Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, pidemmin Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat (, ), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka vastustaa Nikiaan veljen Eukrateen omaisuuden takavarikointia. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 18.
Historia Oikeustapaus
Ateenaa lyhyen aikaa hallinneet kolmekymmentä tyrannia surmauttivat Eukrateen, sotapäällikkö Nikiaan veljen, vuonna 404 eaa. Useita vuosia myöhemmin eräs Poliokhos teki kansankokouksessa esityksen Eukrateen jättämän omaisuuden takavarikoimisesta ja sai sen hyväksytyksi. Tässä puheessa vanhempi Eukrateen kahdesta pojasta vetoaa päätöksen täytäntöönpanoa vastaan.
Asian oikeudellinen muoto on epäselvä. Richard C. Jebbin mukaan mahdollisia näkemyksiä on kaksi: 1) Eukrateen pojat ovat saattaneet nostaa Poliokhosta vastaan grafē paranomōn -syytteen eli syytteen perustuslain vastaisen ehdotuksen tekemisestä. Tässä tapauksessa puhe on syyte. 2) Poliokhos on saattanut haastaa Eukrateen pojat oikeuteen valtiolle päätöksen nojalla kuuluvan omaisuuden pidättämisestä; kanne olisi tällöin muodollisesti apografē eli valtionkassalta pidätettyjen varojen vaatimus. Tässä tapauksessa puhe on puolustus.
Yksi seikka puhuu Jebbin mukaan jälkimmäisen näkemyksen puolesta. Loppupuheessaan puhuja vetoaa ensin tuomareihin yleensä ja sitten syndikoihin.Lysias: Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat 26. Olisi luonnollista, että nämä talousvirkamiehet olisivat johtaneet oikeudenkäyntiä asiassa, joka koski valtionkassaa. Ei kuitenkaan ole selvää, miksi heillä olisi ollut toimivaltaa grafē paranomōn -menettelyssä.
Toisaalta kohta 14 tukee ensin mainittua näkemystä. ”Kaikki tulevat tietämään” (toisin sanoen, jos Poliokhos voittaa jutun), ”että te edellisellä kerralla sakotitte tuhannella drakhmalla miestä, joka tahtoi takavarikoida maamme, mutta tällä kertaa hänen esityksensä on mennyt läpi; ja että näin ollen näissä kahdessa tapauksessa ateenalaiset tuomarit ovat antaneet kaksi vastakkaista ratkaisua, saman miehen ollessa syytettynä perustuslain rikkomisesta.”
Viimeiset sanat ”saman miehen ollessa syytettynä perustuslain rikkomisesta” () saattavat olla tekstissä turmeltuneita. Mutta jos ne ovat oikein, ne osoittavat, että oikeudenkäynti oli grafē paranomōn -syyte Poliokhosta vastaan. Tämän vahvistaa se, että Galenos mainitsee puheen nimellä Poliokhosta vastaan.Galenos, Vol. XVIII. 2. 657 (ed. Kühn). Kokonaisuutena todennäköisyys kallistuu Jebbin mielestä tämän kannan puolelle, mutta todisteet eivät riitä kysymyksen lopulliseksi ratkaisemiseksi.
Ajoitus
Puheen ajankohta voidaan päätellä kahdesta seikasta: 1) Puhuja ja hänen veljensä olivat lapsia vuonna 404 eaa.,Lysias: Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat 10. mutta ovat nyt aikuisia ja hoitavat trierarkin virkaa.Lysias: Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat 21. 2) Toisaalta Ateena ja Sparta ovat rauhassa.Lysias: Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat 15. Korintin sota (394–387 eaa.) ei siis joko ole vielä alkanut tai on jo päättynyt. Ja koska Nikeratoksen pojan, puhujan serkun, ei mainita vielä osallistuneen julkisiin asioihin, aikaisempi ajoitus on todennäköisempi.Lysias: Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat 10. Näin puhe ajoittuu suunnilleen vuoteen 396 tai 395 eaa.
Sisältö
Puhuja aloittaa korostamalla setiensä Nikiaan ja Diognetoksen sekä isänsä Eukrateen julkisia palveluksia (kohdat 1–12). Seuraavaksi hän väittää, ettei takavarikointi ole koskaan todellisessa mielessä valtiolle hyödyksi. Ensinnäkin se vaarantaa kaupungin kalleimman aarteen, kansalaisten välisen yksimielisyyden. Toiseksi näin takavarikoitu omaisuus myydään aina alle todellisen arvonsa, ja saadusta summastakin osa joutuu esityksen tekijälle itselleen. Isänmaallisten omistajien – kuten puhujan, hänen veljensä ja serkkunsa, jotka kaikki kolme ovat trierarkkeja – hallussa sama omaisuus on valtiolle paljon tuottoisampi (13–23).
Heillä ei ole sukulaisia, jotka voisivat itkien ja rukoillen anoa heidän puolestaan; he ovat sukunsa viimeiset; he voivat vain vedota tuomareihin, että nämä suojelisivat niiden sukulaisia, jotka kärsivät demokratian puolesta. Tuomareiden tulee muistaa aika, jolloin he maanpaossa ja köyhyydessä rukoilivat jumalilta päivää, jolloin voisivat osoittaa kiitollisuutensa puolustajiensa lapsille. Tätä kiitollisuutta vaaditaan nyt. Syylliseksi väitettyjä uhkaa täydellinen perikato (24–27).
Arviointia
Jebb katsoo, että tämä katkelma on kiinnostava, koska se jatkaa Nikiaan perheen historian henkilökohtaisten kohtaloiden kuvausta; se on kiinnostava myös siksi, että siinä on eräs Lysiaan teoksille melko harvinainen ominaisuus: harvoissa hänen puheissaan on yhtä paljon paatosta. Puhe on nimenomaan vetoomus sääliin, ja se herättää sitä ei niinkään suorilla anomuksilla kuin yksinkertaisuudellaan ja miehekkään itsehillinnän sävyllä. Eräs kohta on Jebbin mukaan erityisen vaikuttava: kuvaus Diognetoksesta viemässä veljiensä orvot lapset Spartan kuninkaan Pausaniaan luo ja anomassa tätä muistamaan kaiken, mitä heidän isänsä olivat kärsineet.Lysias: Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat 10.
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: On the Confiscation of the Property of the Brother of Nicias. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Περί δημεύσεως των του Νικίου αδερφού. Wikiaineisto. Lysias: On the Confiscation of the Property of the Brother of Nicias. Perseus. Lysias: On the Confiscation of the Property of the Brother of Nicias. Perseus. Lysias: On the Property of Nicias. ToposText.
Luokka:Lysiaan puheet