamisesta. Rukouksen keskeinen merkitys onkin kiittää ja ylistää Jeesusta syntien anteeksiannosta.
Historia
Rukous on alun perin ollut osa Gloria in excelsis Deo -hymniä. Sitä käytettiin erillisenä jo 400–500-luvuilla, kunnes se vahvistettiin osaksi latinalaisen riituksen messua vuonna 687, paavi Sergius I:n määrättyä että se tuli laulaa ehtoollisleipää murrettaessa.
Katso myös Messu Eukaristia Sovitus (teologia)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Messu