thumb|Euroopan kartta Ertebøllen kulttuurin aikoihin. Ertebøllen kulttuuri merkitty Tanskan seuduille punaisella, maanviljelyn ja saviastiat tuonut nauhakeraaminen kulttuuri Keski-Eurooppaan keltaisella.
Ertebøllen kulttuuri oli Etelä-Skandinavian ja Itämeren pohjoisrannikon myöhäismesoliittinen kivikautinen kulttuuri noin 5 400 eaa.−3 950 eaa. nykyisen Tanskan ja Etelä-Ruotsin seuduilla sekä Puolan- ja Saksan pohjoisrannikoilla. Tanskan lähellä Pohjois-Saksassa melko samanlaista ja samanaikaista kulttuuria kutsutaan Ellerbekin kulttuuriksi. Nykyään tätä kompleksia on alettu kutsua yhdistetyllä nimellä Ertebølle-Ellerbek-kulttuuriksi. Kummankin kulttuurin nimi voidaan tieteellisissä teksteissä lyhentää EBK.
Kulttuurin kehittyminen Ertebølle on kehittynyt samalla seudulla sitä edeltäneiden Maglemosen (9000−6400 eaa.) ja Kongemosen kulttuurin (6400−5400 eaa.) pohjalta. Nämä kulttuurit ovat jakaneet saman väestöpohjan ja kulttuurien eri aikakaudet esittävät tämän väestön eri kulttuurivaiheita, joiden väliset erot ovat olleet melko vähäiset. Samat kolme kulttuuria jakavat Etelä-Skandinaviassa mesoliittisen kauden kolmeen alajaksoon, josta Ertebølle on myöhäisin.
Myöhäismesoliittinen Ertebøllen kulttuuri jaetaan kolmeen vaiheeseen. Varhainen vaihe kesti noin 600 vuotta (5400−4800 eaa.), keskivaihe 500 vuotta (4800−4300 eaa.) ja myöhäinen vaihe 300 vuotta (4300−3950 eaa.). Sen katsotaan päättyvän maatalouden yleistymiseen Etelä-Skandinaviassa. Silloin puhtaat keräilijä-metsästäjä-kalastaja-yhteisöt ovat ottaneet vanhojen elinkeinojen rinnalle alkeelliset viljely- ja karjanhoitoelinkeinot. Maatalouden alkeet on opittu etelämpänä asuneilta nauhakeraamisen kulttuurin ryhmiltä, jotka ovat levittäytyneet sinne ennen vuotta 4 000 eaa. Ertebøllen vaiheen jälkeistä ja maataloutta harjoittanutta neoliittista vaihetta kutsutaan suppilopikarikulttuuriksi (4000−2700 eaa.).
Eri Ertebøllen ryhmien välillä on ollut tiiviit yhteydet, ja ryhmät ovat käyneet kauempanakin. Väestö on liikkunut ruuhillaan vesitse, ja he ovat pitäneet yhteyttä lähiryhmien kanssa, jotka ovat muodostaneet pienempiä kulttuurillisesti hieman eriytyneitä ”heimoja”. Kauemmaksi on menty hieromaan kauppaa, mikä näkyy myös löytöesineistössä. Erilaiset vaikutteet keramiikassa ja esineistön valmistuksessa sekä eksoottisten tuotteiden, kuten esimerkiksi viljan hankkiminen, kertovat yhteyksistä, joita tehtiin runsaammin vuosien 4300−3900 eaa. aikana. Kasvanut väestön ruokkiminen vain kalastamalla ja metsästämällä näyttää lopulta tulleen tiensä päähän, koska siirtyminen karjanpitoon ja pienviljelyyn on tapahtunut muutamassa sadassa vuodessa.
Elinympäristö Kuivempi boreaalinen ilmastokausi loppui muutama sata vuotta ennen kuin Kongemosen kulttuuri muuttui Ertebøllen kulttuuriksi. Kosteampaa ilmastokautta kutsutaan Skandinaviassa atlanttiseksi lämpökaudeksi, jolloin lämpötila on kohonnut nykylämpötilaa muutaman asteen lämpimämmäksi. Jääkauden jälkeinen valtamerien pinta oli tuolloin kohonnut jo kymmeniä metrejä ja meri peittänyt Pohjanmeren jääkaudenaikaiset paljastumat lähes kokonaan. Vesi on Ertebøllen aikana kohonnut edelleen lisää ja aiheuttanut Tanskassa transgression eli vedenpinnan kohoamisen siten, että pitkäikäiset asuinpaikat jäivät nousevan veden alle ja asukkaiden oli pakko siirtää leirinsä kerta toisensa jälkeen rannalle ylemmäksi. Samalla asuttavaksi kelpaavan rannikon pituus ja sisämaan pinta-ala pienentyivät.
Itämeren muinainen Ancylusvaihe päättyi jo 7400 eaa., kun merenpinnan taso oli kohonnut Itämeren pinnan tasoon ja sen vedet suolaantuneet. Vaikka Ertebøllen kulttuurin aikana Itämeren Litorinavaihe oli suolaisen veden aikaa, Itämeri ei ole koskaan ollut yhtä suolainen kuin Pohjanmeri. Tanskan länsi- ja pohjoispuolella suolapitoisuus oli moninkertainen Tanskan saariston tai Itämeren eteläosiin verrattuna. Tämä on näkynyt sekä merien lajistossa että ekosysteemien monimuotoisuudessa. Koska Ertebøllen kulttuurissa kalastuksella oli suuri rooli, tämä seikka vaikutti suuresti yhteisön elinkeinoihin.
Levinneisyys Ertebøllen kulttuurin ydinaluetta on ollut Tanskan rannikkoseudut ja saaristo. Asuinpaikkoina olivat lahdet, salmet ja joensuut. Esimerkiksi Karrebæk-Dybsø Fjordin rannoilta tunnetaan 97 eriaikaista asuinpaikkaa. Lounais-Ruotsin rannikko ja Bornholmin saari kuuluivat myös kulttuurin pääalueeseen. Pohjois-Saksan puolella tunnetaan muutama asuinpaikka Ellerbekin kulttuurin nimellä, ja Puolassa kulkee Ertebøllen kulttuurialueen itäraja. Etelä-Ruotsin sisäjärvet ovat myös kelvanneet Ertebøllen väestölle. Tanskan sisäosista tunnetaan vain muutama pysyvä asuinpaikka. Kulttuurialueen kokonaislaajuus on ollut noin 450×450 kilometriä.
Tanska thumb|Ertebølle raakkutunkion kaivauksia 1890-luvulla. Tanskasta tunnetaan eniten asuinpaikkoja. Tutkimuksen kannalta merkittäviä kohteita ovat muun muassa Møllegabet, Flynderhage, Vænget Nord, Margrethes Næs ja Bjørnsholm, mutta merkittävimmät kohteet ovat: Ertebølle sijaitsee Pohjois-Tanskan Limfjordenin etelärannalla, ja se on ollut eräs Pohjois-Euroopan tunnetuimpia myöhäisen mesoliittisen kulttuurikauden asuinpaikkoja. Ertebøllestä on löytynyt Ertebøllen kulttuurin erikoisuus raakkutunkio eli køkkenmødding, joka tutkittiin 1890-luvulla. Se on 140 metriä pitkä, 20 metriä leveä ja noin 2 metriä paksu. Siitä tehdyistä löydöistä muodostui Ertebøllen kulttuurin esineistön valmistustradition malliesimerkki, ja Tanskassa koko myöhäinen mesoliittinen kulttuurivaihe sai asuinpaikan mukaan nimensä. Esineistö koostui piikivestä valmistetuista työvälineistä, aseista, keramiikasta ja eläinten luista.
Tybrind Vig sijaitsee Fynin saaren luoteiskulmassa pienessä lahdessa. Se löydettiin 1975 ja sitä tutkittiin 1980-luvulla vedenalaisena kohteena sukeltamalla. Kohde antoi runsaasti materiaalia mesoliittisen elämän toiminnoista, sillä sedimenttien hapettomassa tilassa olleet orgaaniset esineet ovat säilyneet hyvin. Paikalla on ollut kiinteä asuinpaikka, jossa kalastettiin monipuolisilla välineillä. Käytössä on ollut ainakin rysiä, katiskoja, kalapatoja, harppuunoita, keihäitä ja koukkuja. Myös jäänteitä kolmesta ruuhesta ja useasta melasta löydettiin kaivauksissa. Niillä on kalastettu myös kauempana merellä, koska löytöaineistossa oli avomeren kalojen, hylkeiden ja pyöriäisten luita. Metsästys- ja linnustusvälineitä on käytetty kauriiden, hirvien, saksanhirvien ja villisikojen metsästykseen. Asuinpaikalta löytyi muutama hauta.
Ronæs Skov sijaitsee Tanskassa Vähän-Beltin itärannalla Fynin saaren edustalla, ja se on ajoitettu vuosiin 4300−4100 eaa. Tältä tuhoutuneelta asuinpaikalta, jota tutkittiin sukeltamalla vuonna 2001, löydettiin kivistä rakennettu rengas, jonka keskellä oli hiiltynyttä hasselpensaan puuta. Rakennelma todettiin muinaiseksi nuotioksi, joka on säilynyt lähes ehjänä merenpohjan sedimenttien suojaamana. Asuinpaikasta, jonka meren eroosio on jo tuhonnut, on jäljellä enää joitakin esineitä ja muinaista jätettä. Paikalta on löytynyt Ertebøllen keramiikan sirpaleita, pieni kivikirves, kolme atraimen piikkiä, ja sydämenmuotoisen melan lavanpuolikas. Säilyneiden puunrunkojen välissä makasi hylättyjä pyyntirakennelmia ja katiskan osia sekä osia ruuhesta, jousesta, nuolista ja jousiporasta.
Saltbæk Vig sijaitsee Sjællandin saaren luoteiskulmassa Kalundborgin lähellä ja on merestä vallatulla viljelyalueella noin metri merenpinnan alapuolella. 16 kilometriä pitkältä ja 8 kilometriä leveältä alueelta on löydetty myöhäisen Kongemosen, Ertebøllen ja varhaisen nauhakeraamisen kulttuurin jäänteitä, joista Ertebøllen jäännökset dominoivat lukumääräisesti. Noin 415 löydettyä kohdetta sisältää hautoja, asuinpaikkoja, leirejä ja muita erilaisia irtolöytöjä. Esineistö käsittää muun muassa noin 400 kiillotettua kirvestä, 200 nuolenkärkeä, tuhat palaa ruukkujen sirpaleita ja 40 000 piikiven iskosta ja sälettä. Useimmat kohteet sijaitsivat muinaisen lahden suun etelärannan länsipäässä. Kohteista 28 olivat ertebølleläisiä asuinpaikkoja. Esimerkiksi Saltmaden asuinpaikalta löytyi ehjä kalanpyydys, joka ajoitettiin vuoteen 5100 eaa. Smakkerup Husen asuinpaikalta löytyi osittain kivetty veneenlaskupaikka ja kalastusalue, josta löytyivät jäänteet paalutuksesta, ruuhista, osia luisista atraimista ja muita jätteitä sisältävä kerrostuma. Varmuudella tiedetään, että lahdessa ja sen lähiympäristössä on asutettu vähintään kolmea yhtäaikaista asuinpaikkaa. Vigin löytöaineistoon on ilmestynyt viljelystä ja karjanhoidosta kertovia löytöjä noin vuoden 3950 eaa. jälkeen. Maanviljelijöiden ja kalastajien asuinpaikkojen erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä alussa maanviljelyyn siirtyminen ei ole vaikuttanut esineistön muotoihin.
Vedbækin kalmisto löytyi vuonna 1975 koulun laajennuksen yhteydessä Vedbækin kaupungissa Kööpenhaminan pohjoispuolella. Kalmisto oli rakentamisen vuoksi jo tuhoutumassa, mutta siitä löydettiin vielä 18 hautausta, joista kaivettiin esille 22 vainajan jäännökset. Kalmisto oli tuolloin ensimmäinen Ertebøllen kulttuuriin kuuluva kalmisto, ja se antoi tutkijoille paljon tietoa hautaamistavoista, sukupuolten ja eri ikäisten ihmisten arvostuksesta.
Ringkloster on sijainnut 20 kilometriä sisämaassa Itä-Tanskassa Skanderborginjärven lähellä muinaisella rantatörmällä. Se oli ensimmäinen löytynyt sisämaan asuinpaikka, joita ei edelläänkään tunneta montakaan. Atlantisella ilmastokaudella järvi on ollut nykyistä paljon suurempi, ja paikka on ollut asutettuna 5400−3550 eaa. Löytöaineiston perusteella elinkeino on ollut nisäkkäiden metsästys, joskin eläimiä on pyydystetty myös turkiksen vuoksi. Suurimman osan saaliiden jäänteistä kuuluivat villisioille (74%). Asuinpaikan jätteitä ja esineitä löytyi runsaasti. Asukkaat ovat viettäneet paikalla vain osan vuodesta tai sitten he ovat käyneet kauppaa rannikoiden väestön kanssa, sillä löytöjen joukossa oli myös merellisiä jäänteitä.
Ruotsi Ertebøllen asuinpaikkoja ja kalmistoja on Etelä-Ruotsissa löytynyt lähinnä Skånen länsi- ja eteläosista. Tällaisia asuinpaikkoja ovat muun muassa Lerhamn, Jonstorp, Stenbocksvallar, Kvarteret Nore, Gränsstigen, Soldattorpet, Vik, Ivetofta ja Siretorp, mutta seuraavat asuinpaikat ansaitsevat tarkemman esittelyn:
Skateholmin kalmistot, jotka tutkittiin vuosina 1980−1984, sijaitsevat Trelleborgin lähellä Itämeren rannalla Etelä-Ruotsissa. Ne ovat muodostuneet pysyvän asuinpaikan ympärille yli tuhannen vuoden aikana noin vuosien 5800−4300 eaa. välillä, eli koko Ertebøllen kulttuurikauden ajan ja tämän jälkeenkin. Asuinpaikan rantaa on suojannut pieni laguuni, jonka takaa on auennut Itämeren ulappa. Erityisen Skateholmista tekee sen kalmistot, joista on löytynyt yli sata hautausta. Vedbækin kalmiston ohella niistä saatiin monipuolinen käsitys mesoliittisen ihmisen hautaamisrituaalien monimuotoisuudesta. Asujat hyödynsivät tehokkaasti merellisiä luonnonvaroja, mutta harjoittivat myös metsästystä ja keräilyä.
Ageröd V on ollut Ertebøllen kaudella sisämaan asuinpaikka, joka on sijainnut pienessä saaressa soistuneen järven keskellä Etelä-Ruotsissa. Kohde on toiminut asuinpaikkana jo Kongemosen kulttuurikauden aikana, ja sellaisena se on jatkanut myös Ertebøllen kaudella. Elinkeinona on ollut kalastus ja metsästys.
Tågerup sijaitsee Skånen länsirannalla Sjællantia vastapäätä. Tältä asuinpaikalta on löydetty asumusten jäänteitä, mikä on Ertebøllen kulttuurissa ollut melko harvinaista.
Löddesborgin asuinpaikalta saatiin talteen runsaasti keramiikkaa, jota kertyi yhteensä 34 kilogrammaa. Tämä määrä on enemmän kuin on muilta ruotsalaisilta asuinpaikoilta kertynyt yhteensä. Ruotsalaisen keramiikan analyysit perustuvat pääosin tämän paikan löytöihin.
Saksa ja Puola Pohjois-Saksan ja Pohjois-Puolan alueet ovat Ertebøllen kulttuurin reuna-alueita, mutta sieltä tunnetaan asuinpaikkoja esimerkiksi Ellerbek, Jäckelberg Nord, Rosenhof, Neustadt , Timmendorf-Nordmole ja Fedderingen Wurth, joista tarkemmin esitellään: