Syyte äitipuolta vastaan myrkytyksestä (, ) on Antifonin kirjoittama oikeuspuhe, joka liittyy murhaoikeudenkäyntiin. Puheen numero Antifonin puheiden joukossa on 1.
Historia Tausta
Puhe käsittelee tapausta, joka kuului Areiopagin neuvoston toimivaltaan. Puhuja, nuori mies, on vainajan poika. Hän syyttää äitipuoltaan siitä, että tämä oli useita vuosia aiemmin myrkyttänyt hänen isänsä tähän huiputtamansa orjanaisen avulla. Vainaja ja hänen ystävänsä Filoneos, joka oli naisen rakastettu, olivat ruokailemassa yhdessä, ja nainen saatiin antamaan molemmille rakkaudenjuomaa siinä toivossa, että saisi miehen kiintymyksen takaisin. Molemmat miehet kuolivat, ja orjanainen teloitettiin heti. Nyt syyttäjä vaatii, että todellinen rikollinen — tämän tragedian varsinainen Klytaimnestra — saisi osakseen rangaistuksen.
Aitous ja ajoitus
Puheen yhteydessä on esitetty kaksi kysymystä: onko se laadittu vain harjoitustarkoituksessa, ja onko se todella Antifonin käsialaa. On väitetty, että tällaiset kertomukset olivat reettorikoulujen suosimia harjoitusaiheita; että syytetyn kutsuminen Klytaimnestraksi on melodramaattista; että nimi Filoneos (”Laivan ystävä”) vaikuttaa keksityltä; että tuomareille osoitettu puhuttelu ”oi te, jotka tuomitsette” () on outo;Antifon: Syyte äitipuolta vastaan myrkytyksestä 7. ja että puhe sijoittuu käsikirjoituksissa Antifonin tetralogioiden edelle, erilleen muista yksittäisistä puheista, jotka tulevat tetralogioiden jälkeen.
Näistä vain viimeinen ansaitsee Richard C. Jebbin mukaan huomiota: kuten Friedrich Blass huomauttaa, puheen sijainti johtuu siitä, että se on kokoelman ainoa syyttävä puhe. Tetralogiat sisältävät sekä syytöksiä että puolustuksia, ja niitä seuraavat puolustuspuheet. Toisaalta puheen kerronnallinen painotus ja argumentoinnin puuttuminen kokonaan — jyrkässä ristiriidassa pelkästään argumentaatioon perustuvien tetralogioiden kanssa — sekä aiheen soveltumattomuus puhtaaksi harjoitukseksi puhuvat sitä vastaan, että kyse olisi pelkästä retorisesta näytöksestä.
Kysymys aitoudesta on vaikeampi. Jebb katsoo, ettei puhetta voida suoralta kädeltä hylätä ainakaan tyylillisten seikkojen perusteella. Koko puheessa on samanlaista pateettista sävyä kuin Antifonin tetralogioissa, mutta syvempänä. Lisäksi siinä on selvä yhteys erääseen kohtaan Kuorotanssijasta-puolustuspuheessa. Puheen arvellaan olevan peräisin Antifonin kehityksen varhaisvaiheesta, jolloin sekä argumentaatiokyky että tyylitaju olivat vasta kehittymässä.
Sisältö
Alkupuheessa (kohdat 1–4) puhuja torjuu asemaansa liittyvää kielteistä asennetta ja moittii vastapuolen haluttomuutta antaa orjiaan kidutettavaksi (5–13). Sen jälkeen hän esittää tapauksen tapahtumat (14–20). Hän vertaa omaa asemaansa isänsä murhan kostajana veljensä rooliin, joka puolustaa murhaajaa (21–25), vetoaa kuulijoiden myötätuntoon ja oikeudenmukaisuuden vaatimukseen (26–27), ja kiistää, että veljen vala syytetyn syyttömyydestä perustuisi mihinkään kestäviin perusteisiin, kun taas hänen oma valansa oikeudenmukaisuuden puolesta saa tukea isänsä kuolinlausumasta (28–30). Lopuksi hän sanoo tehneensä velvollisuutensa, ja jättää asian nyt tuomareiden ratkaistavaksi (31).
Arviointia
Sisällön osalta puhe on Jebbin mukaan heikko: siinä ei ole varsinaista argumentointia. Ainoat todisteet ovat väite, että syytetty olisi yrittänyt samaa rikosta aiemmin; vainajan usko vaimonsa syyllisyyteen; ja se, että vastapuoli kieltäytyy luovuttamasta orjiaan kuulusteltaviksi. Tyylissä on kömpelöä sanailua. Toisaalta kerronta-osuus (14–20) osoittaa todellista traagillista voimaa, erityisesti vietellyn orjattaren tietämättömyyden ja yllyttäjän juonittelun välisen kontrastin kuvauksessa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Antiphon: Prosecution of the Stepmother for Poisoning. Teoksessa
Aiheesta muualla
Αντιφών: Φαρμακείας κατά της μητρυιάς. Wikiaineisto. Antiphon: Against the Stepmother for Poisoning. Perseus. Antiphon: Against the Stepmother for Poisoning. Perseus.
Luokka:Antifonin puheet