Martha Boto (27. joulukuuta 1925 Buenos Aires – 13. lokakuuta 2004, Pariisi) oli argentiinalainen kuvataiteilija. Buenos Airesissa syntynyt Boto oli ensimmäisiä abstraktin taiteen tekijöitä Argentiinassa. Hän kuuluu myös kineettisen taiteen pioneereihin.
Taiteellinen tuotanto Boto toimi jo 1930- ja 1940-luvun vaihteessa Argentiinan ensimmäisissä abstraktin taiteen yhteisöissä, kuten Asociación Arte Nuevo. Vuonna 1944 hän aloitti maalauksen ja piirustuksen opinnot Escuela Superior de Bellas Artes Ernesto de la Cárcovan taidekoulussa. Boto kuuluu myös varhaisimpiin kineettisen taiteen tekijöihin, jotka alkoivat käyttää veistostensa ilmaisussa todellista liikettä. Hän kuului myös vuonna 1956 toimintansa aloittaneen Artistas no Figurativos Argentinos -taiteilijaryhmän (A.N.F.A) perustajajäseniin.
Boton varhaisimmat teokset ennen siirtymistä geometriseen abstraktioon olivat maisemia ja arkisia näkymiä. 1950-luvulla hän kiinnostui tilan tutkimisesta ja alkoi valmistaa tilassa liikkuvia mobileja pleksilasista. Boto oli ensimmäisiä argentinalaisia taiteilijoita, jotka käyttivät todellista liikettä osana veistosten ilmaisua.
Vuonna 1959 Boto muutti puolisonsa taiteilija Gregorio Vardanegan kanssa Pariisiin, jossa hän sai mainetta kineettisen taiteen tekijänä. Hän osallistui jo vuonna galleristi Denise Renén järjestämään "Art Abstrait Constructif International" -näyttelyyn. Vuodesta 1963 lähtien hän alkoi käyttää teoksissaan myös sähkölaitteita ja projisoitua valoa. Boto keskittyi teoksissaan valoon, liikkeeseen ja väriin. Hän käytti valokineettisissä teoksissaan usein heijastavia pintoja, kuten peilejä tai metalleja. Boto teki 1960-luvulta lähtien yhteistyötä myös Nouvelle Tendance -liikkeen taiteilijoiden kanssa. Hänen teoksiaan oli esillä muun muassa Pariisin modernin taiteen museossa vuonna 1967 järjestetyssä kineettisen ja valotaiteen laajassa näyttelyssä Lumiere et mouvement.
Viitteet
Luokka:Argentiinalaiset taiteilijat Luokka:Vuonna 1925 syntyneet Luokka:Vuonna 2004 kuolleet