Ingrid Segerstedt Wiberg (18. kesäkuuta 1911 Lund – 21. toukokuuta 2010 Göteborg) oli ruotsalainen toimittaja, kansanpuolueen poliitikko ja ihmisoikeusaktivisti. Hänen isänsä oli Torgny Segerstedt ja veljensä Torgny T:son Segerstedt.
Ingrid Segerstedt syntyi Lundissa, mutta perhe muutti pian Tukholmaan ja sieltä edelleen Göteborgiin, missä hänen isänsä toimi Göteborgs Handels- och Sjöfarts-Tidningin päätoimittajana. Vuonna 1934 hän meni naimisiin insinööri Anders Wibergin kanssa ja sai tämän kanssa pojan, minkä lisäksi he ottivat toisen maailmansodan aikana luokseen asumaan erään pakolaistytön.
Segerstedt Wiberg oli 1930-luvulla huolissaan Hitlerin valtaannoususta Saksassa ja perusti lastenkodin, joka otti vastaan juutalaisia lapsia Saksasta. Hän jatkoi pakolaisten auttamista myös sodan jälkeen. Vuonna 1955 hän alkoi kirjoittaa Göteborgs-Posteniin, missä hänestä tuli myöhemmin pääkirjoitustoimittaja. Vuosina 1958–1970 hän istui valtiopäivillä kansanpuolueen edustajana. Poliitikkona hän keskittyi erityisesti sosiaali- ja koulutuspolitiikkaan sekä maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksiin. Hän kannatti myös aseistariisuntaa ja erosi kansanpuolueesta, kun se vuonna 1999 alkoi kannattaa Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Hän tosin palasi puolueen jäseneksi vuonna 2005.
Kansainvälisesti Segerstedt Wiberg oli mukana Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton toiminnassa ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1975–1982. Lisäksi hän johti Ruotsin YK-liittoa 1968–1973.
Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo) piti Segerstedt Wibergiä mahdollisena turvallisuusuhkana. Hän haastoi turvallisuuspoliisin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska Säpo kieltäytyi luovuttamasta hänelle häntä itseään koskevia salaisia asiakirjoja. Säpo tuomittiin vuonna 2006 maksamaan Segerstedt Wibergille ja neljälle muulle asianosaiselle muutaman tuhannen euron arvoiset vahingonkorvaukset, koska asiakirjoissa olevat tiedot eivät olleet tarpeeksi vakavia, jotta ne olisivat oikeuttaneet rekisterin ylläpitämisen.
Julkaisuja Världen är vår (1954) Torgny Segerstedt (1955) Jesus var inte svensk (1986) Provstopp nu (1986) Mötesplats FN (1990) I tid och otid I-II (1996–1997) Min mot-bok (1999)
Tunnustukset 55x55px Haakon VII:n vapaudenristi (1946)
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset toimittajat Luokka:Ruotsin kansanedustajat Luokka:Ruotsin liberaalien poliitikot Luokka:Vuonna 1911 syntyneet Luokka:Vuonna 2010 kuolleet