pienois|Meditoija meren rannalla. Uskonnoton henkisyys tai ateistinen henkisyys on henkisyyttä, jonka taustalla on naturalistinen eli luontoon perustuva käsitys todellisuudesta. Sanalla henkisyys viitataan yleensä yksilön syviin tunnekokemuksiin tai kokemisen tietoiseen harjoittamiseen, kuten meditaatioon. Ateistisessa maailmankuvassa ei ole uskoa yliluonnollisiin jumalolentoihin. Uskonnoton henkisyys tarkoittaa kokemusta merkityksestä, yhteydestä ja arvosta ilman viittauksia jumalauskoon.
Naturalistisen maailmankuvan pohjalta saatetaan ajatella, että ihminen on osa suurempaa aineellista kokonaisuutta. Tämän syvällisen oivaltamisen katsotaan synnyttävän ykseyskokemuksen, jossa raja minuuden ja muun kaikkeuden välillä ylittyy. Monet ateistiset tieteenharjoittajat ovat sanoneet olevansa henkisesti suuntautuneita. Heidän mukaansa tieteen avaama näkymä kaikkeuden laajuuteen ja sen luonnonlakeihin on suuri kokemus, jota voi luonnehtia pyhäksi. Tieteen etuna uskontoon nähden he pitävät sitä, että tiede kuvaa kaikkeutta totuudenmukaisesti.
Ateistisessa henkisyydessä ajatellaan, että merkityksiä tulisi etsiä elämällä nykyhetkessä ilman itsekeskeisyyttä sekä toteuttamalla inhimillisiä mahdollisuuksia. Esimerkiksi jooga, musiikki tai tanssi voivat synnyttää ykseyden, rauhan, hyväksynnän ja ilon tunteita. Näin ajatteli esimerkiksi modernin tanssin kehittäjiin kuulunut Isadora Duncan.
Määritelmä
Tutkija Mikko Sillforsin mukaan uskonnoton henkisyys saattaa olla yhtä vanha ilmiö kuin uskonnot. Ei-teistisiä uskontoja ovat esimerkiksi tietyt buddhalaisuuden ja uuspakanallisuuden muodot. Ne eivät välttämättä ole naturalistisia, eli niiden harjoittajat voivat uskoa yliluonnollisiin olentoihin. Jotkut tieteellisen maailmankuvan kannattajat sanovat olevansa filosofisia panteisteja, esimerkiksi spinozalaisessa mielessä. Muun muassa Albert Einstein käytti tällaista vertauskuvaa.
Filosofi Timo Airaksisen mukaan henkisyys on korkeampien inhimillisten arvojen pohdintaa ja vakavoitumista perimmäisten kysymysten äärelle. Airaksinen erottaa henkisyyden ja uskonnollisen hengellisyyden käsitteet toisistaan. Filosofi André Comte-Sponville katsoo henkisyyden olevan ihmisen kokemuksellinen ja eettinen pyrkimys, joka painottaa sisäistä elämää, itseymmärrystä ja elämänkysymysten pohdintaa.
André Comte-Sponvillen mukaan henkisyys voi ilmetä esimerkiksi luonnon ihmettelynä, taiteeseen tai musiikkiin syventymisenä, elämänkatsomuksellisena pohdiskeluna tai myötätunnon tietoisena harjoittamisena. Arvoja, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia voivat tukea ihmisten välinen yhteistyö, elämänkaaren juhlat, hiljentyminen tai rituaalit. Uskonnottoman etiikan periaatteita ovat Comte-Sponvillen mukaan kärsimyksen vähentäminen, ihmisarvon kunnioittaminen ja kokemusperäinen ajattelu. Merkityksellisessä elämässä ihminen toimii arvojensa mukaisesti.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Ateismi ja uskonto Luokka:Hengellisyys