Praha on Tšekin pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Kaupungissa on noin 1,3 miljoonaa asukasta. Praha sijaitsee Vltavajoen rannalla. Kaupungin hyvin säilynyt historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Maantiede ja ilmasto
Sjainti pienoiskuva|Václavské náměstí Praha sijaitsee Böömin keskiosassa ja sitä ympäröi Keski-Böömin lääni kokonaisuudessaaan. Prahan naapuripiirikunnat ovat Praha-Západ idässä ja Praha-Východ lännessä. pienoiskuva|Prahan linnan alue yöllä Prahan sijainti on 50°05′ pohjoista leveyttä ja 14°26′ itäistä pituutta. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta on 235 metriä. Suurin osa kaupungista sijaitsee Vltavan laaksossa. Lisäksi Praha on levittäytynyt jokilaaksoa ympäröiville kukkuloille, joita ovat Letná, Vítkov, Opyš, Vìtrov, Skalka, Emauzy, Vyšehrad, Karlov ja Petřín, joka on näistä korkein. Vltava virtaa pituudestaan 23 kilometriä kaupungin halki. Sen keskisyvyys tällä osuudella on 2,75 metriä ja suurin syvyys 10,5 metriä.
Metsät ja puistot Prahan metsien muodostama maapinta-ala on kasvanut lähes kolmanneksella verrattuna 1900-luvun alkuun. Vuonna 2017 metsiä oli Prahassa yhteensä 5 195 hehtaaria mikä on noin 10 % kaupungin kokonaispinta-alasta. Kaupunki omisti niistä noin 2 803 hehtaaria, kun loput omisti valtio, muut kunnat sekä yksityishenkilöt.
Prahan omistamien metsien hoidosta vastaa sen ympäristönsuojeluosasto ja viheralueiden hoito-osasto. Metsienhoitoa säätelee metsälaki ja joka kymmenes vuosi laadittava metsänhoitosuunnitelma. Prahan metsäomaisuus on sekä PEFC- että FSC-sertifoitu.
Prahan kaupungin omistamien puutarhojen ja puistojen kokonaispinta-ala on yli 2 600 hehtaaria. Suosittuja puistoja ovat muun muassa Stromovka, Letenské sady, Kinskýchin puutarha sekä Petřínin kukkulan puutarhat. Tämän lisäksi kaupungissa on noin 26 000 katuja reunustavaa yksittäistä puuta.
Vesistöt Prahan alueen pääjoki on sen keskustan läpi virtaava Vltava. Sen pituus kaupungin alueella on 31 kilometriä ja se saapuu Prahaan etelän Zbraslavissa ja lähtee pohjoisen Suchdolissa. Syvimmillään joki on noin yhdeksän metriä lähellä Vyšehradin kallioita. Matalin kohta on Klárovin ja Jan Palachin aukion välinen osuus, joka keskiajalla oli tärkeä joen ylityskohta. Prahan alueella Vltavan ylittää yhteensä 18 auto-, rautatie- tai kävelysiltaa. Kaupungin toiseksi suurin joki Berounka yhtyy Vltavaan ennen Prahan keskustaa Lahovicessa.
Prahassa on yhteensä 188 saarta, joista suurimmat ovat Vltavasta nousevat Císařský ostrov, Střelecký ostrov ja Štvanice. Tulvien aiheuttamien vahinkojen hiekentämiseksi Vltavan rantoja on vahvistettu 1800-luvun lopulta lähtien. Viimeisin voimakas tulva tapahtui vuonna 2002, jolloin sen suuruus aiheutti mittavia vahinkoja ympäri kaupunkia.
Kaupungin alueella virtaa noin 100 puroa. Prahan itäosien purot, kuten Mratínský ja Vinořský, laskevat lähellä virtaavaan Elbeen, kun kaikki muut laskevat Vltavaan. Tämän lisäksi Prahassa sijaitsee kolme varastoallasta ja 37 säilytysallasta. Prahassa sijaitsee 182 luonnollista tai ihmisen rakentamaa lampea. Virkistyskäytössä suosituimmat ovat Botič-purosta alkunsa saava Hostivař, ja Vokovicessä sijaitseva Džbán. Pinta-alaltaan suurin lampi on Dolní Počernicessa sijaitseva Počernický rybník.Krusová 2021, s.5
Luonnonsuojelualueet pienoiskuva|Divoká Šárkan luonnonpuisto. Prahassa sijaitsee yhteensä 93 eri kokoista erityissuojelualuetta, joista kahdeksan on kansallisia luonnonmuistomerkkejä, 16 luonnonsuojelualueita ja 69 luonnonmuistomerkkejä. Natura 2000 verkostoon on hyväksytty 11 Euroopan tasolla tärkeää kohdetta. Ne ovat yhteensä noin 2 430 hehtaaria mikä on vajaa viisi prosenttia Prahan kokonaispinta-alasta. Nämä alueet kattavat laajan kirjon geologisia, kasvitieteellisiä, eläintieteellisiä ja entomologisia kohteita sekä metsäalueita.
Toinen tärkeä suojelun taso on luonnonpuistot, joita Prahassa on 12. Ne kattavat noin 20 % kaupungin kokonaispinta-alasta. Näitä ovat muun muassa Lysolajessa sijaitseva Divoká Šárka ja Cholupicessä sijaitseva Modřanská rokle. Tämän lisäksi kaupungissa on 26 merkittävää maisemaelementtiä.
Vesistöt Prahassa vallitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan lauhkea ilmasto. Vuoden lämpimimmät kuukaudet ovat heinäkuu ja elokuu, jolloin päivän keskimääräinen ylin lämpötila on noin 25 astetta. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −2,4 astetta. Prahassa sataa meko tasaisesti ympäri vuoden. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin sataa keskimäärin noin 64 millimetriä. Kuivin kuukausi on helmikuu, jolloin sataa keskimäärin noin 19 millimetriä. Keskimääräinen vuosittainen sadanta on noin 440 millimetriä.
Historia
Esihistoria ja ensimmäiset asukkaat Vanhin todiste ihmistoiminnasta Prahan alueelta ovat Suchdolista löydetyt noin 1,2–1,3 miljoonaa vuotta vanhat kivityökalut. Alueella silloin toimineet ihmisryhmät olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka eivät asettuneet millekkään paikalle kovin pitkäksi aikaa. Pysyvä ihmisasutus Prahassa alkoi neoliittisella kaudella. Tuolloin ihmiset asuivat erityisesti Šárkan laaksossa sekä Vltavaa ympäröivillä mäillä. Joen juoksun hidastuessa ja pienten hiekkaisten saarten noustessa sen virrasta joen ylittäminen kävi ihmisille helpommaksi. Tällöin Prahan alueesta tuli yksi Länsi-, Kaakkois- ja Itä-Euroopan välillä käydyn kaupankäynnin solmukohdista.Demetz 1997, s.6–16
Ensimmäiset maanviljelijät saapuivat alueelle noin 4 000 eaa, mutta heidän tarkkaa alkuperäänsä ei tunneta. He asettuivat ympäri Böömiä, Prahan alueella muun muassa Bubenečiin ja Libeňiin. Ihmisasutuksen muoto pysyi pitkälti samana aina rautakaudelle saakka. Prahan asukkaat viljelivät maata, louhivat raaka-aineita ja kävivät kauppaa lähiheimojen sekä välimeren kauppiaiden kanssa.
Ensimmäinen tunnettu Prahan alueella asunut kansa olivat keltit, jotka saapuivat sen alueelle 400- ja 300-lukujen vaihteessa eaa. Kelttien aikakaudella prahalaisten yhteydet välimeren sivilisaatioihin vahvistuivat ja heidän käyttämänsä teknologia kehittyi. Kelttien rakentamista oppidumeista tärkein oli Prahan eteläosassa sijaitseva Závist.
Kelttien asutus korvautui germaaniheimoilla 100-luvun eaa kuluessa. Heidän käyttämänsä teknologia oli kelttejä kehittymättömämpää. Germaanit katosivat slaavien saavuttua Keski-Eurooppaan kansainvaellusten aikana 500-luvulla. Kohtuullisen nopean siirtymävaiheen kuluessa germaaninen väestö luultavasti sulautui sitä suurempaan slaaviväestöön.
Keskiaika ja Prahan perustaminen Slaavit rakensivat omia savesta, kivestä ja puusta valmistettuja linnavuoriaan 600-luvulta eteenpäin. Böömissä näistä tärkeimmäksi muodostui Prahan pohjoispuolella sijaitseva Levý Hradec, josta tuli Přemyslid-dynastian kotipaikka. Palattuaan maanpaosta Määristä 880-luvulla, Böömin ruhtinas Bořivoj rakennutti vanhan pakanallisen pyhätön paikalle Neitsyt Marialle omistetun kirkon nykyiseen Hradčanyn kaupunginosaan noin vuonna 885. Elämänsä loppupuolella hän muutti hovinsa kanssa Levý Hradecista tämän uuden kirkon läheisyyteen. Tänne rakennettu uusi linnoitus hyötyi Saksan ja Venäjän välisen kaupan uudelleenreitittymisestä sen jälkeen, kun unkarilaiset olivat vaikeuttaneet Tonavan kautta tehtyä kauppaa.
Přemyslidien uusi linna oli luultavasti rakennettu puusta ja kivestä, mutta vuosien saatossa sen puolustuksia parannettiin jatkuvasti. Linnan sotilaallinen merkitys oli suuri Vltavan läntisen puolen suojelemisessa, ja sitä tukemaan joen itäpuolelle perustettiin Vyšehradin linnoitus 900-luvun puolivälissä. Kummankin linnoituksen ympärillä sijainneet asutuskeskittymät kasvoivat. Ensimmäinen Prahasta kirjoittanut ulkomaalainen oli Tortosasta kotoisin ollut juutalaiskauppias Ibrahim ibn Ya'qub, joka vieraili kaupungissa 965. Hänen mukaansa Praha oli pieni, mutta vilkas kauppapaikka jossa myydyt nahkatuotteet olivat korkeaa laatua. Ensimmäisen piispansa Praha sai vuonna 973, minkä jälkeen kaupunkiin rakennettiin useita kirkkoja ja luostareita.Demetz 1997, s.30–34
Pääosin saksalaisten ja juutalaisten kauppiaiden asuttama Vanhakaupunki perustettiin virallisesti 1000-luvulla. Siitä muodostui tärkeä kaupankäynnin keskus, ja sen uudet talot edustivat romaanista tyyliä. Ensimmäinen Prahan linnan ja Vanhankaupungin yhdistänyt silta valmistui 1172 lähelle nykyistä Kaarlensiltaa. Seuraavina vuosisatoina Prahan eri alueet kasvoivat hitaasti ja pääosin toisistaan erillään. Nimeä Praha käytettiin yksinomaa sen linnan alueesta aina 1200-luvulle saakka. Ottokar II:n hallituskaudella nykyinen Malá Stranan kaupunginosa perustettiin Vltavan rannalle Vanhaakaupunkia vastapäätä. Sen asukkaiksi kutsuttiin pääasiassa pohjois-saksalaisia siirtolaisia. Tuolloin Prahassa asui yhteensä noin 3 500 asukasta.Demetz 1997, s.34–40
Otakar II:n kaaduttua Marchfeldin taistelussa Praha kärsi levottomuuksista ja ulkomaalaisten armeijoiden hyökkäyksistä. Seuraavan vuosisadan alussa sen Vanhankaupungin kaupalla ja hopealla rikastuneet saksalaiset porvarisuvut saavuttivat enemmän poliittisia vapauksia. Yhä Vanhankaupungin aukion laidalla sijaitsevaa raatihuonetta alettiin rakentaa 1338. Kaupungin käsityöläiset saivat oikeuden perustaa omat kiltansa 1300-luvun alkuvuosikymmeninä. Ensimmäisinä sen saivat Vanhankaupungin vaatturit vuonna 1318, mitä seurasivat muun muassa kultasepät (1324) ja myllärit (1340). Kiltojen jäsenet olivat suurelta osin tšekkejä. Kaupungin järjestäytymätön työläistö muodosti noin puolet kaupungin asukasluvusta.Demetz 1997, s.67–71
Kaarle IV ja Uudenkaupungin perustaminen Přemyslidien hallitsijasuvun sammumisen jälkeen Böömin kruunun perivät Luxemburgit. Praha sai vuosisatojen odottamisen jälkeen oman arkkipiispansa vuonna 1344. Samana vuonna aloitettin Pyhän Vituksen katedraalin rakentaminen Prahan linnan yhteyteen.Demetz 1997, s.75–76 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vuonna 1346 valittu Kaarle IV nousi myös Böömin kuninkaaksi 1347, ja hänen valtakaudellaan Prahasta kasvoi hänen eurooppalaisen valtakuntansa pääkaupunki. Vuonna 1348 hän antoi määräyksen perustaa nykyinen Uudenkaupungin kaupunginosa, jonne hän kutsui asukkaita 12 vuoden verovapauden houkuttumimella. Vaikka Kaarlen kutsu koski sekä kristittyjä että juutalaisia, jälkimmäiset eivät juurikaan käyttäneet tilaisuutta hyväkseen. Prahan juutalainen asutus jatkoi keskittymistään Josefovin alueelle, vaikka se ei vielä ollut ghettoutunut ja historiallisia juutalaisasutuksia sijaitsi ympäri koko kaupunkia. Toinen tärkeä Kaarlen uudistus oli Kaarlen yliopiston perustaminen.Demetz 1997, s.66–82Demetz 1997, s.112–117
Uudestakaupungin alueesta tuli yli kolme kertaa suurempi kuin Vanhastakaupungista, ja sitä ympäröi 3,5 kilometriä pitkä muuri. Muurien valmistumisen jälkeen Kaarle palkkasi työttömiksi jääneet työläiset rakentamaan Nälkämuurin Vltavan läntiselle puolelle. Uudenkaupungin rakentamisen liittyi myös rappiolle jääneen Vyšehradin linnoituksen korjauttaminen ja laajentaminen. Kaarlen käskystä Vltavan itärannan kaupungit yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi vuonna 1367, ja niitä erottaneet muurit purettiin. Yhdistyminen kuitenkin peruttiin kymmenen vuoden jälkeen kun kaupunkien kilpailevat leirit todettiin yhteistyöhön kykenemättömiksi. Tämän jälkeen Praha koostui neljästä hallinnollisesti toisistaan erillisestä kaupungista: Vanhastakaupungista, Uudestakaupungista, Hradčanystä ja Malá Stranasta. Sen asukasluku oli noin 30 000, joista saksankielisiä oli noin kolmasosa. Saksankieliset prahalaiset olivat keskimäärin rikkaampia ja vaikutusvaltaisempia kuin tšekit, mutta tämä riippui myös henkilön asuinpaikasta.pienois|Punatiilikatot ovat tyypillisiä Prahan asuinrakennuksille.
Uusi aika 1500-luvun lopusta alkaen Prahan hallitsijoita olivat Habsburgit. He tukivat erityisesti taiteita ja toivat renessanssin aatteet kaupunkiin. Tällöin rakennettiin myös monet kaupungin palatseista ja kirkoista. Aika oli kuitenkin poliittisesti levotonta. Kolmikymmenvuotisessa sodassa suuri osa Prahaan kootuista taideaarteista ryöstettiin.