Harvey Phillip ”Phil” Spector (26. joulukuuta 1939 – 16. tammikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen musiikkituottaja, joka tuli tunnetuksi monien 1960-luvun menestyskappaleiden tuottajana. Hänet muistetaan niin sanotusta ”wall of sound” -äänivallista, joka perustui laajoihin instrumentaatioihin sekä useiden tuotantoteknisten ratkaisujen, kuten kaiun käyttöön. Spector oli ensimmäinen levytuottaja, josta tuli ammatissaan supertähti ja joka loi oman tavaramerkkisoundinsa.
Spector lopetti uransa vuonna 1966 ja erakoitui mutta tuotti senkin jälkeen joitain yksittäisiä albumeja. Vuonna 2009 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 2003 tehdystä henkirikoksesta.
Ura
Spector syntyi Bronxissa New Yorkissa joulukuussa 1939. Spector aloitti levytysuransa vuonna 1958 Los Angelesissa toimineen The Teddy Bears -yhtyeen lauluntekijänä, kitaristina ja taustalaulajana. Lyhytikäinen yhtye sai hitin Spectorin kappaleella ”To Know Him Is to Love Him”.
Teddy Bearsin hajottua Spector muutti New Yorkiin, missä hän alkoi työskennellä lauluntekijänä ja tuottajana. Hän työskenteli esimerkiksi lauluntekijäduo Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kanssa sekä kirjoitti tai tuotti hittejä sellaisille artisteille kuin Ben E. King, Gene Pitney, Curtis Lee ja The Paris Sisters.
Spector perusti vuonna 1961 tuottaja Lester Sillin kanssa levy-yhtiön nimeltä Philles. Sen kautta Spector saavutti suurta listamenestystä etenkin The Crystals- ja The Ronettes -tyttöyhtyeillä.
Spectorin kappaleille 1960-luvun alkupuolella oli tunnusomaista uudenlainen teineille suunnattu dramaattisuus, mahtavuus ja intiimiys. Spector kehitti vallankumouksellisen ”wall of sound” -tuotantotyylin, jossa hän täytti kappaleidensa taustat täyteläisellä kieli-, kosketin- ja lyömäsoittimien äänimatolla. Spector saattoi käyttää samalla kappaleella kymmeniäkin soittimia. Hän kehitti myös uusia tuotantotekniikoita. Wall of sound -tyyli sai useita jäljittelijöitä, ja Spectorin esimerkkiä seurasi esimerkiksi The Beach Boysin Brian Wilson.
Spectorin teinioopperoiden suosio alkoi hiipua 1960-luvun puolivälissä. Hän saavutti vielä menestystä The Righteous Brothers -duon kanssa. Kun Spectorin itsensä korkealle omassa tuotannossaan arvostama Ike & Tina Turnerin single ”River Deep, Mountain High” (1966) ei menestynytkään, Spector syytti maansa musiikkiteollisuutta ja vetäytyi musiikin parista kartanoonsa Los Angelesissa.
Lopetettuaan uransa Spector palasi vielä toisinaan studioon. Vuonna 1970 Spectoria pyydettiin tuottamaan The Beatlesin viimeiseksi jäänyt studiojulkaisu Let It Be. Itse yhtye ei ollut enää kasassa, ja Spectorin mahtipontinen tuotanto jakoi mielipiteet entisten jäsenten keskuudessa. Spector tuotti myös Beatlesin entisten jäsenten John Lennonin ja George Harrisonin sooloalbumeja. Spectorin merkitys tuottajana ei näillä albumeilla tosin ollut enää yhtä suuri kuin hänen vanhoilla tuotannoillaan. Myöhemmin Spector tuotti enää harvakseltaan, kuten yksittäisiä Dion DiMuccin, Leonard Cohenin ja Ramonesin albumeja.
Spector voitti vuonna 1972 vuoden albumin Grammy-palkinnon albumista The Concert for Bangla Desh (1971).Phil Spector Recording Academy Grammy Awards Spector nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1989.
Yksityiselämä Spector oli vuosina 1959–1967 naimisissa Annette Merarin kanssa.
Spector meni vuonna 1968 naimisiin Ronettes-laulaja Ronnie Bennettin kanssa. Kontrolloiva Spector ei antanut vaimonsa liikkua vapaasti, joten Ronnie Spector pakeni kartanosta äitinsä avustuksella vuonna 1972. Pariskunnan avioero astui voimaan vuonna 1974. Heillä oli kolme adoptoitua lasta.
Spectorilla on kolmannesta liitostaan 1980-luvulta tytär Nicole.
Spector meni vuonna 2006 naimisiin Rachelle Shortin kanssa. Spector jätti avioerohakemuksen vuonna 2016.
Oikeudenkäynnit ja vankeustuomio pienoiskuva|Phil Spector kuvattuna vankilassa heinäkuussa 2009. 40-vuotias näyttelijä Lana Clarkson löytyi helmikuussa 2003 kuolleena Spectorin kotoa Kaliforniasta. Clarksonia oli ammuttu suuhun. Teosta epäiltiin Spectoria, joka kiisti epäilyn ja väitti, että Clarkson teki itsemurhan. Juttu eteni oikeuteen, jossa Spectoria syytettiin murhasta. Syylliseksi tuomittuna hän olisi joutunut elinkautiseen vankeuteen, josta olisi ollut mahdollista anoa ehdonalaiseen vapauteen pääsyä 15 vuoden jälkeen. Oikeudenkäynti kuitenkin raukesi (), ja Spector vapautettiin syytteistä 26. syyskuuta 2007, koska valamiehistö ei päässyt vaadittuun yksimielisyyteen syyllisyydestä. Kymmenen valamiestä olisi tuominnut Spectorin, kaksi piti syyttömänä. Spectoria vastaan ei ollut kiistattomia todisteita, eikä esimerkiksi aseesta löytynyt hänen sormenjälkiään.
Toisen oikeudenkäynnin päätteeksi 13. huhtikuuta 2009 kalifornialainen tuomioistuin langetti Spectorille tuomion toisen asteen murhasta (). Tuomion mukaan Spector ampui näyttelijä Lana Clarksonin helmikuussa 2003. Tuomio julistettiin 29. toukokuuta 2009. Tuomio on elinkautinen, josta on mahdollisuus vapautua ehdonalaiseen aikaisintaan 19 vuoden kuluttua.
Spectorin terveys heikkeni vankilassa, ja lokakuussa 2013 hänet siirrettiin vankisairaalaan Stocktoniin. Seuraavana vuonna hän menetti kykynsä puhua. Spector ei vapautunut ennen tammikuussa 2021 tapahtunutta kuolemaansa.Phil Spector, famed music producer and murderer, dead at 81. The Seattle Times, 17.1.2021. Viitattu 17.1.2021. Spectorin kerrottiin sairastaneen covid-19-tautia.
Tuotantoa Albumit 1959: The Teddy Bears Sing – The Teddy Bears 1963: A Christmas Gift for You from Phil Spector – eri esittäjiä 1963: Twist Uptown – The Crystals 1963: He's A Rebel – The Crystals 1964: Presenting the Fabulous Ronettes Featuring Veronica – The Ronettes 1965: Ronettes – The Ronettes 1966: River Deep - Mountain High – Ike & Tina Turner 1970: Let It Be – The Beatles 1970: All Things Must Pass (yhtenä tuottajista) – George Harrison 1970: Plastic Ono Band (yhtenä tuottajista) – John Lennon and The Plastic Ono Band 1970: Plastic Ono Band (yhtenä tuottajista) – Yoko Ono and The Plastic Ono Band 1971: Imagine (yhtenä tuottajista) – John Lennon and The Plastic Ono Band with the Flux Fiddlers 1971: The Concert for Bangla Desh (yhtenä tuottajista) – George Harrison & Friends 1972: Some Time in New York City (yhtenä tuottajista) – John Lennon and Yoko Ono with Elephant's Memory plus Invisible Strings 1975: Rock ’n’ Roll (yhtenä tuottajista) – John Lennon 1975: Born To Be With You – Dion 1977: Death of a Ladies' Man – Leonard Cohen 1980: End of the Century – Ramones 1981: Season of Glass (yhtenä tuottajista) – Yoko Ono 1986: Menlove Ave. (yhtenä tuottajista) – John Lennon 1991: Back to Mono (1958-1969) (kokoelma) – eri esittäjiä 2003: Silence Is Easy (yhtenä tuottajista) – Starsailor
Singlet
"To Know Him Is to Love Him" – The Teddy Bears (1958, Yhdysvallat listasijoitus 1.) "Corrine, Corrina" – Ray Peterson (1961, 9.) "Pretty Little Angel Eyes" – Curtis Lee (1961, 7.) "Every Breath I Take" – Gene Pitney (1961, 42.) "I Love How You Love Me" – The Paris Sisters (1961, 5.) "Under the Moon of Love" – Curtis Lee (1961, 46.) "There’s No Other (Like My Baby)" – The Crystals (1962, 20.) "I Could Have Loved You So Well" – Ray Peterson (1962, 57.) "Uptown" – The Crystals (1962, 13.) "He Knows I Love Him Too Much" – The Paris Sisters (1962, 34.) "Let Me Be the One" – The Paris Sister (1962, 87.) "Second Hand Love" – Connie Francis (1962, 7.) "He’s A Rebel" – The Crystals (1962, 1.) "Zip-a-Dee-Doo-Dah" – Bob B. Soxx & the Blue Jeans (1963, 8.) "He's Sure the Boy I Love" – The Crystals (1963, 11.) "Puddin N’ Tain (Ask Me Again, I’ll Tell You the Same)" – The Alley Cats (1963, 43.) "Why Do Lovers Break Each Other’s Hearts" – Bob B. Soxx and the Blue Jeans (1963, 38.) "(Today I Met) The Boy I’m Gonna Marry" – Darlene Love (1963, 39.) "Da Doo Ron Ron (When He Walked Me Home)" – The Crystals (1963, 3.) "Not Too Young to Get Married" – Bob B. Soxx and the Blue Jeans (1963, 63.) "Then He Kissed Me" – The Crystals (1963, 6.) "Wait ’Til My Bobby Gets Home" – Darlene Love (1963, 26.) "Be My Baby" – The Ronettes (1963, 2.) "A Fine Fine Boy" – Darlene Love (1963, 53.) "Christmas (Baby, Please Come Home.)" – Darlene Love "Baby, I Love You" – The Ronettes (1964, 24.) "(The Best Part of) Breakin' Up" – The Ronettes (1964, 39.) "Do I Love You?" – The Ronettes (1964, 34.) "Walking In the Rain" – The Ronettes (1964, 23.) "You've Lost That Lovin' Feelin'" – The Righteous Brothers (1965 1, Britannia 1.) "Just Once in My Life" – The Righteous Brothers (1965, 9.) "Unchained Melody" – The Righteous Brothers (1965, 4.) "Ebb Tide" – The Righteous Brothers (1966, 5.) "River Deep - Mountain High" – Ike & Tina Turner (1966, 88 Britannia 3.) "Love Is All I Have to Give" – The Checkmates, Ltd. (1969, 65.) "Black Pearl" – The Checkmates, Ltd. (1969, 13.) "Proud Mary" – The Checkmates, Ltd. (1969, 69.) "Instant Karma (We All Shine On)" – John Lennon (1970, 3.) "The Long and Winding Road"/"For You Blue" – The Beatles (1970, 1.) "My Sweet Lord" – George Harrison (1970, 1.) "What Is Life" – George Harrison (1971, 10.) "Power To The People" – John Lennon/Plastic Ono Band (1971, 11.) "Try Some, Buy Some" – Ronnie Spector (1971, 77.) "Bangla-Desh" – George Harrison (1971, 23.) "Imagine" – John Lennon (1971, 3.) "Rock ’n’ Roll High School" – Ramones (1979, Britannia 67.) "Baby, I Love You" – Ramones (1980, Britannia 8.) "Do You Remember Rock ’n’ Roll Radio?" – Ramones (1980, 54.) "To Know Him Is To Love Him" – Ttrio Linda Ronstadt, Dolly Parton, Emmy Lou Harris (1987, C&W 1.) "Unchained Melody – The Righteous Brothers (1990 Reissue, 13.) "Silence Is Easy" – Starsailor (2003, Britannia 2.)
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset musiikkituottajat Luokka:Yhdysvaltalaiset lauluntekijät Luokka:Yhdysvaltalaiset kitaristit Luokka:Yhdysvaltalaiset murhaajat Luokka:Yhdysvaltalaiset elinkautisvangit Luokka:Grammy-palkinnon saajat Luokka:Rock and Roll Hall of Fame Luokka:Songwriters Hall of Fame Luokka:Vuonna 1939 syntyneet Luokka:Vuonna 2021 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit