Kironin perinnöstä (, ) on Isaioksen kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee perintöoikeudellista riita-asiaa. Puheen numero Isaioksen puheiden joukossa on 8.
Historia Oikeustapaus
Kiron nai serkkunsa, jonka kanssa hän sai yhden tyttären. Tämä tytär meni naimisiin ensin Nausimeneen kanssa ja toisen kerran toisen miehen kanssa, josta avioliitosta hänelle syntyi kaksi poikaa; vanhin näistä on puhuja. Kiron taas nai ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Diokleen sisaren ja sai tämän kanssa kaksi poikaa, jotka molemmat kuolivat nuorina.
Kironin kuoltua hänen omaisuutensa vaati hänen tyttärensä vanhin poika. Mutta Kironin veljen poika, Diokleen yllyttämänä, esitti vastavaatimuksen kahdella erillisellä perusteella: 1) Kironin pojanpoika on avioton; ja 2) vaikka hän olisikin laillinen, veljen pojalla on parempi perintöoikeus kuin tyttären pojalla. Tämä puhe on vastaajan vastaus näihin väitteisiin.
Ajoitus
Ainoa ajoitukseen viittaava seikka on se, että puhuja ja hänen veljensä ovat syntyneet Eukleideen arkonttivuoden jälkeen eli 94. olympiadin toisena vuonna (403 eaa.).Isaios: Kironin perinnöstä 43. Puhetta ei siis voida ajoittaa ennen vuotta 383 eaa. Toisaalta puhujan vetoaminen omaan ”täydelliseen kokemattomuuteensa” viittaa nuoreen ikään.Isaios: Kironin perinnöstä 5. Jos hän oli nuori mies, ajankohta ei voi olla kovin paljon myöhempi kuin 383 eaa., sillä muuten olisi ollut tarpeetonta mainita tuomareille, että hän oli syntynyt vuoden 403 eaa. jälkeen. Richard C. Jebbin mukaan puhe ajoittu todennäköisesti noin vuoteen 375 eaa.
Sisältö
Puheen alussa puhuja tuomitsee röyhkeäksi yrityksen riistää häneltä ja hänen veljeltään perintö — yrityksen, jonka Diokles on järjestänyt — mutta ilmaisee luottavansa siihen, että kykenee torjumaan sen (kohdat 1–5).
Ensiksi puhuja osoittaa, että hänen äitinsä oli Kironin laillinen tytär (6). Hän esittää tosiseikat Kironin toisesta avioliitosta (7–9) ja tukee niitä todistamalla, että hän oli haastanut vastapuolen luovuttamaan Kironin orjat kidutettaviksi kuulustelua varten — haaste, josta kieltäydyttiin (9–14). Kiron kohteli aina puhujaa ja hänen veljeään lähimpinä sukulaisinaan (15–17). Puhujan äitiä kohdeltiin Kironin tyttärenä sekä hänen miehensä että Kironin demoksen naisten taholta, ja Kiron merkitytti puhujan ja hänen veljensä virallisesti fratriaansa (18–20). Lopuksi Diokles itse salli puhujan ja hänen veljensä osallistua Kironin hautajaisiin — tunnustaen siten sukulaisuuden (21–29).
Toiseksi hän osoittaa, että Kironin tyttären poikana hänellä on parempi perintöoikeus kuin Kironin veljen pojalla. Suora polveutuminen () on läheisempi side kuin sivusukulaisuus (): jälkeläiset () perivät ennen sivusukulaisia (). Tätä havainnollistaa vanhempien kaltoinkohtelua koskeva laki () (32). Tämän lain mukaan velvollisuus huolehtia sukulaisista periytyy suorassa polvessa; vastaavasti myös oikeuden periä sukulaisilta täytyy periytyä suorassa polvessa (30–34).
Kertomusta Kironin omaisuudesta ja Diokleen juonitteluista (35–39) seuraa henkilökohtainen hyökkäys Dioklesta vastaan (40–42). Tätä hyökkäystä jatketaan epilogissa, ja puhe päättyy todistusaineiston esittämiseen, jonka tarkoituksena on osoittaa Diokleen syyllistyneen aviorikokseen (43–46).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isaeus: On the Estate of Ciron. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ἰσαῖος: Περί του Κίρωνος κλήρου. Wikiaineisto. Isaeus: Ciron. Perseus. Isaeus: Ciron. Perseus. Isaeus: On the Estate of Ciron. ToposText.
Luokka:Isaioksen puheet