Kyūjōn välikohtaus () oli japanilaisten äärinationalististen upseerien yritys estää Japania antautumasta Hiroshiman ja Nagasakin pommituksien jälkeen. Vallankaappausyritystä johtivat sotaministeriössä työskentelevät upseerit Kenji Hatanaka ja Jirō Shiizaki.

Tausta Ulkoministeri Shigenori Tōgō toimitti Potsdamin julistuksen keisari Hirohitolle jo heinäkuussa 1945. Käytyään julistuksen läpi sekä keisari että ulkoministeri olivat sitä mieltä, että julistuksen ehdot olivat hyväksyttäviä. Tuohon aikaan suurin osa Japanin hallituksesta ei kuitenkaan ollut valmis hyväksymään ehtoja.Thomas & Morgan-Witts (1978): s. 230–231

Japani päätti antautua 9. elokuuta, kun Yhdysvallat oli pommittanut maata kahdesti ydinpommilla ja Neuvostoliitto oli julistanut sodan Japanille.Hoyt (1986): s. 404

Myöhään illalla 12. elokuuta majuri Hatanaka meni yhdesä Masataka Idan, Masahiko Takeshitan, Masao Inaban ja Okikatsu Araon kanssa sotaministeri Korechika Anamin puheille kysyäkseen, miten he voisivat estää Potsdamin julistuksen ehtojen hyväksymisen. Anami kieltäytyi auttamasta heitä, minkä johdosta Hatanaka vietti koko seuraavan päivän sekä 14. päivän aamun kerätäkseen tukijoita armeijan riveistä.Frank (1999): s. 316 & 318Hoyt (1986): s. 407–408

Tapahtumien kulku Kun virallinen päätös antautumisesta tehtiin 12.–14. elokuuta välisenä yönä, sotaministeri Anami ilmoitti seuraavansa saamiaan käskyjä, vaikka olikin hallituksen kokouksessa sanonutkin vastustavansa antautumista. Anami oli myös sitä mieltä, että hänen eronsa tai hallituksen kaatuminen eivät estäisi keisarin antaman antautumismääräyksen toteuttamista.Frank (1999): s. 316

Hatanaka kannattajineen alkoi toteuttaa vallankaappausyritystään myöhään illasta 14. elokuuta. Hatanaka ja everstiluutnantti Shiizaki valehtelivat, että heillä oli mm. Anamin tuki, kun hän yritti taivutella kenraali Shizuichi Tanakaa (armeijan itäisen alueen komentaja) liittymään vallankaappausyritykseen, mutta Tanaka kieltäytyi ja määräsi Hatanakaa palaamaan kotiinsa. Hatanaka ei totellut määräystä.Hoyt (1986): s. 409

15. elokuuta klo 01:00 aikaan Hatanaka joukkoineen sai keisarillisen palatsin piiritetyksi. Hän yritti taivutella keisarillisen kaartin komentaja kenraali Takeshi Moria ja tämän seurassa ollutta everstiluutnantti Michinori Shiraishia liittymään vallankaappaukseen. Mori, jonka tuki olisi ollut ensiarvoisen tärkeää, kieltäytyi. Tämän seurauksena Mori ja Shiraishi saivat surmansa. He jäivät vallankaappausyrityksen ainoiksi kuolonuhreiksi. Hatanaka käytti tämän jälkeen Morin sinettejä leimatakseen tekaistun käskyn, jonka nojalla joukkoja ohjattaisiin keisarillisen palatsin läheisyyteen "keisarin suojelemiseksi".Hoyt (1986): s. 409–410The Pacific War Research Society (1968): s. 227 Vallankaappausta yrittäneet riisuivat palatsissa olevat poliisit aseista ja pidättivät heidät sekä keisariperheestä vastaavan ministeriön työntekijöitä sekä NHK:n työntekijöitä, jotka olivat äänittämässä Gyokuon-hōsō -puhetta, jossa keisari ilmoittaisi kansalle Japanin antautuneen.Hasegawa (2005): s. 244 Itse puhe oltiin äänitetty jo 14. elokuuta ja se oli tarkoitus soittaa radiosta seuraavana päivänä puolelta päivin.

Suurin piirtein samaan aikaan Hatanakan lähettämät joukot aikoivat ottaa pääministeri Suzuki kiinni Jokohamassa ja tappaa hänet. Kun pääministerin toimisto paljastuikin tyhjäksi, vallankaappausta yritäneet sotilaat sytyttivät sen tuleen.Wainstock (1996): s. 115

Hatanaka yritti useiden tuntien ajan turhaan etsiä antautimispuheen äänitallenteita, jotka olivat keisariperheestä vastaavan ministeri Sōtarō Ishiwatan ja keisarillisen sinetin vartija Kōichi Kidon hallussa. Kaksikko piilotteli palatsin alla sijaitsevassa kammiossa.The Pacific War Research Society (1968): s. 309Butow (1954): s. 216 Äänitallenteiden etsimistä hankaloittivat mm. se, että vallankaappausta yrittävät eivät tunteneet keisarillisen palatsin pohjaratkaisua kovinkaan hyvin ja liittoutuneiden pommituksesta johtuvat sähkökatkot. Hatanaka sai lopulta kiinni kamariherra Yoshihiro Tokugawan, joka uhkauksista huolimatta valehteli sotilaille, ettei tiennyt tallenteiden sijainnista mitään. Tallenteet saatiin lopulta salakuljetettua pois palatsista.The Pacific War Research Society (1968): s. 279

Klo 03:00 Ida välitti Hatanakalle viestin, että armeijan itäisen alueen joukot olivat matkalla palatsiin tarkoituksenaan pysäyttää vallankaappausta yrittäneet.The Pacific War Research Society (1968): s. 246Hasegawa (2005): s. 247 Hatanaka pyysi itäisen alueen esikuntapäällikkö Tatsuhiko Takashimaa antamaan hänelle kymmenisen minuuttia aikaa NHK:lla, jossa hän olisi voinut selittää tekonsa japanilaisille, mutta Takashima kieltäytyi.The Pacific War Research Society (1968): s. 283

Noin klo 05:00 aikaan Hatanaka siirtyi NHK:n radioasemalle ja yritti pistoolilla uhaten saada mahdollisuuden puhua radiossa.Hoyt (1986): s. 411 Noin tuntia myöhemmin armeijan itäisen alueen esikunta soitti radioasemalle puhuaksen Hatanakan kanssa ja hän suostui lopulta antamaan periksi.The Pacific War Research Society (1968): s. 303 Kun armeijan itäisen alueen komentaja Tanaka sai aamunkoitteessa kuulla, että palatsi oli joutunut piirityksen kohteeksi, hän kokosi vallankaappausyritykseen osallistuneet upseerit, piti heille kovasanaisen nuhtelun ja määräsi heidät plaamaan kotiyksikköihinsä.

Jälkipyykki 15. elokuuta tuntia ennen Gyokuon-hōsōn julkaisemista Hatanaka ja Shiizaki tekivät itsemurhan. Aluksi Shiizaki puukotti itseään mutta kuoli lopulta ampumalla itseään. Hatanaka kuoli ampumalla itseään päähän, ja jätti taskuunsa itsemurhaviestin, jossa luki "minä en kadu mitään nyt kun tummat pilvet ovat poistuneet keisarin vallan yltä". Ennen itsemurhiaan moottoripyörällä ajava Hatanaka ja hevosella ratsastava Shiizaki olivat jakaneet lentolehtisiä, joissa he selittivät toimintansa motiiveja.Wainstock (1996): s. 115 Sotaministeri Anami teki seppukun saman päivän aikana.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Vallankaappausyritykset Luokka:Japani toisessa maailmansodassa