Helsingin Mylly (myös Myllärin, ) on suomalainen perheyritys, joka valmistaa viljatuotteita kuluttajille, ammattilaisille, leipomoille ja elintarviketeollisuudelle. Myllärin-tuotteita valmistetaan Järvenpäässä, Närpiössä ja Vaasassa sijaitsevissa tehtaissa. 2020-luvulla Helsingin Mylly on kehittänyt tuotannossaan ekologisesti kestävämpää viljelyä.
Vuonna 2024 Helsingin Myllyssä työskenteli 61 elintarvikealan ammattilaista. 90-vuotiasta perheyritystä johtaa toimitusjohtaja Niklas Kumlin. Myllärin tehtaalla on tehty myös S-ryhmän Kotimaista-tuotteita. Lisäksi yritys on valmistanut K-ryhmän kanssa Pirkka-mysliä muun muassa Kiinan markkinoille.
Helsingin Mylly Oy:n vanhat rakennukset kuuluvat merkittävänä osana Helsingin Sörnäisten rannan teollisuushistoriaan, joka ulottuu 1800-luvun puoliväliin saakka. Alue on määritelty valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin.
Historia Yrityksen juuret Ensimmäiset maininnat Puhkin suvun myllystä Virossa on löydetty 1600-luvulta. Modernin liiketoiminnan katsotaan kuitenkin alkaneen Jaak Puhkista, joka syntyi vuonna 1861 Viljandinmaalla Virossa. Puhk avioitui nuorena ja sai vaimonsa Annan kanssa tyttären ja viisi poikaa. Perustettuaan sekatavarakauppoja, tulitikkutehtaan ja sahan Jaak Puhk otti poikansa mukaan yritykseen ja järjesteli sen uudelleen vuonna 1913. Perheyrityksen nimeksi annettiin J. Puhk ja Pojad. Jaak Puhkin kuoltua ja Viron itsenäistyttyä Puhkin veljekset rakennuttivat Tallinnaan jauhomyllyn. Yritys kasvoi ja Puhkit laajensivat myllyketjuaan Tarttoon, Narvaan ja Pärnuun.
1930–1940-luvut Helsingin Mylly ja Kauppa Oy:n perustava yhtiökokous pidettiin Helsingissä 8. lokakuuta 1934. Tilat muutettiin myllytoimintaan sopiviksi seuraavaan syksyyn mennessä. Valmistuessaan suurmyllyn päivittäinen jauhatusmäärä oli kymmeniä tuhansia kiloja. Eduard Puhk, veljeksistä toiseksi vanhin, muutti perheineen Suomeen ja asettui yrityksen johtoon.
Syksyllä 1939 syttyi toinen maailmansota. Neuvostoliitto vaati alueluovutuksia ja tukikohtia Suomelta ja Baltian mailta. Muutkin Puhkit muuttivat Suomeen ja asettuivat väliaikaisesti hotelli Torniin asumaan. Talvisodan alettua tilanne näytti kuitenkin rauhoittuneen Virossa, ja suku palasi kotiin vuodenvaihteessa. Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto kuitenkin miehitti Baltian, ja Puhkien koko omaisuus takavarikoitiin. Syksyyn mennessä Puhkin veljekset olivat Eduardia lukuun ottamatta pidätetty ja lähetetty vankeuteen Neuvostoliittoon. Heitä ei enää koskaan nähty.
Ragnar Ypyän ja Martta Martikainen-Ypyän suunnittelema funktionalistinen valkoinen viljasiilo valmistui Sörnäisten rantatien varteen vuonna 1941. Helsingin Mylly käytti sitä eri puolilta maata tuodun viljan varastointiin. 1940-luvulla valmistuivat myös kauramylly ja näkkileipätehdas Matin Leipä Oy.
Eduard Puhk kuoli Helsingissä maaliskuussa 1943. Helsingin Myllyn johtoon astui Gustav Gardberg, joka ehti johtaa yritystä menestyksekkäästi neljä vuotta ennen kuolemaansa. Helsingin suurpommituksissa vuonna 1944 myllyn tontille osui miinapommi, joka vaurioitti erityisesti puurakennuksia.
1950–1960-luvut 1950-luvulla alussa myllyn konttoritiloja uudistettiin merkittävästi, ja olympiavuonna 1952 yrityksen nimi lyhennettiin Helsingin Mylly Oy:ksi. Eduard Puhkin poika Jüri otti Matin Leipä Oy:n vastuulleen vuonna 1956; Helsingin Myllyn toimitusjohtaja hänestä tuli vuonna 1964.
1960-luvulla Sörnäisten tiloja uudistettiin laajasti. Vuonna 1962 toteutetussa suurkorjauksessa jauhatus modernisoitiin täysin. Samana vuonna myllyrakennuksen seinään asennettiin Mylly-Matti-valotaulu, joka koristaa julkisivua Järvenpäässä tänäkin päivänä. Mylly-Matti-tuotemerkki on ollut mukana Helsingin Myllyn toiminnassa alkuajoista lähtien. 1960-luvun lopussa päätettiin lopettaa näkkileivän valmistus, ja Matin Leipä myytiin yhdessä puretun kauramyllyn kanssa Vaasan Höyrymyllylle 1970-luvun alussa. Vuonna 1969 valmistuivat uudet jauhosiilot, jotka helpottivat tuotantoa huomattavasti. Tätä ennen viljat oli jauhettu suoraan säkkeihin; nyt ne jauhettiin ensin siiloihin ja säkitettiin myöhemmin. Myös leipomoiden säiliöautot täytettiin suoraan siiloista.
1970–1980-luvut pienoiskuva|Myllyn tiilijulkisivu lastauslaitureineen vuonna 1983. Rakennuksista osa purettiin vuonna 2018, ja paikalle rakennettiin uusi rakennus Taideyliopiston Kuvataideakatemialle. 1970-luvulla kilpailu jauhomarkkinoilla oli kiivasta. Vuonna 1976 tehtiin jälleen uusi remontti, kun mylly siirrettiin Sörnäisten tontin pohjoisosasta rantatien puoleisiin tiloihin. Uusi mylly oli täysin automatisoitu.
1970–1980-lukujen vaihteessa otettiin käyttöön Myllärin-tuotemerkki. Kotileivonta oli erittäin yleistä niin maalla kuin kaupungeissa. Ensimmäinen Myllärin-tuote, Myllärin Sämpyläjauho, kehitettiin tuolloin kotileipureiden avuksi. Se oli uusi ja ainutlaatuinen, nimenomaan sämpylöiden leipomiseen kehitetty jauhoseos.
Viisikymmentävuotiaan myllyn viimeinen saneeraus Sörnäisissä toteutettiin juhlavuonna 1984. Kiinteistön toimistorakennusta korotettiin ja konttori siirrettiin rakennuksen ylimpiin kerroksiin.
Teollisuuden rakennemuutoksen myötä myllyn tontin ympäristö alkoi muuttua toimisto- ja asuinalueeksi. 1980-luvun loppua kohden teollisuustoiminta Sörnäisissä alkoi olla vaikeaa. Sörnäisten satamaradan purkaminen jätti myllyn vailla ratayhteyttä. Myös lisääntynyt autoliikenne vaikeutti logistiikkaa entisestään. Uusi mylly rakennettiin Järvenpäähän, josta löytyi sijainniltaan loistava tontti yrityksen toimintaan. Vuonna 1992 yritys avasi uuden myllyn Järvenpäähän, ja samana vuonna myllyn toiminta Sörnäisissä päättyi.
1990-luku 1990-luku oli kasvun aikaa. Muuttoa Järvenpäähän seurasi toinenkin merkittävä päätös. Vuonna 1993 Helsingin Mylly palasi juurilleen perustaessaan AS Balti Veskin Viroon. Balti Veskin perustamiskirjan allekirjoittivat 21. joulukuuta 1993 Helsingin Mylly ja 12 sen työntekijää. Laajentamista edesauttoi Viron itsenäistyminen kaksi vuotta aiemmin.
Tuotevalikoimaan kuului hiutaletuotteita, jotka yritys valmistutti alihankintana Oy Polar Mills Ab:ssa Vaasassa. 1990-luvun puolivälissä Oy Polar Mills Ab tuli myyntiin, ja juhannusaaton aattona vuonna 1997 sen yhtiökokous hyväksyi Helsingin Myllyn suurimmaksi omistajakseen. Näin oma tuotanto laajeni jälleen hiutaletuotteisiin ja tuotantoyksikköjen määrä kasvoi kahteen viljelyn kannalta keskeiseen paikkaan: vehnä-viljelyalueelle Uudellemaalle ja kauranviljelyalueelle Pohjanmaalle.
2000–2013 Yhtiön kasvaessa merkittävästi oli strategisia painopisteitä tarkasteltava uudestaan. Yhdeksi strategiseksi painopisteeksi valittiin luomu, mikä erotti Helsingin Myllyn kilpailijoista. Toiseksi strategiseksi painopisteeksi valittiin vienti, etupäässä luomutuotteiden vienti, jonka osuus on kasvanut vuosi vuodelta. Tänä päivänä vienti muodostaa 20–30 % yrityksen liikevaihdosta. Helsingin Myllyn tuotteita viedään ympäri maailmaa.
Kilpailu markkinoilla kiristyi entisestään 2000-luvulla, ja hyllytilan saaminen kaupoissa oli haastavaa. Vahvat brändit sekä private label -tuotteet valtasivat alaa. Suuri brändiuudistus tehtiin vuonna 2013, mikä tarkoitti niin ydinviestin kuin ilmeen uudistamista sekä tuotevalikoiman terävöittämistä.
Myllytontti Sörnäisissä
Vuonna 1988 Helsingin Mylly myi Sörnäisten tonttinsa rakennuksineen Hakalle. 1990-luvun laman seurauksena Haka teki konkurssin, ja vuonna 1994 tontin osti Merita Kiinteistöt. Vuonna 2001 tontti myytiin valtiolle. Tonttia hallinnoi Senaatti-kiinteistöt, ja se toimi lähinnä varastona ja väliaikaistoimintojen käytössä. Tämän jälkeen alettiin suunnitella Taideyliopiston Kuvataideakatemian siirtymistä Sörnäisiin niin, uudisrakennus sulautuisi vanhoihin Helsingin Myllyn rakennuksiin. Taideyliopiston uudisrakennus, joka sai nimen Mylly, valmistui kesällä 2021. Rakennuksessa opetetaan kuvataidetta, valo- ja äänisuunnittelua sekä esittävän taiteen lavastusta. Siilon jäännökset ja Kaikukadun varrella oleva Selim A. Lindqvistin suunnittelema vuoden 1917 tiilirakennus on suojeltu.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset perheyritykset