Đorđe Martinovićin tapaus sattui 1. toukokuuta 1985 silloiseen Jugoslaviaan, nykyisin Kosovoon, kuuluvassa Gjilanin kaupungissa. Sen taustalla oli joko Martinovićin pahoinpitely tai hänen pieleen mennyt masturbointiyrityksensä, mutta joka tapauksessa siitä tuli Jugoslavian hajoamissotien alkuun liittyvä cause célèbre, erityisesti serbien ja albaanien välisissä kiistoissa, vaikka siihen liittyvät faktat ovatkin edelleen epäselviä.
Tausta Josip Broz Tito kuoli vuonna 1980, mikä sai Jugoslavian yhtenäisyyden rakoilemaan. Tito oli oman karismansa turvin onnistunut pitämään eri etnisten ryhmien väliset konfliktit loitolla, mutta hänen jättämänsä valtatyhjiö ei kyennyt samaan. Tilannetta pahensivat myös Jugoslavian talousvaikeudet ja se, että Kosovon sosialistinen autonominen alue oli Jugoslavian köyhimpiä.
Kosovon sosialistisen autonomisen alueen albaanien ja serbien välit olivat olleet kireitä, ja he olivat jo aiemmin syyttäneet toisiaan vihamielisyyksistä toisiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna 1981 Pejassa paloi nunnaluostari, ja paikalliset nunnat syyttivät sitä albaanien tekemäksi tuhopoltoksi, jonka tarkoitus oli ajaa Serbian ortodoksisen kirkon nunnat pois Kosovosta.
Tapahtumien kulku Đorđe Martinović (1929–2000)Delamare (2016): s. 296 hakeutui 1. toukokuuta 1985 sairaalaan kovien kipujen takia. Hän oli tuolloin 56-vuotias maanviljelijä, asui Gjilanin laitamilla sijaitsevassa kylässä ja teki keikkatyötä paikallisen varuskunnan varastomiehenä. Sairaalan henkilökunta löysi hänen peräaukostaan tyhjän lasipullon. Martinović kertoi aluksi, että kaksi tuntemattomaksi jäänyttä albaania oli hyökännyt hänen kimppuunsa pellolla, pahoinpidellyt hänet ja sitten työntänyt lasipullon pohja edellä hänen peräaukkoonsa.
Kosovolaisviranomaiset, jotka suurimmaksi osaksi olivat albaaneja, väittivät, että Martinović oli aiheuttanut vammat itse yrittäessään tyydyttää itseään. Pristinan viranomaisten mukaan Martinović oli tunnustanut tämän paikallisen varuskunnan komentajalle, eversti Novak Ivanovićille. Albaniankielinen lehdistö asettui myös tälle kannalle väittäen, että homoseksuaaliselle Martinovićille oli käynyt vahinko masturboinnin yhteydessä ja hän keksi tarinan albaanipahoinpiteilijöistä häpeän välttämiseksi.
Martinović siirrettiin Belgradin sotilaslääketieteelliseen akatemiaan tutkittavaksi. Lääkärit, jotka edustivat neljää Jugoslavian kuudesta virallisesta kansallisuudesta, tulivat siihen tulokseen, ettei Martinović pystynyt työntämään pulloa itse omaan peräaukkoonsa, vaan sen olivat sinne työntäneet ulkopuoliset, joita lääkärien mukaan pitäisi olla vähintään kaksi. Kuukautta myöhemmin Martinović tutkittiin uudelleen ja tutkimuksia johti oikeuslääkäri Janez Milčinski. Hänen lausuntonsa mukaan Martinović oli vahingoittunut yrittäessään masturboida: hän oli laittanut pullon suusta sisään kepin, kepin toisen pään maata vasten ja sitten peruuttanut työntäen samalla pulloa sisäänsä. Tässä yhteydessä Martinović oli liukastunut ja vahingoittanut itseään. Myös Jugoslavian salaisen poliisin ja sotilastiedustelusta vastaavan viranomaisen kanta oli se, että Martinović oli kaikella todennäköisyydellä itse syyllinen vammoihinsa. Tätä tuki osaltaan se, että väkivaltarikollisuus (erityisesti eri etnisten ryhmien välillä) oli Kosovossa harvinaista koko Jugoslaviaa tarkasteltaessa. Näin ollen tapausta ei tutkittu Jugoslavian liittovaltion tuomioistuimessa.
Reaktioita ja jälkipyykki Jugoslavialainen lehdistö raportoi aluksi tapauksesta pelkästään Martinovićin kertomuksien varassa varmistamatta niitä ulkopuolisilta. Belgradilainen Politika-lehti väitti esimerkiksi, että teon motiivi olisi ollut Martinovićin haluttomuus myydä maataan albaaneille, jotka sitten kostivat tämän pahoinpitelyllä.
Martinovićin tapauksesta tuli serbien kokeman sorron symboli. Huolimatta siitä, että Martinović ei kuollut vammoihinsa, hänestä tuli serbien kansallinen marttyyri.Delamare (2016): s. 155 Tapauksesta kirjoitettiin jopa runo, jossa Martinovićin kohtaloa verrattiin kaikkien serbien kohtaamaan sortoon ottomaanivallan aikana. Albaanivastaiset mielenosoitukset, jotka Titon aikana olisi estetty, levisivät Kosovoon ja Serbiaan, ja muun muassa edesauttoivat Slobodan Miloševićin valintaa presidentiksi vuonna 1987. Kaksi vuotta tämän jälkeen Serbian sosialistinen tasavalta lakkautti Kosovon autonomian ja salasi Martinovićin tapaukseen liittyvät kansiot.
Muissa Jugoslavian sosialistisissa tasavalloissa (esimerkiksi Kroatia ja Slovenia) tapausta pidettiin lähinnä serbinationalistien keinona lakkauttaa Kosovon autonomia ja sitä kautta pönkittää serbien valta-asemaa Jugoslaviassa.
Lähteet
Viitteet
Luokka:1985 Luokka:Jugoslavian historia Luokka:Vuoden 1985 rikokset