Anna Yrjöntytär (s. noin 1695 Inkoo) oli suomalainen nainen, joka värväytyi isonvihan aikana 1711 miehenä esiintyen sotamieheksi Turun läänin rykmentin henkivartiokomppaniaan käyttäen nimeä Johan Yrjönpoika Harittu. Hän meni Turussa naimisiin helmikuussa 1712 erään Maria Kihlin kanssa. Joulukuussa 1713 Johan Harittu pidätettiin Etelä-Pohjanmaalla, kun hän paljastui naiseksi. Sotaoikeus kuulusteli häntä ja todistajia tammikuussa 1714 Tervajoella ja ylipäällikkö Armfelt lähetti jutun pöytäkirjat Tukholmaan kuninkaan ratkaisua odottamaan. Anna Yrjöntytär tuomittiin sukupuolen kieltämisestä piiskattavaksi ja pakkotyöhön.Simo Holopainen : Suomessa pappi on vihkinyt ainakin yhden naisparin – lue Anna-Juhon häkellyttävä tarina, Ilta-Sanomat 6.3.2014Eräs omituinen oikeusjuttu isonvihan ajalta, Helsingin Sanomat, 27.04.1930, nro 112, s. 35, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.04.2025Erik Lindh : Isonvihan naissoturi, Hakkapeliitta, 11.05.1937, nro 19, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 20.4.2025
Vassbölen kylässä Inkoossa syntynyt Anna Yrjöntytär oli mennyt syyskuun lopulla 1710 palvelukseen varusmestari Korpille, joka uuden vuoden tienoilla oli käskenyt Annan yhdessä varusmestarin pojan kanssa menemään varkaisiin erääseen talonpoikaistaloon Inkoon Hagassa. Nuoret eivät uskaltaneet vastustaa, mutta joutuivat sitten talossa kiinni. Kun heitä oli pari päivää pidetty vangittuina talossa he pääsivät vapaiksi ja palasivat kotiinsa. Varusmestari peloitteli sitten Annaa, antoi hänelle miehen vaatteet ja kehotti häntä karkaamaan sekä menemään Turun läänin puolelle. Anna päätyi Kaarinan pitäjässä sijainneeseen Haritun taloon, vähän matkaa Turusta etelään päin. Siellä nimismies, joka luuli, että Anna oli mies, kehotti häntä ensin rupeamaan ratsumieheksi ja sitten ottamaan laivamiehen pestin. Anna kieltäytyi kuitenkin kummastakin pestistä. Vihdoin hänet kuitenkin saatiin taivutettua ja keväällä 1711 Anna merkittiin sotamieheksi "Haritun ruodusta" Turun läänin rykmentin henkivartiokomppaniaan, jonka mukana hän lähti sitten kesäkuussa 1711. Hän käytti nimeä Johan Yrjönpoika Harittu.
Kun Anna oli alokasaikanaan Turussa, hän kävi tovereineen usein Linkin krouvissa, jossa Hönsu-Maijaksi kutsuttu kapakoitsija oli hänelle hyvin suopea ja antoi hänen aina maksutta juoda. Syy tähän paljastui kun Hönsu-Maija kehotti Annaa menemään naimisiin erään vänrikin tyttären, Maria Kihlin, kanssa. Helmikuussa 1712 vihki sitten Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen Simon Sadenius sotamies Johan Yrjänänpoika Haritun ja Maria Kihlin. Kun myöhemmin kuulusteluissa kysyttiin, kuinka hän oli käyttäytynyt avioliittonsa aikana, heidän yhdessä maatessaan, vastasi Anna, että hän aina oli kääntänyt selkänsä ja 2-3 päivää häiden jälkeen rykmentti lähti Karjaan Uuteenkylään. Kun Anna viisi viikkoa myöhmmin palasi kotiin, sai Maria eräänä iltana selville, että hänen aviomiehensä oli todellisuudessa nainen. Maria ei kuitenkaan paljastanut Annaa, ja Annalle selvisi, että Hönsu-Maija oli hänen avioliittonsa järjestänyt, koska Annan puoliso odotti lasta.
Kesäkuussa 1712 Turun läänin rykmentti lähti sotaan ja sotamies Johan Yrjönpojan vaimo toivotti miehelleen pitkää ikää, mutta kehotti häntä olemaan koskaan palaamatta kotiin. Anna valittiin komppaniasta Långströmin sissijoukkoon, ja myöhemmin hän oli vänrikki Sahlmanin kanssa partioretkillä vihollisen selkäpuolella. Sotaretken aikana Anna sai syyskuussa 1712 kirjeen vaimoltaan, jossa kerrottiin, että hänestä oli tullut poikalapsen isä. Anna ei ilahtunut viestistä vaan hän pyysi pataljoonan pastoria, joka oli kirjeen hänelle lukenut, vastaamaan, "ettei hän lasta voi tunnustaa, koska syntymäaika ei sovi yhteen hääajan kanssa, ja että vaimo lapsen isäksi hakekoon sen, joka sen on tehnytkin", Annan sotilasura jatkui edelleen ja hän oli mukana taistelemassa venäläisiä vastaan Helsingin luona, joutui sitten vetäytymään Suomen armeijan mukana pohjoiseen päin ja päätynyt lopulta Etelä-Pohjanmaalle. Hän oli pitänyt sotamiehenä olosta, ja olisi oman kertomansa mukaan vielä muutamia vuosia jatkanut palveluksessa ja sitten vasta antanut itsensä ilmi.
Anna paljastui kun hänet oli joulunpyhinä 1713 Vaasassa vaihdettu vahdista ja hän oli mennyt kapteeniluutnantti Miltopaeuksen majoituspaikkaan hakemaan hiivaa leipään, jota hänen oli leivottava muiden sotamiesten kanssa. Tällöin samaan taloon majoitettu henkivartiokomppanian korpraali Grass oli tunnustellut hänen rintojaan ja saanut hänet tunnustamaan olevansa nainen. Grass oli alkanut epäillä sotamies Haritun sukupuolta kuultuaan sotamies Mats Krögerin vähän ennen joulua vannoneen tämän olevan todellisuudessa nainen kun rykmentti oli ollut majoitettuna Solvan kylään. Grass oli tällöin päättänyt ottaa asiasta selvää joulunpyhien aikana ja rohkaistakseen itseään hän joi ensin vähän viinaa. Vaikka Anna olikin tunnustanut olevansa nainen, Grass oli vielä hetken epäillyt että Anna olisi ollut hermafrodiitti. Grass kertoi sitten asiasta vääpeli Kyreenille, joka taasen antoi sen tiedoksi kapteeniluutnantti Miltopaeukselle. Miltopaeus oli tullut vasta äskettäin komppaniaan eikä tuntenut Harittua. Hän käski tämän ottaa muskettinsa ja suorittamaan muskettiotteensa, koska hän arveli että joku nainen ehkä oli ottanut yllensä miehen vaatteet kätkeäkseen jonkun sotamiehen. Harittu oli kuitenkin niin täydellisesti suorittanut nämä otteet musketilla ja siten osoitti, ettei hän hiljattain tahi lyhyessä ajassa ollut tuota taitoa saavuttanut. Sen jälkeen kapteeniluutnantti Miltopaeus oli hänelle sanonut kuulleensa, että hän on nainen; minkä Harittu oli heti myöntänyt. Miltopaeus oli sitten luutnantti Nordbergin ja tämän rouvan läsnäollessa avannut Haritun nutun ja röijyn, varmistaen että tämä oli todella nainen, sekä sitten pannut hänet vankeuteen.
Sotamies Mats Kröger oli marraskuussa 1712, kun rykmentti oli Lappträskin pitäjässä, juonut olutta Haritun kanssa. Harittu oli tullut niin päihtyneeksi, että Krögerin täytyi yhdessä samassa seurassa olleen everstin rengin Antin kanssa vetää hänet kelkalla takaisin asuntoonsa. Kun renki Antti oli mennyt pois, oli Kröger riisunut Haritun ja havainnut tällä naisen rinnat ja sen tähden sitten veti vielä alas hänen housunsa todeten hänet naiseksi. Kun Krögeriltä kysyttiin, miksi hän ei aikaisemmin ollut tätä asiaa ilmoittanut, hän sanoi kertoneensa asiasta korpraali Grassille siinä luulossa, että tämä ei sitä pitäisi salassa, mutta Grass kieltäytyi uskomasta asiaa ennen kuin hän pääsi itse Harittua koettelemaan.
17. ja 18. tammikuuta 1714 pidettiin Tervajoen kylässä sotaoikeuden kuulustelu asiasta ja viikkoa myöhemmin ylipäällikkö Armfelt lähetti Tukholmaan jutun kuulustelupöytäkirjat kuninkaan ratkaisua odottamaan. Sotaoikeuden tutkinnassa läsnä olleet upseerit kaatuivat myöhemmin kaikki helmikuussa 1714 Napuen taistelussa. Kuulusteluissa todistajat kertoivat etteivät he olleet epäilleet Annan olevan nainen, koska kaikki tiesivät hänen olevan naimisissa, ja hän joskus muiden naisten kanssa oli miesten lailla ilveillyt, minkä vuoksi hän oli ollut ennen muita sotamiehiä talonpoikain piikojen suosiossa, ja sillä tavoin oli joskus ruokaa ja muuta senkaltaista itselleen hankkinut.
15. huhtikuuta 1714 asia esiteltiin Tukholmassa kuninkaallisen neuvoston oikeusrevisionille, joka päätöksessään määräsi Anna Yrjöntyttären kärsimään kovennetun raipparangaistuksen ja julkisen kirkonkurin ynnä varoituksin olla vastedes ryhtymättä moiseen ilkeyteen sekä palaamaan takaisin sukupuoleensa. 19. huhtikuuta toisesa käsittelyssä kuninkaallinen neuvosto päätti koska Anna Yrjöntytär oli antanut vihkiä itsensä avioliittoon, pyytää valtakunnan kaikkien konsistorioiden ja hovioikeuksien mietintöä jutussa ja jättää tuomion langettamisen siksi, kunnes nämä mietinnöt oli saatu. Kuninkaallisen neuvoston oikeusrevisioni julkaisi lopullisen päätöksensä 11. lokakuuta 1714, jonka sisältö oli seuraavanalainen :
.
Tässä aiheessa Armfeltin armeija oli jo peräytynyt Tornioon. Kun revisionioikeuden päätös tavoitti Armfeltin, pantiin raipparangaistus täytäntöön. Muutamat sotamiesrankkurit suorittivat raipoituksen, ja Kainuussa oli Annan kärsittävä julkinen kirkonkuritus. Hänet lähetettiin sen jälkeen vartioituna Tukholmaan, jossa hänet luovutettiin ylikäskynhaltijan virastolle tammikuussa 1715. Perille päästessään häntä uhkasi uusi raipparangaistus, koska nimittäin puuttui todistus, että Anna oli kärsinyt ruumiillisen rangaistuksensa. Hän pelastui kuitenkin uudesta raipoituksesta, kun tarkastuksessa havaittiin, että hän oli saman rangaistuksen jo kärsinyt. Tukholman linnan rakennustyöt olivat tällöin seisahduksissa, joten Anna passitettiin sen sijaan Tukholman kuritushuoneeseen.
Kuusi kuukautta myöhemmin ylikäskynhaltijan virasto ilmoitti, että Anna Yrjöntytär oli kärsinyt kuritushuonerangaistuksen ja että hän oli käyttäytynyt erittäin hyvin, mitä myöskin osoittivat papin ja kuritushuonevahtimestarin antamat todistukset. Ylikäskynhaltija kysyy nyt, miten Annan suhteen oli meneteltävä, ja liittää oheen vangin oman, liikuttavan anomuksen. 22. heinäkuuta 1715 kuninkaallisen neuvoston oikeusrevisioni teki ratkaisunsa, jonka mukaan Anna Yrjöntytär nyt vankeudestaan vapaaksi laskettakoon, kuitenkin niin, että häntä sitä ennen varoitetaan tarkoin tästä lähin karttamaan moisia ja toisia samanlaisia rikoksia, mikäli hänelle rakasta on välttää ankarampaa kuritusta moisesta kurittomuudesta ja pahan teosta.
Kirjallisuutta
Lähteet
Luokka:Suomalaiset henkilöt Luokka:1700-luvun oikeustapaukset Luokka:Isoviha Luokka:1690-luvulla syntyneet Luokka:1700-luvulla kuolleet