Suuri Gopnik – merkintöjä kuolleesta ja elävästä Venäjästä (Der Große Gopnik) on Viktor Jerofejevin romaani vuodelta 2023. Teos ilmestyi saksaksi vuonna 2023 ja venäjäksi helmikuussa 2024. Jerofejev kirjoitti sen Berliinissä, jossa hän on asunut keväästä 2022.René Nyberg, Jäähyväiskirje Venäjälle, Suomen Kuvalehti 20.1.2024 (4/2024 s. 40–43), viitattu 7.12.2025 Teoksen julkaisi Siltala suomeksi vuonna 2025, suomentajana Pauli Tapio.
Jerofejev omistaa kirjansa äidilleen Galina Jerofejevalle (1920–2020), johon hänellä oli vaikea suhde. Äiti toimi sotilastiedustelun GRU:n kanslistina toisen maailmansodan aikana Tokiossa ja sitten Algerissa. Hän ei ymmärtänyt poikansa lahjakkuutta kirjoittajana ja pelkäsi poikansa joutuvan maanpakoon.
Suuri Gopnik on omaelämäkerrallinen teos mutta kertoo myös Vladimir Putinin elämästä ja tämän hallinnon ajasta.Miia Gustafsson, "Venäjä ja länsi eivät koskaan ymmärrä toisiaan", sanoo maailmankuulu venäläiskirjailija Ylen haastattelussa, Yle.fi, uutiset 16.3.2022, viitattu 7.12.2025 Jerofejev on aiemmin sanonut, että ”Putin on ’gopnik’, pienempiään kiusaavaa huligaani”Teppo Tiilikainen, Putin on ”gopnik”, pienempiään kiusaavaa huligaani, sanoo Suomessa pysähtynyt maailmankuulu venäläiskirjailija, 15.3.2022, viitattu 7.12.2025.
Jerofejevin romaanit päätyivät aiempina vuosikymmeninä nuorisojärjestö Našin kirjarovioihin syytettynä pornografiasta ja isänmaan pilkasta, mutta hän sinnitteli kuitenkin näkyvänä oppositiohahmona, kunnes Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 sai hänet lähtemään maasta. Teos herättää kysymyksiä, mitä kirjailija on ilman omaa kulttuurista ympäristöään ja toimiiko satiiri enää, kirjoittaa Jaana Seppänen arviossaan Parnassossa ja miettii, että romaaniksi teosta kai on kutsuttava. Hän näkee sen jatkona venäläiselle maskuliinisuudelle irvailevalle teokselle Miehet (suom. Jukka Mallinen, 1997) ja myös esseemäiselle teokselle Venäläisen sielun ensyklopedia (suom. Jukka Mallinen, 1999).Jaana Seppänen, Venäläinen peepshow. Parnasso 6–7/2025, s. 93.
Teoksen suomentajan Pauli Tapion kielitajua Jaana Seppänen pitää nautittavana joskin hämmästelee pulskistumista tarkoittavaa meänkielistä sanaa patvia.
Tommi Melender kirjoittaa arviossaan Helsingin Sanomissa, ettei romaanissa näy toivoa Venäjän muuttumisesta. Ne opposition edustajat, jotka eivät ole ehtineet paeta, on murhattu, hän muistuttaa, ja kansa on vaieten seurannut, kun valtakoneisto pieksee ”demokratiaa haikailevan länsimielisen lukeneiston”. Sen minäkertoja Viktor Jerofejev jättää epäselväksi, minkä verran se pitää yhtä todellisuuden kanssa. Toden ja keksityn yhdistely on autofiktion ominaispiirre, ja sitä Jerofejev kirjassa hyödyntää. Melender pitää romaania epätasaisena, rönsyilevänä.Tommi Melender, Venäjältä paennut Viktor Jerofejev haluaa opettaa kaikille yhden sanan. Helsingin Sanomat 23.9.2025, viitattu 7.12.2025 (tilaajille)
Lähteet
Luokka:Vuoden 2023 kirjat Luokka:Saksalaiset romaanit