Argot on alamaailmassa syntynyt ranskan puhekielen muoto, jossa on joitakin tuhansia sanoja, esimerkiksi vuonna 1952 Timo Kylmälän arvion mukaan niitä oli 6 000. Runoilija François Villon kirjoitti "vihreäksi kieleksi" sanotulla kielellä kaksitoista balladia. Vihreä kieli -nimitys johtuu siitä, että pelihuijarit käyttivät argot-kieltä vihreäverkaisen pelipöydän ääressä. Victor Hugo luonnehti kieltä:Timo Kylmälä, Argot – köyhien kieli ja herrojen harrastus. Suomen Kuvalehti 19/1952, s. 30–31 Näköislehti, tilaajille
Kieli juontaa juurensa Ranskan maakunnista, ja sen varhaisversioilla on historian kuluessa ollut eri nimityksiä: 1100-luvulla se oli jargon, 1500-luvulla jobelin, ja tuolloin kielessä oli vain 33 sanaa, sitten blesquin, baraqouin, narquois ja 1700-luvulla bigorne. Argot syntyi Pariisissa, omaksui ne kaikki ja siirtyi kirjalliseen kieleen. Ensimmäisenä sitä käytti L.-F. Céline teoksessaan Niin kauas kuin yötä riittää, sen jälkeen Édouard Bourdet, Francis Carco, Raymond Queneau, Jean-Paul Sartre ja monet muut. Se on omaksunut sanoja muista kielistä, espanjasta, saksasta, englannista ja italiasta.
Lähteet
Luokka:Ranskan kieli