Ympäristöoppi on oppiaine Suomen peruskouluissa, jota opetetaan luokilla 1–6. Sitä opetetaan luokilla 1–2 yhteensä neljän vuosiviikkotunnin verran ja luokilla 3–6 kymmenen vuosiviikkotuntia. Fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa ja terveystietoa opetetaan näillä luokilla integroidusti osana ympäristöopin opetusta. Myöhemmillä vuosiluokilla näitä opetetaan omina oppiaineinaan.

Ympäristöopin yleisiä tehtäviä oppiaineena ovat muun muassa ohjata oppilasta ymmärtämään luontoa ja rakennettua ympäristöä, opettaa oppilaita hankkimaan, käsittelemään ja arvioimaan tietoa ja kehittää oppilaiden kriittistä ajattelua. Ympäristöopissa biologiassa opitaan tuntemaan luonnonympäristöä, maantiedossa tutkitaan lähiympäristöä, fysiikassa opitaan ymmärtämään luonnon perusrakenteita ja ilmiöitä ja kemiassa havaitaan erilaisia aineita ja tutkitaan niiden ominaisuuksia.

Historia Ympäristöoppi oli Suomen kansakouluissa oppiaineen nimenä ainakin jo 1960-luvun alussa. Silloin se oli kansakoulun ala-asteen ainoa reaaliaine, jonka opetuksessa käsiteltiin lähinnä kotiseudun asioita ja ilmiöitä.

Kestävä kehitys on ollut ainakin vuoden 1977–1978 opetussuunnitelmasta alkaen osana peruskoulun opetussuunnitelmaa. Ympäristökasvatus on mainittu kaikissa opetussuunnitelmissa ainakin 1970-luvulta lähtien, ja eniten mainintoja on vuoden 2014 opetussuunnitelmassa. Mainintoja ympäristökasvatuksesta on ollut kaikissa oppiaineissa, mutta niitä on eniten ympäristöopissa sekä biologiassa ja maantiedossa. Myönteinen luontosuhde on ollut opetussuunnitelmassa vuodesta 1985.

Vielä vuoden 2004 opetussuunnitelmassa oli ympäristöopin sijaan ympäristö- ja luonnontieto, jota opetettiin vuosiluokilla 1–4. Vuosiluokilla 5–6 opetettiin oppiaineita fysiikka ja kemia sekä biologia ja maantieto.

Oppiaineen tavoitteet ja sisällöt

Vuosiluokat 1–2 Ympäristöopin tavoitteet vuoden 2014 opetussuunnitelmassa ovat tiivistetysti seuraavat vuosiluokilla 1–2:

kiinnostus oppiaineen opiskeluun kyselemiseen, tutkimaan ja havainnoimaan kannustaminen erilaisten eliöjen kuvaileminen, tunnistaminen ja vertailu turvallisesti toimiminen teknologiaan tutustuminen ryhmätyö- ja tunnetaitojen parantaminen ympäristön ja ihmisen toiminnan jäsentäminen näkemyksen perustelemisen harjoittelu kasvun ja kehityksen pohtiminen.

Ympäristöopin sisältöjä ovat vuosiluokilla 1–2 seuraavat:

kasvu ja kehitys: ihmisen kehon osat ja elintoiminnot kotona ja koulussa toimiminen: turvallisuus, arjen toiminta ja käyttäytymistavat lähiympäristön ja sen muutosten havainnointi: eliölajit ja niiden elinympäristöt, luonnon ominaispiirteet eri vuodenaikoina ja kartan idea tutkiminen ja kokeileminen: ongelmanratkaisu- ja tutkimustehtäviä ja pienimuotoisia tutkimuksia lähiympäristössä elämän perusedellytysten pohtiminen: ravinto, vesi, ilma, lämpö, huolenpito kestävän elämäntavan harjoitteleminen: kierrättäminen, kotiseudun merkitys, omien tekojen merkitys.

Vuosiluokat 3–6 Ympäristöopin tavoitteet vuosiluokilla 3–6 ovat vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaan tiivistetysti seuraavat:

kiinnostus ympäristöön ja ympäristötietoisuus kysymysten muodostaminen, havainnointi, pienet tutkimukset ja syy-seuraussuhteet arjen teknologisten sovellusten käytön harjoittelu turvallisesti toimiminen ryhmässä toimiminen erilaisissa rooleissa ja tunnetaidot ympäristön ja ihmisen toiminnan hahmottaminen tiedonlähteiden kriittinen arviointi eliöiden tunnistaminen, ekologinen ajattelu maantieteellinen ajattelu fysikaalisten ja kemiallisten ilmiöiden tutkiminen terveyden osa-alueet ja elämänkulku.

Ympäristöopin sisältöjä ovat vuosiluokilla 3–6 seuraavat:

minä ihmisenä: ihmisen rakenne, kasvu ja kehitys, elintoiminnot ja terveys arjen tilanteissa ja yhteisöissä toimiminen: arjen tilanteet, teknologia ja turvallisuus löytöretkelle monimuotoiseen maailmaan: erilaisten alueiden luonnonympäristö ja ihmisen toiminta ympäristön tutkiminen: tutkimuksen vaiheet, ympäristön ilmiöt, kasvio sekä elollinen ja eloton luonto luonnon rakenteet, periaatteet ja kiertokulut: aineen olomuodot ja ominaisuudet, palaminen, yhteyttäminen, energian säilymisen periaate, äänen ja valon ilmiöt, lähiavaruus ja eliöiden toiminta kestävän tulevaisuuden rakentaminen: luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, monikulttuurisuus ja oma kulttuuriperintö.

Sisältöjen tärkeys Vuoden 2020 selvityksen mukaan opettajat pitivät tärkeinä sisältöinä ympäristöopin biologiassa etenkin ihmisen biologiaa. Ympäristöopin maantieteessä tärkeäksi koettiin Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan maantiede ja fysiikassa turvallisuus ja arjen tilanteiden selittäminen. Kemian kaikkia sisältöjä pidettiin likimain yhtä tärkeinä. Maantiedossa vähiten tärkeänä pidettiin geomediaa sekä maa- ja kallioperän tutkimista ja fysiikassa teknologian käsittelyä sekä laitteen toimintaperiaatteiden ja erilaisten rakenteiden tutkimista.

Opetusmenetelmät Ulko-opetus on keskeinen menetelmä ympäristöopissa, sillä ne liittyvät opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin. Ulko-opetusta piti Jyväskylän yliopiston pro gradu -tutkimuksessa erittäin tärkeänä ja antoisana kaikki haastatellut kolme opettajaa.

Ympäristön ulko-opetukseen lajintunnistuksen koettiin kuuluvan olennaiseksi osaksi, ja luonnon monimuotoisuuden ymmärtämisen koettiin olevan ulko-opetuksen tärkeä tavoite Turun yliopistossa tehdyssä pro gradu -tutkielmassa olleessa kyselyssä. Kyselyyn vastasi 20 opettajaa. Opetushallitus mainitsi ulkona oppimisen menetelmiksi muun muassa havainnoimisen, tutkimisen ja luonnossa rauhoittumisen.

Tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen on osa ympäristöopin opetusta. Opetushallitus mainitsee näihin liittyviksi opetusmenetelmiksi muun muassa mobiililaitteen tai sen kameran käytön esimerkiksi luonnon havainnointiin, mittarien tai simulaattorien käyttämisen sekä tiedon esittämisen tietokoneella.

Vuoden 2020 selvityksessä, jossa kohteena oli lähinnä vuosiluokkien 3–6 opettajat lähes kaikki vastaajat hyödynsivät opetuksessa luontoa. Vastaajista noin 70 % kertoi, että ympäristöopin kemian opetuksessa käytetään kokeellisia menetelmiä, ja 65 % teetti tutkimusta oppilaskeskeisesti. Selvityksen mukaan peruskoulujen alaluokilla on kuitenkin puutetta kokeellisiin töihin vaadittavasta välineistöstä.

Ympäristöopin osaaminen Ympäristöopin osaamisen on havaittu vuonna 2006 olevan parempaa tyttöjen keskuudessa. Myös maaseudulla asuvat ovat keskimäärin parempia ympäristöopissa kaupunkilaisiin nähden. Viidesluokkalaisten ympäristöopin osaamisen katsottiin tuolloin olevan hyvää. Yhdeksäsluokkalaisten luonnontieteen taitoja luonnehdittiin vuonna 2011 tyydyttäviksi ja heikommiksi kuin vuonna 1998.

Vuoden 2022 PISA-tutkimuksen mukaan Suomessa osataan luonnontieteitä paremmin kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta osaaminen on heikentynyt 2000-luvulla. Osaamisen heikentyminen on voimakkaampaa kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. PISA-tutkimus koskee 15-vuotiaita eli yhdeksäsluokkalaisia.

Arvosanat Vuosiluokille 3–6 on valtakunnalliset arviointikriteerit arvosanojen 5, 7, 8 ja 9 tasoiselle osaamiselle, joita on hyödynnettävä 6. luokan todistuksen ympäristöopin arvosanan määrittämisessä. Kriteerit on tehty lähes jokaiselle yhdeksästätoista oppiaineen tavoitteesta.

Arvosanoja asteikolla 4–10 annetaan etenkin neljännestä vuosiluokasta lähtien. Kaikilla vuosiluokilla 4–6 ympäristöopin arvosana 9 on yleisin lukuvuonna 2024–2025, mutta niiden suhteellinen osuus laskee ylemmille vuosiluokille mentäessä. Samoin laskee keskimääräinen arvosana, joka on neljännellä luokalla 8,31 ja kuudennella 8,15. Keskimääräiset arvosanat ovat laskeneet, sillä lukuvuonna 2019–2020 keskimääräinen arvosana oli koko maassa 8,27. Kuudennella luokalla poikien keskimääräinen arvosana oli 8,00 ja tyttöjen 8,31. Pojille annettiin enemmistö arvosanoista 5–8, kun tytöille annettiin 55 % arvosanoista 9 ja 65 % arvosanoista 10. Vieraskielisten keskimääräinen arvosana puolestaan oli 7,51. Maakunnista korkein keskiarvo oli Etelä-Pohjanmaalla (8,27) ja matalin Kymenlaaksossa (7,99). Kaikille pakollisista lukuaineista ainoastaan yhteiskuntaopissa annetaan keskimäärin ympäristöoppia parempia arvosanoja kuudennella luokalla.

Ympäristöopin opettaminen Ympäristöoppia opettaa useimmiten luokanopettaja. Vuonna 2019 Suomessa oli 35 opettajaa, joiden eniten opettama aine oli ympäristöoppi. Opetushallituksen selvityksen mukaan opettajat kokevat ympäristöopin innostavaksi aineeksi opettaa.

Biologian ja maantiedon opettamiseen on vuonna 2020 tehdyn selvityksen perusteella opettajilla parhaat valmiudet. Selvityksen mukaan biologia painottuu ympäristöopin opetuksessa. Vaikka biologiassa ja maantiedossa koettu pätevyys on keskimäärin melko hyvä, esimerkiksi biologiassa kokeellisten kasvien kasvatuksessa ja maantiedossa geomediassa sekä maa- ja kallioperän tutkimisessa koettu pätevyys on muita aihealueita matalampi: näissä aihealueissa noin 20 prosenttia opettajista koki oman pätevyytensä heikoksi. Fysiikassa noin 35 % ei koe hallitsevansa keskeisiä käsitteitä, ja 40 % kokee, että oma pätevyys ei ole riittävää fysiikan opettamiseen. Suurin osa opettajista on tyytymättömiä opintoihinsa fysiikan opettamisen osalta. Selvityksen mukaan joissakin kouluissa fysiikan kokeellisuus oli 1970-luvulta peräisin olevan välineistön varassa. Fysiikassa heikointa koettu pätevyys oli teknologiassa ja laitteiden toimintaperiaatteiden selittämisessä. Kemiassa ei ollut osa-alueita, joissa osaaminen olisi koettu yhtä heikoksi.

Vaikeiksi aihealueiksi opettamisen suhteen koettuja oli selvityksen mukaan etenkin fysiikassa. Nämä aihealueet liittyivät esimerkiksi toimintaperiaatteisiin, voimaan, teknologiaan ja energiaan. Maantiedossa tällaisia aihealueita olivat geomedia sekä maa- ja kallioperän tutkiminen. Kemiassa aineen säilymisen periaate ja arjen tilanteiden selittäminen lukeutuivat näihin osa-alueisiin. Fysiikassa peruskoulun alaluokilta 1–6 yläluokille 7–9 siirtyvien oppilaiden taitoja kuvaillaan selvityksen mukaan hatariksi ja vaihteleviksi: esimerkiksi peruskäsitteiden voima, liike ja energia osaaminen oli heikkoa.

Selvityksen mukaan opettajista noin puolella oli harrastuneisuutta biologiassa ja 37 prosentilla maantiedossa. Fysiikassa ja kemiassa harrastuneisuutta oli seitsemällä prosentilla.

Lähteet

Luokka:Peruskoulun oppiaineet