pienoiskuva|pysty=1.2|Keisari Aleksanteri I Porvoon tuomiokirkossa valtiopäivien avajaisissa (Emanuel Thelningin maalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset, 1812). pienoiskuva|Suomen vaakuna Porvoon valtiopäivillä käytetystä keisari Aleksanteri I:n valtaistuimen katoksesta. pienoiskuva|Aleksanteri I:n pronssinen muotokuvapatsas Porvoon tuomiokirkossa, lahjoittajat G. L. Söderström ja F. A. Eklöf. teos. Walter Runeberg. Porvoon valtiopäivät tai maapäivät tai herrainpäivät (, ) olivat Porvoossa Venäjän keisari Aleksanteri I:n määräyksestä maaliskuussa 1809 järjestetty Suomen säätyjen edustajien kokoontuminen. Suomen sota oli tuolloin vielä käynnissä, mutta Venäjän osalta voitettu. Aselepo oli solmittu Olkijoella 19. marraskuuta 1808. Sota siirtyi Olkijoen aselevon jälkeen Ahvenanmaalle ja Ruotsin puolelle.
Suomalaiset historiantutkijat ovat esittäneet erilaisia tulkintoja siitä, oliko Porvoossa kyseessä Suomen historian ensimmäiset säätyvaltiopäivät vai perinteiset maapäivät, joiden kautta Ruotsin kahdeksan itäistä maakuntaa siirrettiin Venäjän keisarin vallan alle. Myöhemmin 1800-luvulla syntyneen suomalaisen perustuslaillisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä perustettiin Suomen valtio.
Porvoon valtiopäivät oli kutsuttu koolle 22. maaliskuuta (J: 10. maaliskuuta), ja ne päätettiin 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1809.
Porvoon valtiopäivien kokoontumiskutsu Suomen säädyille
Keisari Aleksanteri I antoi käskykirjeen Porvoon valtiopäivien järjestämisestä Pietarissa Suomen lähetyskunnan esityksestä ja kenraalikuvernööri Georg Magnus Sprengtportenin allekirjoituksella vahvistettuna 1. helmikuuta (Jul: 20. tammikuuta) 1809.
Valtiopäivien valmistelu Suomen väliaikainen kenraalikuvernööri Göran Magnus Sprengtporten laati suunnitelman Suomen hallinnosta, jonka keisari vahvisti 1. joulukuuta 1808. Suomen säätyjen lähetystö kävi jo syksyllä vannomassa uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Pietarissa. Sille kerrottiin, että keisari aikoi kutsua valtiopäivät koolle. Sprengtporten sai tehtäväkseen valtiopäivien valmistelut. Suomen säädyt saivat 1. helmikuuta 1809 kutsun kokoontua valtiopäiville Porvooseen.
Ennen valtiopäiviä Aleksanteri I kutsui aatelissäädyn puheenjohtajan ja Anjalan liiton miehen Robert Wilhelm de Geerin ja pappissäädyn puheenjohtajan piispa Jakob Tengströmin Pietariin vannomaan valan. Keisarin, Mihail Speranskin ja Tengströmin keskustelun tuloksena sovittiin, että Porvoossa käsitellään neljää asiakokonaisuutta: sotalaitos, kruununverot, rahalaitos ja kotimainen hallituskonselji. Speranski ja Suomen lähetyskunnan jäsen Robert Henrik Rehbinder valmistelivat tarvittavat asiakirjat.
Valtiopäivien paikan valintaan vaikutti se, että Suomen sota oli käynnissä ja Turku ja Hämeenlinna sijaitsivat kaukana Venäjän rajalta. Helsingissä oli syttynyt tuhoisa tulipalo marraskuussa 1808, eikä siellä ollut sopivia tiloja valtiopäiville, kuin ei myöskään Loviisassa. Niinpä valtiopäivät kutsuttiin Porvooseen, jonka tuomiokirkossa pidettiin avajaiset. Valtiopäivien valtiosalina käytettiin Porvoon kymnaasin eli lukion lukusalia. Pappissääty työskenteli myös kymnaasissa. Aatelis- ja porvarissääty kokoontuivat raatihuoneessa ja talonpoikaissääty laamanni Anders Fabian Orraeuksen talossa.
Valtiopäivien tapahtumat Keisari määräsi säädyt kokoontumaan maaliskuussa 1809 Porvooseen Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan. Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, joka puolestaan vakuutti pitävänsä voimassa perustuslailliset oikeudet ja liitti ”Suomen kansakuntien joukkoon”. Vala ja vakuutus muodostivat jo keskiajalta periytyvän herruussopimuksen ja oikeustradition.
Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809. Suomi sai pitää Ruotsin vallan aikaiset lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa, eikä sitä liitetty suoraan Venäjään, vaan siitä muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas Venäjän keisari oli. Suomen perustuslaeiksi jäivät Kustaa III:n aikainen lainsäädäntö, joissa hallitsijalla on suuret valtaoikeudet. Nyt Suomelle luotiin kuitenkin oma erillishallinto.
Valtiopäivät vahvistivat keisarin esitykset Suomen hallinnosta. Suomen sotalaitos pysyi entisellään, rahaksi tuli venäläinen hopearupla, Suomesta kerätyt verotulot käytettäisiin ”maan parhaaksi”. Säädyt asettivat ehdokkaansa ensimmäiseen Suomen hallituskonseljiin. Suomen hallituskonseljin 1816 tehtyjen uudistusten yhteydessä säätyeduskuntalaitoksen nimi muutettiin 9 (21) helmikuuta 1816 Keisarilliseksi Suomen Senaatiksi
Valiokunnat ja komiteat
Porvoon valtiopäivillä 30. maaliskuuta perustettiin valiokuntalaitos, jonka ensimmäiset valiokunnat olivat siviili- ja talousvaliokunta sekä vähän myöhemmin perustettu raha- asianvaliokunta. Valtiopäivien ajaksi perustettuihin valiokuntiin valittiin pysyvät puheenjohtajat, siviili- ja talousvaliokuntaan R. J. Rehbinder ja raha- asianvaliokuntaan C. E. Mannerheim.
Valiokunnissa jäsenet tekivät esityksiä ja anomuksia, jotka koskivat esimerkiksi sodan aiheuttamien vahinkojen korjaamista, hallinnon tehostamista, ruotsin kielen asemaa, pappispulan ratkaisemista, koululaitoksen kehittämistä ja lääkintätoimen parantamista. +Valtiopäivillä perustetut valiokunnatvaliokuntaperustettupuheenjohtajatjäsenetSiviili- ja talousvaliokunta30.3.1809 –Reinhold Johan Rehbinder15Raha-asianvaliokuntajälk. 30.3.1809 –Carl Erik Mannerheim15 Porvoon valtiopäivillä 29. maaliskuuta perustettiin keisarin määräyksellä, kuudesta pysyvistä jäsenestä koostunut konseljikomitea, jonka puheenjohtajana toimi Jakob Tengström.
Konseljikomitean tehtävänä oli laatia ohjesääntö Suomen suuriruhtinaskunnan maakunnallisesta konseljilaitoksesta, sekä tämän alaisuuteen perustettavista talous- ja oikeusosastosta, sekä antaa esitys talous- ja oikeusosaston ensimmäisen kauden hallitusjäsenistä. +Valtiopäivillä perustetut komiteatkomiteatoimiaikapuheenjohtajatjäsenetKonseljikomitea29.3.1809 –19.7.1809Jakob Tengström6
Valtiopäivillä käsitellyt esitykset ja ratkaisupäivät esitysensiesityslisätietoesityksen käsitellytratkaisupäivävahvistettulisätietoKonstituutiostaneuvottelukuntakonstituution vahvistaminen valtiopäivilleesityksen allekirjoittaja keisari15. (27) maaliskuuta 1809valtiopäivilläasiakirjan vakuuttaminen Porvoon tuomiokirkossa 17. (29) maaliskuuta 1809Oikeuskanslerin viran perustamiseksivaltiopäivillävaltiopäivien aateliskokous18. (30) kesäkuuta 1809valtiopäivilläHallituskoneljistaneuvottelukuntaohjesäännön laadinta ja vahvistaminen valtiopäivillevaltiopäivien konseljikomitea6. (18) elokuuta 1809 PietarhoviWaihetus-, Laina- ja Depositioni-Contoristaneuvottelukuntaohjesäännön laadinta ja vahvistaminen valtiopäivillevaltiopäivien raha-asianvaliokunta30. marraskuuta (12. joulukuuta) 1811Pietarhoviohjesääntö siirretty viimeisteltäväksi, sekä ratkaistavaksi hallituskonseljiinTulli- ja valtiorajaa koskevat esityksetneuvottelukuntapäätökset jäi odottamaan sodan päättymistä (ns. pöytääminen)Haminan rauhasta neuvottelevat osapuolet5. (17) syyskuuta 1809Hamina Valtiopäiviä käytiin heinäkuuhun asti, jolloin keisari palasi päättämään ne. Seuraavan kerran valtiopäivät kokoontuivat vasta Aleksanteri II:n kutsuttua Suomen säädyt Helsingin valtiopäiville vuonna 1863. Pitkää valtiopäivien välistä aikaa nimitetään nimillä ”valtioyö” ja ”virkavaltaisuuden aika”. Suomen suuriruhtinaskunnan juoksevat asiat hoidettiin virkamiesten voimin senaatin johdolla.
Tapahtumien kulku Seuraavassa taulukossa päivämäärät on merkitty sekä Venäjällä vielä silloin noudatetun juliaanisen kalenterin että (suluissa) Suomessa jo aikaisemmin käyttöön otetun (ja nykyisinkin käytössä olevan) gregoriaanisen kalenterin mukaisesti. viikonpäiväpäivätapahtumakeskiviikko10. (22) maaliskuutasäätyjen oli valtiopäiväkutsun mukaan määrä kokoontua Porvooseen.lauantai13. (25) maaliskuutavaltiopäivämiesten valtakirjat tarkastettiin Adolf Tandefeltin toimesta ja keisarilliset airuet kuuluttivat valtiopäivät alkaneeksi (utblåsning) ja säädyt aloittivat toimintansa.maanantai15. (27) maaliskuutakeisari Aleksanteri I saapui Porvooseen, jossa allekirjoitti hallitsijanvakuutuksena tunnetun asiakirjan.tiistai16. (28) maaliskuutaavajaisjumalanpalvelus Porvoon tuomiokirkossa ja avajaiset Porvoon kymnaasin yläsalissa, jossa valtiopäivätanssiaiset.keskiviikko17. (29) maaliskuutahallitsijan hyllning- tilaisuus, (ns. konstituution vahvistaminen) Porvoon tuomiokirkossa (säätyjen uskollisuudenvalat ja keisarin hallitsijanvakuutus).torstai18. (30) maaliskuutaalkoi varsinainen valtiopäivätyö, jolloin perustettiin Siviili- ja talousvaliokunta.tiistai6. (18) heinäkuutakeisari saapui Porvooseen, valtiopäivätanssiaiset kymnaasin yläsalissa.keskiviikko7. (19) heinäkuutavaltiopäivien päättäjäisjumalanpalvelus tuomiokirkossa ja päättäjäiset kymnaasin yläsalissa. Lähteet:
Hallitsijanvakuutus pienoiskuva|Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus, maaliskuu 1809.
Osallistujat pienoiskuva|Helsingin säätytalon päätykolmio on pronssinen muistomerkki Porvoon valtiopäivistä 1809. Veistosryhmän keskiosa, Aleksanteri I ja säätyjen puhemiehet: vasemmalta oikealle porvarissäädyn puhemies Kristian Trapp, aatelissäädyn maamarsalkka Robert Wilhelm de Geer, pappissäädyn puhemies arkkipiispa Jacob Tengström ja talonpoikaissäädyn puhemies Pehr Klockars. Aleksanteri I:n seurueeseen kuuluivat valtiosihteeri Mihail Speranski, ulkoministeri Nikolai Rumjantsev, sotaministeri Aleksei Araktšejev ja keisarin ykstyisneuvos ja hovimarsalkka Nikolai Tolstoi.
Valtiopäiville osallistui eri säädyistä edustajia seuraavasti:
Aatelisto 75 edustajaa, puhemiehenä maamarsalkka, kreivi Robert Wilhelm De Geer, Kymenkartanon läänistä Papisto 8 edustajaa, puhemiehenä piispa Jakob Tengström, Turusta Porvaristo 19 edustajaa, puhemiehenä kauppias Kristian Trapp, Turusta Talonpoikaisto 30 edustajaa, puhemiehenä herastuomari Pehr Klockars, Uudenkaarlepyyn pitäjästä
Suomalaisen aatelin 205 suvusta 130 jäi pois kustannusten tai varovaisuuden takia. 60 aateliston edustajaa ei osallistunut avajaisiin, mutta tuli myöhemmin paikalle. Porvariston edustajista suurin osa oli kauppiaita.
Seuraelämä Avajaispäivän iltana järjestettiin suurelliset tanssiaiset, joihin keisari saapui kuuden hevosen vetämillä vaunuilla juhlavalaistun kaupungin läpi. Tanssiaisiin osallistui myös maaherran 18-vuotias tytär Ulrika Möllersvärd, joka herätti 32-vuotiaan keisarin huomion. Kohtaamisesta tehtiin pilkkalauluja. Mika Waltari on kuvannut Möllersvärdin ja Aleksanteri I:n oletettua suhdetta romaanissaan Tanssi yli hautojen, josta tehtiin elokuva vuonna 1950. Viitattu 10.11.2015
Myöhempiä tulkintoja pysty=1.2|pienoiskuva|R. W. Ekmanin historiamaalaus Porvoon valtiopäivien avajaiset (1858).
Suomalaiset tulkitsivat keisarin hallitsijanvakuutuksen ja säätyjen uskollisuudenvalan kaksipuoliseksi valtioteoksi, jonkinlaiseksi valtiosopimukseksi, jota kumpikaan osapuoli, Suomen kansa ja keisari, ei voinut yksipuolisesti sanoa irti. Venäläisetkään eivät kiistäneet Suomen valtiollista statusta ennen 1800-luvun loppua. Heidän tulkintansa lähti siitä, ettei keisari ollut voinut luvata suomalaisille sellaista asemaa, joka olisi ollut vastoin hänen itsevaltiuttaan.
Paljon on kiistelty siitä, miksi Suomelle annettiin Porvoossa autonominen asema. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset tekijät olivat selvästi taustalla Suomen aseman muuttuessa. Suomi valloitettiin, jotta siitä tulisi Venäjän etuvartio ja Pietarin läntinen suoja-alue. Autonomian avulla suomalaiset saataisiin varmimmin suosiollisiksi uudelle hallitsijalle. Venäjän kehittymättömästä hallinnosta myös puuttuivat hallintorakenteet, joihin Suomen vastaavat elimet olisi voitu yhdistää.