pienoiskuva|Bonnie ja Clyde (1967). Hollywoodin uusi aalto (New Hollywood, American New Wave) oli yhdysvaltalaisen elokuvan historian suuntaus noin 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun, jolloin uusi elokuvantekijöiden sukupolvi nousi esiin. Tunnettuja tekijöitä olivat muun muassa Martin Scorsese, Woody Allen, Francis Ford Coppola, Brian De Palma, Steven Spielberg, George Lucas, Peter Bogdanovich, Arhur Penn, Mike Nichols ja William Friedkin.
Hollywoodin uuden aallon alullepanijaksi lasketaan yleensä Bonnie ja Clyde (1967). Warren Beattyn ja Faye Dunawayn tähdittämässä Arthur Pennin elokuvassa graafinen väkivalta ja huumori, sekä teema tyytymättömästä nuorisosta puhutteli uuden sukupolven katsojia. Muita Hollywoodin uuden aallon varhaisvuosien merkittäviä elokuvia ovat muun muassa Mike Nicholsin Miehuuskoe (1967) ja Dennis Hopperin Easy Rider (1969).
Hollywoodin uusi aalto oli vastakohta edeltävien vuosikymmenten elokuvanteolle, jota määrittelivät konservatiiviset sensurointilait (Haysin ohjeisto) ja studioiden luova päätösvalta. Kun Eurooppalaiset taide-elokuvat kantautuivat Yhdysvaltoihin, saivat nuoret elokuvantekijät vaikutteita niiden poikkeavasta innovaatiosta. Etenkin ranskalaisen elokuvan uusi aalto oli merkittävässä asemassa.
Tilanne alkoi kuitenkin taas muuttua, kun siirryttiin kohti 1980-lukua. Tähän vaikuttivat etenkin Tappajahai (Jaws, 1975) ja Tähtien sota (Star Wars, 1977). Näiden jättimenestysten jälkeen alettiin suosia studiopainoitteisia suuren yleisön elokuvia, kokeellisten ohjaajavetoisten projektien sijasta. On myös tulkittu, että Michael Ciminon elokuvan Portti ikuisuuteen (Heaven’s Gate, 1981) merkittävä taloudellinen ja kriittinen epäonnistuminen vaikutti tähän muutokseenBiskind, Peter: Easy Riders, Raging Bulls: How the Sex-Drugs-and-Rock-'n'-Roll Generation Saved Hollywood, s. 401–403. New York City: Simon & Schuster, 1998. . Jotkut nimeävät tämän lisäksi Francis Ford Coppolan "kuuluisan ongelmallisen tuotannon" Ilmestyskirja. Nyt. (Apocalypse Now, 1979) osalliseksi muutokseen. Quentin Tarantinon mielestä Hollywoodin uuden aallon päättyminen oli kuitenkin luonnollinen osa kulttuurista aaltoa, eikä siitä voi yksinkertaisesti syyttää mitään tiettyä elokuvaa. Hänen mukaansa katsojat alkoivat vain olla väsyneitä uuden aallon kyynisiin tarinoihin.
Hollywoodin uudesta aallosta kertoo muun muassa Peter Biskindin kirja Easy Riders, Raging Bulls (1998). Sen pohjalta on myös tehty saman niminen dokumentti vuonna 2003.
Lähteet
Luokka:Elokuvan historia Luokka:Taidesuuntaukset