pienoiskuva|Muistomerkki 3. maaliskuuta 1976 tapahtuman uhreille Bernal Díaz de Luco -kadulla, San Francisco de Asís -kirkon edessä. Vitorian tapahtumat 3. maaliskuuta 1976 olivat yksi Espanjan siirtymäkauden traagisimmista hetkistä, jolloin poliisin väkivaltainen toiminta yleislakon aikana johti viiden työntekijän kuolemaan ja noin 150:n loukkaantumiseen Vitoria-Gasteizissa. Tapahtumat kiihdyttivät työväenliikkeen taistelua ja vauhdittivat Espanjan siirtymää kohti demokratiaa.
Tausta ja yhteiskunnallinen tilanne Francisco Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 kuningas Juan Carlos I nousi valtaan, mutta hänen hallintonsa jatkoi aluksi diktatuurin autoritaarista linjaa pääministeri Carlos Arias Navarron ja sisäministeri Manuel Fraga Iribarnen johdolla. Työväestön tyytymättömyys kasvoi palkkojen jäädyttämistä ja huonoja työoloja vastaan, mikä johti laajoihin lakkoihin. Vitoriassa lakot voimistuivat tammikuusta 1976 alkaen, saaden tukea työntekijöiden lisäksi kauppiailta, opiskelijoilta ja muilta kaupunkilaisilta, mikä laajensi liikehdintää yleislakoiksi.
Maaliskuun 3. päivän verilöyly Maaliskuun 3. päivänä 1976 noin 4 000 työntekijää kokoontui San Francisco de Asísin kirkkoon Zaramagan kaupunginosassa, koska työnantajat olivat kieltäneet työpaikkakokoukset ja kokoontumisvapautta ei ollut. Työntekijät vaativat palkkakattojen poistamista, parempia työoloja, varhaiseläkettä ja kunnollista terveydenhuoltoa. Poliisi piiritti rakennuksen, täytti sen kyynelkaasulla ja hyökkäsi ulos pakenevaa väkijoukkoa vastaan käyttäen kumiluoteja ja kovia panoksia. Poliisin radioviesteistä ilmeni, että he kuvasivat toimintaa “paljaaksi” ja iloitsivat ampuneensa yli tuhat laukausta. Hyökkäyksessä kuoli viisi työntekijää ja loukkaantui noin 100–150 ihmistä, monet ampumahaavoista.
Seuraukset ja yhteiskunnallinen vaikutus Vitorian verilöyly aiheutti laajaa järkytystä Espanjassa ja kansainvälisesti, lisäten painetta siirtyä kohti demokratiaa. Tapahtumat radikalisoivat mielenosoituksia ja synnyttivät solidaarisuuslakkoja, ja vuonna 1976 lakkojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti, jolloin menetettiin moninkertainen määrä työpäiviä edelliseen vuoteen verrattuna. Kansainvälinen paine heikensi hallituksen uskottavuutta: esimerkiksi Saksassa peruttiin ministeri Iribarnen tapaamisia. Espanjassa oppositio kovensi linjaansa, ja demokraattiset voimat yhdistyivät Junta Democrátican ja Plataforma de Convergencian sulautuessa Platajuntaksi, joka vaati amnestiaa, vapaita ammattiliittoja ja demokratiaa. Neljä kuukautta myöhemmin kuningas Juan Carlos I erotti pääministeri Arias Navarron ja nimitti tilalle Adolfo Suárezin, mikä merkitsi siirtymää kohti demokraattisia uudistuksia. Aiemmin diktatuuria tukenut katolinen kirkko asettui näkyvästi työntekijöiden puolelle.
Oikeudellinen jälkipyykki ja muistaminen Verilöylystä ei seurannut oikeudellista vastuuta: oikeudenkäyntejä aloitettiin, mutta ne siirrettiin sotilastuomioistuimiin, jotka sulkivat tapaukset ilman syytteitä. Uhrit ja heidän omaisensa jäivät vaille korvauksia, mikä jätti syvän jäljen Espanjan siirtymäkauden muistiin. Baskimaan parlamentti ja Argentiinassa nostettu syyte katsoivat tapahtumista vastuullisiksi ministerit Manuel Fraga Iribarnen ja Rodolfo Martín Villan, vaikka heitä pidettiin hallinnon “reformisteina”. Vasta vuonna 2006 muistolaissa verilöylyn uhrit tunnustettiin virallisesti diktatuurin uhreiksi, vaikka tapahtumat tapahtuivat viisi kuukautta Francon kuoleman jälkeen.
Elokuva Vitoria, 3 de marzo (2019) dokumentoi tapahtumia yhdistämällä fiktiota, arkistomateriaalia ja poliisin radioviestejä, jotka paljastavat viranomaisten tunnustaneen “massiivisen verilöylyn”. Elokuva toimii kunnianosoituksena uhreille ja muistutuksena menneisyyden väkivallan kohtaamisen tärkeydestä.
Merkitys Espanjan siirtymäkaudelle Vitorian tapahtumat osoittavat, että Espanjan siirtymä demokratiaan ei ollut rauhanomainen, vaan siihen liittyi voimakas työväenliikkeen taistelu ja verenvuodatusta. Verilöylystä tuli symboli Francon ajan jälkeisen valtion väkivaltaisesta perinnöstä ja rankaisemattomuudesta, mutta se myös vauhditti demokraattisia uudistuksia yhdistämällä opposition ja heikentämällä autoritaarisen hallinnon uskottavuutta.
Lähteet
Luokka:Mielenosoitukset ja levottomuudet Luokka:Espanjan historia Luokka:1976