Mongolilaiset kielet on kolmentoista pääasiassa Keski-Aasiassa puhuttavan kielen muodostama kielikunta. Jotkut tutkijat ovat yhdistäneet mongolilaiset kielet turkkilaisten kielten ja tunguusikielten kanssa altailaiseksi kielikunnaksi, mutta nykyään kielikuntien välillä ei yleensä katsota olevan geneettistä yhteyttä, vaikka eri kielikuntien kielet typologisesti muistuttavatkin toisiaan. Mongolisia kieliä tutkiva kielitieteen ala on mongolistiikka.
Mongolilaiset kielet ovat oppikirjaesimerkki agglutinoivista eli liittävistä kielistä, jollainen suomen kielikin on. Niiden rakenteellinen logiikka on tässä suhteessa hyvin samankaltainen kuin suomen kielen. Mongolilaisissa kielissä (kuten mongolissa, burjaatissa ja kalmukissa) sanoja taivutetaan ja johdetaan liittämällä sanavartalon perään selkeitä, peräkkäisiä suffikseja (jälkiliitteitä). Tässä ovat mongolilaisten kielten agglutinaation keskeisimmät piirteet: "Palikkamainen" rakenne: Jokaisella liitteellä on yleensä yksi selkeä tehtävä (esim. monikon tunnus, sijapääte tai aikamuoto). Liitteet liitetään jonoon toistensa perään, eikä sanajuuri muutu liitoksen vuoksi. Vokaaliharmonia: Suomen kielen tavoin (a/ä, o/ö, u/y) myös mongolilaisissa kielissä jälkiliitteiden vokaalit mukautuvat sanavartalon vokaaleihin. Tämä pitää pitkätkin liitejonomukset helposti lausuttavina. Ei preforeja tai sisäistä taivutusta: Toisin kuin esimerkiksi afroaasialaisissa kielissä, mongolilaisissa kielissä ei käytetä etuliitteitä (prefiksejä) eikä sanojen sisäisiä vokaalimuutoksia. Kaikki kielioppitieto kasataan sanan loppuun.
Esimerkki mongolin kielestä: sana ger (talo/jurtta) taipuu mongolin kielellä (kyrillisillä aakkosilla kirjoitettuna): гэр (ger) = talo гэр + үүд = гэрүүд (ger-üüd) = talot (monikon tunnus -üüd) гэр + үүд + ээс = гэрүүдээс (ger-üüd-ees) = taloista (statiivi-/ablatiivisija -ees) Suomeksi ilmaistu sana "taloista" rakentuu mongolissa täsmälleen samalla logiikalla: vartalo + monikko + sijapääte.
Kielten historia Mongolilaiskielten kehityksessä erotetaan kolme jaksoa:
1. Muinaismongolin kausi päättyi noin vuonna 1200. Tältä kaudelta ei ole kirjallisia muistomerkkejä, mutta on päätelty, että oli kaksi päämurretta, joista toisesta tuli kirjamongolin perusta.
2. Keskimongolin kaudelta (1200–1500) on paljon kielimuistomerkkejä. Tšingis-kaanin ja hänen jälkeisenä aikana mongoli oli jopa maailmankielen asemassa. Itämurteella kirjoitettuja dokumentteja on verraten paljon, ja länsimurteella on säilynyt arabialais- ja persialais-mongolilaisia sanastoja, joita muslimioppineet laativat 1200- ja 1300-luvulla. Etelämurteesta ei ole säilynyt kirjallisia jälkiä.
3. Nykymongolin kausi alkoi buddhalaisen renessanssin ja sen mukanaan tuoman runsaan kirjallisuuden myötä. Mongolit kääntyivät buddhalaisiksi noin vuonna 1575, minkä jälkeen ruvettiin kääntämään teoksia sanskritista, kiinasta ja tiibetistä. Nykykielet jakaantuvat itä- ja länsiryhmään.
Kirjamongoli oli itämongolien kirjakieli. Sitä käytettiin vain kirjoittamiseen, ja ero puhekieleen oli valtava jo sen alkukaudella, 1200-luvulla. 1900-luvun alussa kirjakieli oli edelleen sama kuin 1500- ja 1600-luvulla vakiintunut klassinen muoto; sanasto oli tosin olojen muuttuessa tietysti uudistunut. Tätä uiguurilais-mongolilaisella aakkostolla kirjoitettavaa kielimuotoa käyttävät yhä Kiinan puolen mongolit. Mongolian puolella alettiin käyttää vuoden 1950 jälkeen kyrillistä kirjaimistoa. Burjaatin ja kalmukin kieltä on kirjoitettu 1930-luvulta alkaen kyrillisin kirjaimin.
Kielten luokittelu
Mongolilaisten kielten luokittelusta ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tässä on kolme erilaista, osin ristiriitaista, luokittelua eri lähteistä:
Joskus myös khitanin kielen lasketaan kuuluvan mongolialaisiin kieliin.
(A) Itäinen ryhmä daguuri / daur (poikkeaa paljon muista; Sisä-Mongolia, Kiina) monguori (Kiinan Kansu) tu paongan / bao'an / bonan santa / tung-hsiang keltainen uiguuri (Kiinan Kansu) mongoli (7 murretta) halha (Mongolian yleis- ja kirjakieli) ordos / urdus (Sisä-mongolian kieli) tšahaari urat hartšin (10 murretta) Läntinen ryhmä oiraatti (Mongolia, Sinkiang; murteita mm. torguutti, dörböötti) kalmukki (oiraatille läheinen) Muut mogoli (Afganistanin iranilaistunut reliktikieli)
(B) Itäinen ryhmä daguuri mongur (bonan, donxiang, (itäinen) jugur) oiraatti-halha halha-burjaatti (burjaatti, mongoli) oiraatti-kalmykki-darhat (darhat, kalmykki-oiraatti) Läntinen ryhmä mogoli
(C) Itämongolilainen haara mongoli Länsimongolilainen haara oiraatti kalmukki burjaati mogoli daguuri monguori santa paomgan
Tutkimus Mongolikielten tutkimuksen eräs edelläkävijä oli suomalainen Gustaf Ramstedt. Mongolikielten ohella hän tutki myös korean ja japanin kieliä ja toimi muun muassa Suomen suurlähettiläänä Japanissa.
Katso myös Indouralilaiset kielet Uralilais-altailaiset kielet
Lähteet
*