Lokhitesta vastaan (, ) on Isokrateen kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää erästä Lokhitesta väkivallanteosta. Puheen numero Isokrateen puheiden joukossa on 20.
Historia
Isokrateen puhe liittyy Ateenassa käytyyn oikeustapaukseen, jossa kantaja, ”köyhä mies ja yksi kansasta”, nostaa kanteen Lokhitesta, rikasta nuorta kansalaista vastaan, koska tämä on lyönyt häntä. Kantaja vaatii rangaistukseksi suurta sakkoa.Isokrates: Lokhitesta vastaan 16, 17, 19.
Kaksi seikkaa auttavat ajoituksen määrittämisessä. Ensiksikin, Lokhites on liian nuori ollakseen ollut osallisena vuoden 405 eaa. tapahtumissa; toiseksi, hänen röyhkeyttään verrataan Ateenaa vallassaan pitäneisiin oligarkkeihin, niin kutsuttuihin kolmeenkymmeneen tyranniin, ”jotka luovuttivat valtamme viholliselle ja tasoittivat muurit”.Isokrates: Lokhitesta vastaan 11. Tämä ei suoraan todista, mutta pikemminkin viittaa siihen, ettei Kononin suorittama kaupungin muurien jälleenrakennus ollut vielä alkanut; toisin sanoen puhe on varhaisempi kuin vuosi 393 eaa. Richard C. Jebb ajoittaa sen noin vuoteen 394 eaa.
Sisältö
Kantajan mukaan hyökkäyksen tosiasiallinen tapahtuminen on jo todistajien avulla näytetty toteen. Ruumiillinen loukkaus on kaikkein vakavin loukkauksen muoto ja vaatii ankarimman rangaistuksen. Ateenalaisten lakien säätäjät ovat osoittaneet ymmärtävänsä tämän antamalla tällaisissa tapauksissa kaksi erityistä syytteen nostamista helpottavaa etua. Ensinnäkin syyttäjän ei tarvitse asettaa vakuusrahaa. Toiseksi, törkeissä loukkauksissa () syyteoikeus ei rajoitu vain loukattuun henkilöön: kuka tahansa kansalainen, joka on tietoinen loukkauksesta, voi tehdä syytteen thesmotheeteille. Lisäksi juuri henkilökohtaisen väkivallan estämiseksi herjaavasta puheesta säädetty rangaistus on asetettu niinkin korkeaksi kuin 500 drakhmaa (kohdat 1–3). Oligarkian aikana tehdyt loukkaukset rangaistaan; sitäkin suuremmalla syyllä rangaistus kuuluu loukkauksille, jotka tehdään demokratian aikana (4).
Lokhites saattaa väittää, ettei isku aiheuttanut todellista vahinkoa. Mutta kantaja ei vaadi hyvitystä vahingosta vaan loukkauksesta. Lokhites toimi sen röyhkeyden hengessä, joka on kahdesti kaatanut itse demokratian ja jonka jokainen ilmenemismuoto on tukahdutettava koko yhteisölle vaarallisena (5–14). Omaisuuden turvasta ovat kiinnostuneita lähinnä rikkaat; mutta henkilökohtaisen väkivallan hillitseminen koskee yhtä lailla sekä rikkaita että köyhiä. Jos kantaja on köyhä mies, se ei vähennä tuomarien velvollisuutta ja etua antaa hänelle lain suoja (15–22).
Arviointia
Jebbin mukaan puheen terävyys perustuu siihen, että puhuja samastaa oman arvokkuutensa ”kansan miehenä” () tuomarien arvokkuuteen – hekin ovat kansan miehiä ja alttiita sellaisten nuorukaisten oikuille, joilla sattuu olemaan kolmenkymmenen tyrannin kaltainen luonne. Retorista taitoa on erityisesti kohdassa, jossa osoitetaan, että Lokhiteen röyhkeys on juuri sitä röyhkeyttä, joka on kahdesti kumonnut demokratian. Puheella on yksi erityinen yhteinen piirre Demostheneen puheen Kononia vastaan kanssa: molemmat käsittelevät pahoinpitelyä () koskevaa kannetta, mutta kummassakin kantaja puhuu jatkuvasti törkeästä loukkauksesta () – pyrkien näin yhdistämään kahden eri syytetyypin voimat.
Lähteet
Kirjallisuutta
Isocrates: Against Lochites. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ισοκράτης: Κατά Λοχίτου. Wikiaineisto. Isocrates: Against Lochites. Perseus. Isocrates: Against Lochites. Perseus.
Luokka:Isokrateen puheet