Plurisentrisillä kielillä tarkoitetaan kieliä, joita käytetään ja normitetaan useassa eri maassa tai kieliyhteisössä, jolloin niille syntyy useita, toisistaan hieman poikkeavia kansallisia tai alueellisia standardi- eli yleiskieliä. Tarkemmin plurisentrisen kielen voi määritellä kieleksi, jota käytetään vähintään kahdessa valtiossa tai kahdella hallintoalueella, joissa sillä on virallinen asema kansalliskielenä, yhtenä kansalliskielistä tai alueellisena kielenä. Näillä kielen muodoilla on omat norminsa, jotka yleensä nähdään osana kansallista ja henkilökohtaista identiteettiä, ja käyttämällä näitä alueellisia normeja valtiot tai hallintoalueet ottavat itselleen normituskeskuksen aseman.
Monet ns. suuret maailmankielet ovat plurisentrisiä; esimerkiksi englantia käytetään virallisena tai vakiintuneena yleiskielenä yli seitsemässäkymmenessä valtiossa. Itävallan Grazissa, Itävallansaksan seuran (Gesellschaft für Österreichisches Deutsch) yhteydessä toimiva kansainvälinen plurisentristen kielten työryhmä on määrittänyt plurisentrisiksi ainakin seuraavat kielet: albania, arabia, aramea, armenia, baski, bengali, bhodžpuri, englanti, espanja, guaraní, hausa, heprea, hindi, hokkien (min-kiinalainen kieli), hollanti, iiri, italia, karjala, katalaani, ketšua, kiina, korea, kreikka, kroatia, kurdi, malaiji, oksitaani, pandžabi, paštu, persia, portugali, ranska, romania, ruotsi, saksa, serbia, swahili, tamazight, turkki, unkari, urdu, venäjä. Lisäksi etenkin Amerikassa ja Afrikassa saattaa olla lukuisia plurisentrisiä kieliä, joiden tilanteesta ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa. Myös monet saamelaiskielet sopivat plurisentrisen kielen määritelmään.
Plurisentrisillä kielillä on yleensä ”emomuoto” tai hallitseva muoto, joka usein on historiallisesti alkuperäinen (esimerkiksi Britannian englanti verrattuna muihin englannin kielen muotoihin) ja jolla on usein ensisijainen asema myös kielen normittamisessa. Sen rinnalla ”ei-dominantit varieteetit” ovat yleensä vähemmän arvostettuja, niillä on vähemmän puhujia, vähemmän poliittista ja taloudellista valtaa ja vähemmän vaikutusta johtavassa normituskeskuksessa tapahtuvaan normittamiseen. On kuitenkin myös symmetrisempiä asetelmia: esimerkiksi Alankomaissa ja Belgiassa puhuttu hollanti ovat toisiinsa verraten varsin tasa-arvoisessa asemassa. Vähemmän dominantti kielimuoto ei myöskään välttämättä ole vähemmän arvostettu, esimerkiksi suomenruotsilla voi Ruotsin julkisessa kielenkäytössä olla hyvinkin arvostettu asema.
Kielten plurisentrisyys asettaa haasteita esimerkiksi kieliteknologian kehittämiselle, koulutusjärjestelmän kehittämiselle ja maahanmuutto- sekä kielipolitiikalle.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kielenhuolto Luokka:Kielitiede