pienois|pysty|Chimorin aikainen jalustinastia, noin 1100–1550. Jalustinkahva eli jalustinnokka () on monille Perun esihistoriallisille kulttuureille ominainen astiatyyppi. Pyöreässä suljetussa saviruukussa on kaksi juoksuputkea, jotka yhdistyvät ylöspäin osoittavaksi putkimaiseksi kaatonokaksi. Ensimmäiset jalustinkahva-astiat on löydetty Ecuadorista ja ajoitettu noin vuoteen 1000 eaa. Astiatyyppi kehittyi Chavín- ja Cupisnique-kulttuurien piirissä 1. vuosituhannella eaa. ja oli sen jälkeen Perun pohjoisrannikon kulttuurien yleisesti käyttämä. Nimitys viittaa astian jalustinta muistuttavaan muotoon.
Jalustinkahva-astioita on löydetty myös Mesoamerikan alueelta Länsi-Meksikon Colimasta ja Meksikon laakson Tlatilcosta, mikä todistaa Etelä-Amerikan ja läntisen Mesoamerikan välisestä kulttuurivaihdosta. Väli-Amerikasta jalustinkahvakeramiikkaa ei ole löydetty, joten vaikutus lienee levinnyt meriteitse. Jalustinkahvakeramiikka katosi Mesoamerikasta, kun olmeekkikulttuurin vaikutus levittäytyi noin vuosina 1000–400 eaa. syrjäyttäen aiemmat perinteet. Andeilla jalaustinkahva-astiat säilyttivät suosionsa 1400-luvulle jaa.
Lähteet
Luokka:Andien sivilisaation käsitteet Luokka:Keramiikan historia Luokka:Pullot