thumb|Voittamattoman Herkuleen (1957) yhdysvaltalainen lehtimainos. Peplum on Italiassa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alkupuolella kukoistanut seikkailuelokuvan tyylilaji.Moliterno 2008, s. 245. Sen nimitys perustuu antiikin Kreikassa käytetyn peplos-asusteen latinalaistettuun muotoon.Elley 1984, s. 21. Genrestä puhutaan myös miekka ja sandaali -elokuvina.Moliterno 2008, s. 245–246. Italialainen ohjaaja Vittorio Cottafavi kutsui sitä neomytologiaksi. Peplum-elokuvien keskiössä on yleensä yhdysvaltalaisen kehonrakentajan esittämä, antiikin historiasta tai mytologiasta peräisin oleva sankari.
Peplumin juuret ovat mykkäelokuvan kauden historiallisissa spektaakkeleissa kuten Giovanni Pastronen Cabiria (1914), Cinecittàn studioilla 1950-luvun alussa kuvatuissa amerikkalaisissa historia- ja raamattuaiheisissa elokuvissa sekä Alessandro Blasettin Fabiolan (1949) ja Mario Camerinin Odysseuksen (Ulisse, 1954) kaltaisissa italialaisissa suurtuotannoissa. Niistä poiketen peplum-elokuvat tehtiin yleensä nopeasti ja pienellä budjetilla.
Kriitikoiden sijasta ne oli suunnattu halpojen kansanteatterien yleisölle. Elokuvat olivat usein eri kielille jälkiäänitettyjä eurooppalaisia tai amerikkalaisia yhteistuotantoja, jotka löysivät tiensä myös kansainvälisille markkinoille.Moliterno 2008, s. 247. Niiden huono maine perustuu osin surkeaan amerikkalaiseen dubbaukseen sekä heikkolaatuisiin televisiokopioihin, joita on sittemmin päätynyt myös DVD:lle. Todellisuudessa niissä käytettiin aikansa parasta väri- ja laajakangastekniikkaa, ja Italiassa lähes kaikki elokuvat dubattiin ammattimaisesti myös alkukielellä.Bondanella 2009, s. 162. Monissa elokuvissa käytettiin suurten budjettien elokuviin kuten Ben-Hur ja Kleopatra valmistettuja lavasteita ja samoja lavasteita kierrätettiin kosmeettisin muutoksin.Same set, different films
Ensimmäisenä peplum-elokuvana pidetään Pietro Franciscin ohjaamaa Voittamatonta Herkulesta (1957), joka nosti kuuluisuuteen Herkulesta esittäneen Steve Reevesin ja saavutti valtavan menestyksen varsinkin Yhdysvalloissa. Sitä seurasi saman ohjaajan Herkules ja Lyydian kuningatar (1958), Vittorio Cottafavin Herkuleen kosto (1960) ja Herkules – Atlantiksen valloittaja (1961) sekä suuri joukko Riccardo Fredan, Carlo Campogallianin, Domenico Paolellan, Sergio Corbuccin, Duccio Tessarin ja muiden ohjaajien elokuvia. Mario Bava sekoitti peplumiin kauhufilmin aineksia elokuvassaan Herkules voittaa helvetin (1961) ja Sergio Leone ohjasi yhden genren klassikkoteoksista Taistelu Rhodoksesta (1961). Steve Reevesin lisäksi elokuvien pääosia esittivät brittiläissyntyinen Reg Park, yhdysvaltalaiset Gordon Scott, Brad Harris, Dan Vadis, Gordon Mitchell, Mark Forest, Mickey Hargitay ja Reg Lewis, kanadalainen Samson Burke sekä italialaiset Sergio Ciani (alias Alan Steel) ja Adriano Bellini (alias Kirk Morris).Bondanella 2009, s. 163–166.
Elokuvien päähenkilö on yleensä lihaksikas supersankari, jota kutsutaan vaihtelevasti nimillä Herkules, Maciste, Ursus, Goljat tai Simson. Hänen seikkailunsa voivat antiikin Kreikan ja Rooman lisäksi sijoittua varhaiseen keskiaikaan, muinaiseen Egyptiin, Kiinaan, itämaille tai täysin kuvitteelliseen ympäristöön.Moliterno 2008, s. 246–247.Dyer, Richard: Valkoisen miehen muskelit. Teoksessa Elokuvien pääteema on vapaus. Sankari vapauttaa julman hirmuvaltiaan alistaman kansan käytyään läpi erilaisia voimainkoetuksia ja pelastaa samalla siveän rakastettunsa. Usein läsnä on myös sankaria himoitseva paheellinen kuningatar. Toistuvia aineksia ovat kidutus, erilaiset luonnonmullistukset sekä hovin tanssitytöt.Hughes 2011, s. 18.
Kaikkiaan Italiassa tehtiin vuosina 1957–1965 noin 180 peplum-elokuvaa. 1960-luvun puolivälissä peplumin tilalle tuli uusi genre, italowestern, jonka ensimmäinen suuri menestys oli Sergio Leonen ohjaama Kourallinen dollareita vuonna 1964.Moliterno 2008, s. 245, 247. 1980-luvun alussa Italiassa kuvattiin jälleen muutamia peplum-elokuvia. Niillä on paljon yhtymäkohtia Conan – barbaaria (1982) seuranneeseen miekka ja magia -genreen, jossa on kuitenkin selvästi enemmän fantasia- ja maagisia aineksia. Barbaarielokuva muodostuikin peplumin henkiseksi perilliseksi. Italian jälkipeplumin parhaana elokuvana pidetään Luigi Cozzin Herculesta (1983).Hughes 2011, s. 287
Peplum-elokuvia Afrodite, dea dell’amore, 1958 Akhilleus – voittamaton soturi, 1962 Anno 79 – La distruzione di Ercolano, 1962 Anthar l’invincibile, 1964 Brenno, il nemico di Roma, 1963 Le calde notti di Poppea, 1969 Il Colosso di Roma, 1964 Il conquistatore di Atlantide, 1965 Il conquistatore di Corinto, 1961 Ercole contro i tiranni di Babilonia, 1964 Ercole contro Moloch, 1963 Ercole contro Roma, 1964 Ercole l’invincibile, 1964 Ercole, Sansone, Maciste e Ursus gli invincibili, 1964 L’eroe di Babilonia, 1963 La furia di Ercole, 1962 Il gigante di Metropolis, 1961 I giganti della Tessaglia, 1960 I giganti di Roma, 1964 Giulio Cesare contro i pirati, 1962 Giulio Cesare, il conquistatore delle Gallie, 1962 Il gladiatore che sfidò l’impero, 1965 Golia alla conquista di Bagdad, 1965 Goliat ja barbaarit, 1959 Goliath contro i giganti, 1961 Goliath e la schiava ribelle, 1963 Hannibal, 1959 Hercules, 1983 Herkuleen kosto, 1960 Herkules – Atlantiksen valloittaja, 1961 Herkules ja Lyydian kuningatar, 1959 Herkules ja rakkauden kuningatar, 1960 Herkules voittaa helvetin, 1961 Gli invincibili fratelli Maciste, 1964 Kartago liekeissä, 1960 Kindar, l'invulnerabile, 1965 Kleopatra ja miehet, 1962 La leggenda di Enea, 1962 Il leone di Tebe, 1964 Maciste contro Ercole nella valle dei guai, 1961 Maciste contro i mostri, 1962 Maciste contro il vampiro, 1961 Maciste e la regina di Samar, 1964 Maciste, il gladiatore più forte del mondo, 1962 Maciste ja manalan valtiatar, 1961 Maciste kauhujen maassa, 1961 Maciste nelle miniere del re Salomone, 1964 Marathonin sankari, 1959 Marte, dio della guerra, 1962 Messalina, 1960 Nefertite – Niilin kuningatar, 1961 Nel segno di Roma, 1959 Niilin legioonat, 1959 Odysseus vastaan Hercules, 1962 Orjien kapina, 1960 Perseo l’invincibile, 1963 Pompeijin viimeiset päivät, 1959 I predoni della steppa, 1964 La rivolta dei pretoriani, 1964 Romulus ja Remus, 1961 Sansone, 1961 Sansone contro il Corsaro Nero, 1964 Seitsemän raivoisaa gladiaattoria, 1983 Le sette folgori di Assur, 1962 I sette gladiatori, 1962 La sfida dei giganti, 1965 Simson ja orjakuningatar, 1963 Spartacuksen poika, 1962 Spartan gladiaattorit, 1964 Taistelu Rhodoksesta, 1961 Il trionfo di Ercole, 1964 Il trionfo di Maciste, 1961 Troijan urhot, 1961 Ursuksen kosto, 1961 Ursus, il gladiatore ribelle, 1962 Ursus leijonien laaksossa, 1961 Ursus – sankareista suurin, 1963 La vendetta dei gladiatori, 1964 La vendetta di Spartacus, 1964 Veriveljet, 1962 Viimeinen gladiaattori, 1964 Voittamaton gladiaattori, 1961 Voittamaton Herkules, 1958 Voittamaton Maciste, 1962 Voittamaton soturi, 1960 Vulcano, figlio di Giove'', 1962
Lähteet
Viitteet
Luokka:Elokuvaan liittyvät käsitteet Luokka:Italian elokuva