Elihu Vedder (26. helmikuuta 1836 New York, New York, Yhdysvallat – 29. tammikuuta 1923 Rooma, Italia) oli yhdysvaltalainen symbolistinen taidemaalari ja kuvittaja, joka vietti suuren osan elämästään Italiassa. Hän teki yksityiskohtaisia ja unenomaisia maalauksia ja elvytti seinämaalaustaiteen Yhdysvalloissa. Hänen taiteensa keskeisenä innoituksen lähteenä olivat mielensisäinen maailma, unet ja alitajunta.
Puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana Vedder piti näyttelyitä Lontoossa, Pariisissa, New Yorkissa ja Bostonissa, jossa hänen teoksensa saivat erityisen suopean vastaanoton. Vaikka hän saavutti jonkin verran mainetta ja arvostusta, toimeentulon hankkiminen taiteilijana oli hänelle haaste läpi elämän.
Elämä pienoiskuva|vasen|pysty=0.85|Vedder kouluiässä vuonna 1847 (dagerrotyyppi). Elihu Vedder syntyi 26. helmikuuta 1836 New Yorkissa. Hän vietti osan lapsuudestaan Kuubassa, missä hänen isänsä työskenteli hammaslääkärinä. Myöhemmin hän kävi sisäoppilaitosta New Yorkissa ja vietti kesiä isoisänsä maatilalla Schenectadyssa. Hän osoitti kiinnostusta piirtämiseen jo varhain.
Vedder aloitti taideopintonsa vuonna 1855 New Yorkissa laatukuvamaalari Tompkins H. Mattesonin johdolla. Jo seuraavana vuonna hän muutti Pariisiin jatkamaan opintojaan François-Édouard Picot’n ateljeessa ja siirtyi sitä seuraavana vuonna Firenzeen syventyäkseen italialaiseen taideperinteeseen. Firenzessä hän innostui maisemamaalauksesta ja tutustui Macchiaioli-koulukuntaan, joka suosi perinteisen maalaustavan sijaan impressionismia ennakoivaa macchie-tekniikkaa.
pienoiskuva|pysty=0.85|Vedder Firenzessä. Opiskeltuaan useita vuosia Euroopassa Vedder palasi New Yorkiin vuonna 1860 vierailtuaan ensin isänsä luona Kuubassa. Sisällissodan aikana hän työskenteli kuvittajana Vanity Fair- ja Frank Leslie’s Illustrated Newspaper -lehdille. Hän tutustui myös boheemiin taiteilija- ja kirjailijayhteisöön, joka kokoontui säännöllisesti Pfaffin kellariravintolassa. Siellä hän tapasi muun muassa Walt Whitmanin, Herman Melvillen ja Fitz Hugh Ludlow’n, joiden kanssa käydyt keskustelut rohkaisivat häntä yhdistämään kirjallisia ja symbolisia viittauksia maalaustaiteeseensa.
Vedder oli vuodesta 1864 National Academy of Designin ja vuodesta 1865 Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian jäsen. Vuosina 1863–1865 hänen töitään esiteltiin National Academy of Designin kevätnäyttelyissä. Hänet valittiin myös yhdeksi kuvittajaksi Alfred Tennysonin Enoch Ardenin amerikkalaiseen ensi laitokseen (1865), jonka kustansi Ticknor and Fields.
Sisällissodan päättymisen jälkeen Vedder muutti vuonna 1866 pysyvästi Roomaan ja vuokrasi ateljeen taiteilijoiden suosimalta Via Marguttalta, Pincion kukkulalta. Vuonna 1869 hän avioitui Elizabeth Caroline (Carrie) Rosekransin kanssa Glens Fallsissa New Yorkissa. Seuraavana vuonna pari lähti häämatkalle Lontooseen, jossa heidän esikoisensa syntyi. Englannissa Vedder tutustui prerafaeliitteihin, joiden maalaukset innoittivat häntä palaamaan klassisempaan tyyliin ja käsittelemään taiteessaan uskoa ja moraalia symboliikan keinoin.
Palattuaan Roomaan Vedder elätti perheensä tilaustöillä, joita hän kutsui “velvollisuusmaalauksiksi”. Hän maalasi kuitenkin myös omien aiheiden pohjalta ja teki vuosina 1875–1878 yhden tunnetuimmista teoksistaan The Cumaean Sibyl. Hänen vaimonsa tuki häntä paitsi henkisesti myös käytännön asioissa hankkimalla mesenaatteja ja hoitamalla tilaustöihin liittyvän kirjeenvaihdon. Perhe joutui jatkuvasti kamppailemaan toimeentulon kanssa.
Vuonna 1879 Vedder palasi New Yorkiin kymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Hän teki siellä tilaustöinä kansikuvia ja kuvituksia eri aikakauslehdille, kuten The Century Magazinelle ja Harper’s Magazinelle. Lisäksi hän päätti laajentaa työkenttäänsä koristetaiteeseen piirtämällä muun muassa joulukortteja ja suunnittelemalla lasimaalauksia yhteistyössä Louis Tiffanyn kanssa 1880-luvun alussa. Häntä kiehtoivat kohtalon ja sattuman käsitteet, mikä ilmeni hänen koristetöissään astrologisten aiheiden toistuvana käyttönä.
pienoiskuva|pysty=0.85|Vedderin hauta Rooman protestanttisella hautausmaalla. Vuonna 1883 Vedder valittiin kuvittamaan englantilaisen Edward FitzGeraldin kääntämää Rubáiyát of Omar Khayyám -teosta. 55 piirroksesta koostuva sarja oli hänen kuvittajan uransa taiteellinen huipentuma. Alkuperäispiirroksia esittelevät näyttelyt keräsivät runsaasti yleisöä, ja Vedderiltä ostettiin useita maalauksia, jotka pohjautuivat piirroksiin. 1890-luvulla hän toteutti seinämaalauksia Bowdoin Collegen Walker Art Buildingiin, Collis Potter Huntingtonin kartanon ruokasalin kattoon ja Kongressin kirjastoon Washingtonissa. Kongressin kirjaston Thomas Jefferson -rakennuksessa hän maalasi lukusalin eteiseen viisi allegorista seinämaalausta, jotka kuvaavat hyvää ja huonoa hallintoa. Hän teki myös rakennuksen pääsaliin mosaiikin, joka esittää roomalaista Minervaa rauhan jumalattarena.
Maaliskuussa 1901 Vedder muutti lopullisesti Yhdysvalloista Italiaan. Hän vietti kesät ja syksyt Caprin saarelle rakentamassaan huvilassa ja muun osan vuodesta Roomassa. Elämänsä tässä vaiheessa Vedder ei enää toteuttanut merkittäviä maalaustöitä, vaan keskittyi omaelämäkerran ja runojen kirjoittamiseen ja kuvittamiseen. Hän sai runoilusta suurta lohtua Carrie-vaimonsa (1909) ja Enoch-poikansa kuoleman (1916) jälkeen. Hän julkaisi omaelämäkerran The Digressions of V (1910) sekä runoteokset Miscellaneous Moods in Verse (1914) ja Doubt and Other Things (1922).
Vedder kuoli 86 vuoden ikäisenä 29. tammikuuta 1923 Roomassa.
Teoksia
Maalauksia
Seinämaalaukset Kongressin kirjastossa
Kuvituksia
Muut
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Symbolistiset taiteilijat Luokka:Yhdysvaltalaiset taidemaalarit Luokka:Yhdysvaltalaiset kuvittajat Luokka:Vuonna 1836 syntyneet Luokka:Vuonna 1923 kuolleet