Maamme () on Suomen kansallislaulu. Se on alkujaan Johan Ludvig Runebergin ruotsiksi kirjoittama runo, jonka on säveltänyt Fredrik Pacius. Runeberg kirjoitti sanat eräänlaisena vastavallankumouksellisena runona kevätkesällä 1846 tunnelmissa, jotka enteilivät vuosien 1847–1848 ”Euroopan hullua vuotta”. Hän tarkoitti runonsa sävellettäväksi ja julkaisi sen itse säveltämänään vuonna 1847.
Paciuksen säveltämänä Vårt land -runo sai ensiesityksensä ylioppilaiden Floranpäivän juhlissa vuonna 1848. Runeberg edesauttoi Paciuksen sävellyksen asemaa sisällyttäessään sen kirjoittamansa Vänrikki Stoolin tarinoiden, jonka esirunona Vårt land oli, liitteeksi samana vuonna. Yksiselitteistä tukea Runeberg ei Paciuksen sävellykselle antanut, sillä seuraavassa painoksessa oli liitteenä kolme muutakin sävellystä. Kansallislaulun asemaan laulu nousi, kun se sai suomenkieliset sanat nimellä Maamme. Lainsäädännössä laulun asemaa Suomen kansallislauluna ei ole vahvistettu. Suomenkieliset sanat perustuvat Julius Krohnin johtaman runoilijaryhmän käännökseen vuodelta 1867.
Paavo Cajander teki muokkauksia Runebergin runon vuoden 1867 yhdentoista säkeistön suomennokseen. Kuitenkin kansallislauluna lauletut ensimmäinen ja viimeinen säkeistö ovat yhtä kirjainta lukuun ottamatta peräisin Krohnin ryhmän alkuperäisestä käännöksestä. Maamme-laulu levisi ympäri Suomea erityisesti kuorojen ja kansakoulun avulla. Kansakoulujen laulunopetuksessa näkyi selvästi kansallinen herääminen, ja Maamme oli laulunopetuksen suosituin laulu vuosien 1869–1881 aikana.
Historia Tausta Kansallisuuskysymys nousi Suomessa aktiiviseksi puheenaiheeksi 1844. Sen taustalla oli koko Eurooppaa koskenut poliittis-kansallinen, oppositiomielinen liikehdintä, joka purkautui Euroopan hulluna vuonna 1848–1849. Sitä edeltänyt paine oli kuitenkin havaittavissa jo vuosia aiemmin.Klinge 1999, 139. Euroopan poliittisia näkemyksiä levitti Suomessa J. V. Snellmanin Saima-lehti, joka ilmestyi tammikuusta 1844 joulukuuhun 1846. Sen keskeisin lukijakunta tuli Helsingin yliopistopiireistä.Klinge 1999, 140.
Keväällä 1844 Aleksanterin yliopistossa (Helsingin yliopisto) päätettiin järjestää osakuntien yhteinen kevätjuhla, joka rehtorin painostuksesta kuitenkin peruutettiin. Kuraattori Zachris Topelius ei olisi tahtonut peruuttaa sitä, mutta hän sai kuitenkin revanssina tehdä kevään promootiorunon, jossa hänen itsensä mukaan ”kuultiin ensimmäisen kerran fennomanian karjuntaa”. Samana vuonna ilmestyi Emil von Qvantenin kirjoittama runo Suomen laulu, jonka Fredrik Pacius sävelsi. Johan Ludvig Runeberg ihastui tähän honkien huokailusta ja Väinön runokanteleesta kertovaan romanttiseen lauluun. Topeliukselle se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, ja Porthanin päiväksi hän teki Marseljeesista ruotsinkielisen käännöksen, joka noudatti alkuperäistä taisteluhenkeä ja herätti huolestusta viranomaisissa.Klinge 1999, 141–143.
Runebergin runo Helsingissä perustettiin keväällä 1846 Akateeminen Lukuyhdistys, joka oli eräänlainen Ylioppilaskunnan esiaste. Ylioppilaiden yhdistys- ja lauluharrastus huolestutti viranomaisia, ja sen johdosta Runeberg kirjoitti kevätkesällä 1846 runon Vårt land, jonka hän tarkoitti sävellettäväksi.Klinge 1998, s. 18. Hän antoi sen syyskuussa dosentti Robert Tengströmille. Toukokuussa järjestetyn ylioppilasjuhlan on arveltu innostaneen Runebergia runon kirjoittamiseen. Runossa on historioitsija Matti Klingen mukaan vastavallankumouksellinen näkökulma, joka tähtäsi Marseljeesin ja muiden vallankumouslaulujen torjuntaan.Klinge 1999, 146.
Runon ensimmäinen säveltäjä oli Helsingin Vanhan kirkon urkuri Fredrik August Ehrström. Ehrströmin säveltämänä runo esitettiin ensimmäisen kerran 9. marraskuuta 1846 Catharina Wahllundin ravintolassa Helsingin Kaisaniemessä Pohjalaisen Osakunnan vuosijuhlassa, jossa säveltäjä tiettävästi oli läsnä. Runeberg itse sävelsi runonsa syksyllä 1846, ja hänen sävellyksensä esitettiin 3. joulukuuta 1846 Porvoon kaupungin 500-vuotisjuhlan yhteydessä.Juhani Lindholm, Kaisaniemestä kajahtaa. Parnasso 2/2020 s. 39 Runeberg julkaisi runon ja sävellyksensä Borgåbladet-lehdessä.
Fredrik August Ehrströmin sävellys ei saanut erityistä huomiota, kuten ei myöskään August Engelbergin. Runebergin sävellys on tosin myöhemmin sovitettu ainakin sekakuorolle, mieskuorolle ja torviyhtyeelle.
Paciuksen sävellys Ylioppilaat saivat jälleen pitää perinteisen Flooran päivän (13. toukokuuta) kevätjuhlan 1848, kun yliopiston sijaiskansleri J. M. Nordenstam kumosi peräti 12 vuotta voimassa olleen kiellon.Salmenhaara, s. 193. Kevätjuhlasta piti tulla kansallisen, mutta vastavallankumouksellisen mielipiteen ilmaisu. Sen oli tarkoitus vakuuttaa lojaalisuutta Venäjän keisarille, jotta Suomi säästyisi Venäjän jyrkiltä toimenpiteiltä.Klinge 1997, s. 151–153. Kun historian dosentti Fredrik Cygnaeus alkoi järjestää juhlia, hän otti lähtökohdakseen Runebergin Vårt land -runon, joka oli kirjoitettu samaan vastavallankumoukselliseen henkeen. Cygnaeus tilasi lauluun sävelmän yliopiston laulunopettajalta Fredrik Paciukselta.Klinge 1997, s. 154–155.
Paciuksen toiminnasta on annettu usein turhan ihannoitu kuva, sillä hänellä ei ollut ilmeisesti pyrkimystäkään säveltää kansallislaulua. Topeliuksen mukaan Pacius sävelsi ”keveällä otteella” ja tarkoitti laulun vain juhlistamaan ylioppilaiden kevätretkeä.Salmenhaara, s. 194–195. Pacius ei työskennellyt sävellyksen parissa kovinkaan järjestelmällisesti. Hänellä oli vain kaksi päivää aikaa tehdä sävellys ja harjoittaa kuoro sekä toiset kaksi päivää sovittaa se torvisoittokunnalle, ja lisäksi tarvittavat esitysmateriaalit piti vielä kopioida käsin. Paciuksen sävelmän esittäisi hänen itsensä perustama Akademiska Sångföreningen ja soittaisi Kaartin soittokunta.
Ensiesitys pienoiskuva|Alex Federleyn piirros Fredrik Cygnauksen puheesta vuoden 1848 Floran päivän juhlissa. Paciuksen säveltämä Vårt land esitettiin ensimmäisen kerran Floran päivän juhlissa 13. toukokuuta. Juhlapaikkana oli silloisen Helsingin ulkopuolella, nykyisessä Toukolan kaupunginosassa sijainnut Kumtähden kenttä. Osakuntien yhteinen juhlakulkue lähti liikkeelle yliopistolta iltapäivällä. Kulkue pysähtyi Pitkälläsillalla, missä soittokunta oli jo odottamassa, ja laulu esitettiin silloin ensimmäisen kerran. Pacius antoi kaartin soittaa laulua koko matkan Kumtähden kentälle asti. Näin varmistettiin, että kaikki oppivat sen, eikä annettu mahdollisuutta spontaaneille vallankumouksellisille lauluille.
Kumtähden kentällä illansuussa Fredrik Cygnaeus piti kuuluisan ”Suomen nimi” -puheensa ja Akademiska Sångföreningen esitti Vårt land -laulun soittokunnan säestyksellä. Se sai aikaan juhlijoissa innostusta, ja se vaadittiin esittämään uudestaan useita kertoja. Paciusta kuljetettiin riemusaatossa ja heitettiin ilmaan eläköön-huutojen säestämänä. Juhlan riehakkuuteen vaikutti runsas alkoholin nauttiminen. Historioitsija Matti Klingen mukaan alkoholilla oli vaikutuksensa myös siihen, että kriittisimmät ja vallankumouksellisimmat ajatukset eivät päässeet juhlassa esiin.
Kumtähden kentälle pystytettiin vuonna 1948, Maamme-laulun ensiesityksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema Maamme-laulun muistomerkki, jonka rahoittivat Pro Helsingfors -säätiö ja ylioppilaskunta. Muistomerkkiin on kiinnitetty Viktor Janssonin veistämät muistomedaljongit, jotka esittävät Runebergia, Paciusta, Cygnaeusta ja Topeliusta, joka kirjoitti juhlasta muistorunon.Maamme-laulun muistomerkki Julkiset veistokset -tietokanta, Helsingin taidemuseo. Viitattu 15.8.2015.
Leviäminen pienois|pysty|Maamme-laulun nuottijulkaisun kansi vuodelta 1863. Runeberg tunnusti Paciuksen sävellyksen vielä vuoden 1848 aikana ilmestyneessä Vänrikki Stoolin tarinoiden ensilaitoksessa. Runeberg oli valinnut alkurunoksi ”Vårt land” -runon, ja Paciuksen sävellys oli teoksen nuottiliitteenä. Paciuksen varsinainen nuottipainos lauluäänelle ja pianolle sekä mieskuorolle a cappella ilmestyi myös vuonna 1848. Vaikka Runeberg oli sisällyttänyt Paciuksen sävellyksen Vänrikki Stoolin tarinoiden ensipainokseen, ei se saanut runoilijalta ehdotonta asemaa, sillä toiseen painokseen sisällytettiin kolme muutakin sävellystä. Frederik Eimele sävelsi Vårt land -runon 1849 sekä lauluäänelle ja pianolle että mieskuorolle, ja Axel Gabriel Ingelius teki oman versionsa 1852.
Saksaksi Maamme-laulu, Finnisches Vaterlandslied, julkaistiin Paciuksen nuotein ensi kerran Leipzigissa syyskuussa 1849 sekä uusina käännöksinä kahdessa vuonna 1852 julkaistussa Vänrikki Stoolin tarinoiden saksannoksessa nimellä Unser Land.
Kansallislaulun asemaan Maamme-laulu saattoi nousta vasta, kun siihen saatiin suomenkieliset sanat. ”Vårt land” -runosta on tehty useita suomennoksia. Nykyään vakiintuneen käännöksen teki Julius Krohnin johtama työryhmä.
Ylioppilaskunta omaksui laulun ensimmäisenä. Se levisi Helsingin musiikkipiirien ulkopuolelle, kun Akademiska Sångföreningenin ”ylioppilaskaksitoistikot” eli kolminkertaiset laulukvartetit kiersivät Suomea 1850- ja 1860-luvulla ja keräsivät konserttien avulla varoja Ylioppilastalon rakentamiseen. Ylioppilastalo vihittiin 26. marraskuuta 1870, ja Maamme-laulu esitettiin Paciuksen johtamana sekä vihkiäisten aluksi että lopuksi. Vihkiäisten jälkeen Ylioppilastalolta marssittiin vielä yliopistolle ja laulettiin Maamme-laulua.Klinge 1999, s. 178–179.
Maamme-laulun esittäminen levisi ensin virallisiin juhlatilaisuuksiin. Esimerkiksi Saimaan kanavan vihkiäisissä 1856 Richard Faltinin johtama viipurilaisen Behmin koulun oppilaskuoro lauloi sekä Maamme-laulun että Keisarihymnin. Maamme-laulua esitettiin usein Keisarihymnin parina, mikä kuvastaa sen nousua kansalliseksi symboliksi. Sitä laulettiin usein myös keisarin vierailujen aikana, ja Aleksanteri II kuuli sen Helsingissä 1856 ja Aleksanteri III 1885.Junkkari, s. 74–75.
Maaseudulla Maamme-laulu alkoi yleistyä vasta 1870-luvun lopulla seura- ja kokoustoiminnassa. Sitä teki tunnetuksi myös vuonna 1874 perustettu Kansanvalistusseura, joka perusti lauluseuroja ympäri maan. Lauluseurojen toiminta huipentui usein juhannuksena pidettyihin kansanjuhliin, joissa kansalliset symbolit tulivat kansalle tutuiksi.Junkkari, s. 76. Kansakoulu oli todennäköisesti merkittävin reitti laulun leviämiseen.Junkkari, s. 77. Heinrich Wächter sisällytti sen kertosäkeellisenä vuonna 1864 julkaistuun ensimmäiseen suomenkieliseen koululaulukokoelmaan 50 Koulu-Laulua. Virret ja isänmaalliset laulut olivat kansakoulun laulunopetuksessa keskeisintä aineistoa, ja Maamme oli Reijo Pajamon tekemän tutkimuksen mukaan suosituin laulu vuosien 1869–1881 välisenä aikana.Pajamo, s. 53.
Maamme-laulu vakiintui koulujen ja seminaarien opetusohjelmaan kansallisen heräämisen ja kristillis-isänmaallisen hengen ansiosta. Sitä pidettiin tärkeänä erityisesti kansallislauluna, mutta sen menestykseen vaikuttivat myös muut tekijät: laulussa ihannoitiin Suomen luontoa, siinä nostettiin esille suomalaisten menneisyys ja maan omaleimaisuus ja vahvistettiin kansallista identiteettiä.Pajamo, s. 61–62.
Vakiintunut tapa laulaa Runebergin runosta vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö periytyy Taavi Hahlin mieskuorolaulujen kokoelman Ylioppilaslauluja ensimmäisestä vihkosta vuodelta 1871. Samat säkeistöt Hahl valitsi myös sekakuorojen kokoelmaansa Sävelistö, kaikuja laulustamme. Hahl myös muutti Maamme-laulun ensimmäisen säkeistön yhden sanan nykymuotoon vaihtamalla Ylioppilaslauluissa sanan "pohjainen" sanaksi "pohjoinen".