thumb|Polyvinyylikarbatsolin rakenne Polyvinyylikarbatsoli eli PVK on polyolefiineihin kuuluva polymeeri, jonka monomeeri on vinyylikarbatsoli. Sitä käytetään esimerkiksi orgaanisen elektroniikan sovellutuksissa.
Ominaisuudet Polyvinyylikarbatsoli on termoplastinen polymeeri. Sen sulamispiste on hyvin korkea (yli 320 °C) ja lasisiirtymälämpötila on myös korkea, noin 200–227 °C. Sen kiteisyysaste on melko alhainen, noin 28–38 %. Polyvinyylikarbatsoli kestää hyvin useiden kemikaalien, kuten laimeiden happojen ja emästen, vaikutuksia. Yhdiste liukenee ketoneihin sekä aromaattisiin tai halogenoituihin hiilivetyihin. Polyvinyylikarbatsoli säilyttää muotonsa noin 170 °C:n lämpötilaan saakka. Polyvinyylikarbatsolin heikkous on sen hauraus. Polyvinyylikarbatsoli on puolijohde ja fotojohde ja kuljettaa varausaukkoja. Usein se doupataan esimerkiksi 2,4,7-trinitro-9-fluorenonilla, tetrasyanoeteenillä, tetrasyanokinodimetaanilla tai kloraniililla. Polyvinyylikarbatsolia voidaan saostaa fullereenilla.Scott P. Sibley: "Semiconductors, Organic", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.Ying Wang: "Photoconductive Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.Manfred L. Hallensleben, Robert Fuss & Florian Mummy: "Polyvinyl Compounds, Others", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015.
Valmistus ja käyttö Ensimmäisen polyvinyylikarbatsolin valmistusmenetelmän patentoi Walter Reppe ryhmineen vuonna 1937. Nykyään sitä valmistetaan radikaalipolymeroinnilla vinyylikarbatsolista. Prosessissa käytetään radikaali-initiaattorina atsobisisobutyronitriiliä tai orgaanisia peroksideja ja katalyyttinä Ziegler–Natta-katalyyttejä.
Polyvinyylikarbatsolista valmistetaan esimerkiksi kalvoja tai kuituja. Sitä käytetään muun muassa orgaanisten ledien valmistamiseen, elektrofotografiassa ja valosähköisissä sovellutuksissa.
Lähteet
Luokka:Polymeerit