Carl Hjalmar Nyström (25. lokakuuta 1893 Helsinki – 5. marraskuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija 1910-luvulla. Merkittävin saavutus oli juuri ennen I maailmansodan syttymistä Malmön Balttilaisten kisojen 10 000 metrin voitto.
Hjalmar Nyströmin ura kestävyysjuoksijana alkoi 1909 ensin Helsingin Olympian ja myöhemmin Helsingin Unionin riveissä. Vuonna 1911 hän siirtyi ajan Helsingin suurseuraan Helsingin IFK:hon (HIFK), jonka riveissä hän saavutti parhaat tuloksensa.
Nyström esiintyi ensimmäisen kerran SM-kisoissa vuonna 1909 sijoittuessaan kuudenneksi 5 000 metrillä. Nyström kilpaili aktiivisti ennen vuoden 1912 Tukholman olympialaisia. Hänet nähtiin mahdollisena osallistujana olympiakisoihin. Hän olikin syksyllä 1911 niiden nimien joukossa, jotka SVUL:n valintaraati nosti esille. Vuonna 1913 HIFK:n riveissä hän sijoittui SM-pronssille 10 000 metrillä Albin Stenroosin ja Tatu Kolehmaisen jäljessä. Lisäksi hänestä tuli Porissa juostun tunnin juoksun Suomen mestari, mutta sen ajan kovimpia kilpakumppaneita ei ollut mukana kisassa.
Vuodesta 1914 tuli Hjalmar Nyströmin huippuvuosi. Alkukesästä hän oli mukana HIFK:n SM-kultaa voittaneessa 5 x 2 000 metrin viestijoukkueessa. Sen jälkeen hän voitti heinäkuun alussa 1914 Malmössä kovassa kuumuudessa juostuissa Balttilaisissa kisoissa 10 000 metriä. Syyskuun SM-kisoissa hän voitti 5 000 nmetrin Suomen mestaruuden ennen Stenroosia ja Tatu Kolehmaista ja sijoittui 10 000 metrillä SM-hopealle Tatu Kolehmaisen jäljessä.
Nyströmin juoksijanura ei saavuttanut enää vuoden 1914 tasoa. Hän oli mukana HIFK:n SM-pronssille tulleessa 5 x 2 000 metrin viestijoukkueessa. Sen jälkeen hän oli vuonna 1917 SM-kisojen 10 000 metrillä yhdeksäs.
Hjalmar Nyström sairasti pitkään ja kuoli nuorena 31-vuotiaana marraskuussa 1924 Helsingissä.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kestävyysjuoksijat Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1924 kuolleet