pienoiskuva|Länsimuuri. pienoiskuva|Ilmakuva Temppelivuoresta, Länsimuuri keskellä vasemmalla.
Länsimuuri (, ), joka tunnetaan myös nimellä Itkumuuri eli Valitusmuuri, on vanha kalkkikivinen muuri Temppelivuoren länsilaidalla Jerusalemissa. Tavallisesti Länsimuuriksi eli Itkumuuriksi nimitetty muuri on vain pieni osa paljon pidemmästä muurista, jota myös kokonaisuudessaan sanotaan Länsimuuriksi. Muurin rakennutti Herodes Suuri vähän ennen ajanlaskun alkua osana Jerusalemin toisen temppelin laajennustöitä. Luonnostaan jyrkkärinteinen Temppelivuori laajennettiin suureksi suorakulmaiseksi tasanteeksi jotta saataisiin lisätilaa varsinaiselle temppelille ja sen lisärakennuksille. Muurin uskotaan olevan temppelin ainoa säilynyt osa. Nykyään se muodostaa rajan Temppelivuoren ja Jerusalemin juutalaiskorttelin välillä.
Länsimuuri liittyy Temppelivuoreen, ja sitä pitävät pyhänä paikkana sekä juutalaiset että nykyään myös muslimit. Kun itse Temppelivuori on muslimien hallussa, Länsimuuri on pyhin paikka, jossa juutalaiset voivat rukoilla. Juutalaisille kaikkein pyhin paikka ei kuitenkaan ole itse muuri vaan sen takana oleva temppelialue.
Muuri on ollut juutalaisten rukous- ja pyhiinvaelluspaikkana jo vuosisatojen ajan. Nimi Itkumuuri johtuu siitä, että hurskaat juutalaiset surevat sen luona temppelin hävitystä ääneen valittaen. Varhaisimmat tiedot Länsimuurista kulttipaikkana ovat 1100-luvulta, toisten tietojen mukaan 1500-luvulta. Aikaisemmin, kun pääsy kaupunkiin oli juutalaisilta kielletty, he kokoontuivat Öljymäelle ja Kidronin laaksoon valittamaan temppelin tuhoa. Suunnilleen 1800-luvun puolivälistä lähtien monet juutalaiset yrittivät tuloksetta hankkia oikeuksia muuriin ja sen lähellä oleviin alueisiin. Kun sionistinen liike nousi 1900-luvun alussa, muurista tuli juutalaisten ja muslimien välinen kiistan aihe, sillä jälkimmäiset olivat huolissaan siitä, että muuria voitaisiin käyttää tukemaan juutalaisten vaatimuksia Temppelivuoreen ja siten Jerusalemiin. Muurin luona puhkesi väkivaltaisuuksia, vakavimmat vuonna 1929. Israelin itsenäisyyssodan jälkeen Jerusalemin itäosa, johon sisältyi myös vanhakaupunki kokonaisuudessaan, joutui Jordanian hallintaan. Jordania karkotti juutalaiset Jerusalemin vanhasta kaupungista, myös juutalaiskorttelista. Juutalaisilla ei seuraavien 19 vuoden aikana ollut sinne pääsyä, minkä vuoksi he eivät myöskään voineet rukoilla Länsimuurilla. Tämä kausi päättyi kuuden päivän sodan aikana 10. kesäkuuta 1967, jolloin Israel valloitti Jerusalemin vanhan kaupungin. Kolme päivää valtauksen jälkeen israelilaiset purkivat muurin välittömässä läheisyydessä sijainneen marokkolaiskorttelin voidakseen rakentaa sen edustalle nykyisen laajuisen Länsimuurin aukion. Aukiosta on tullut Israelin kansallisten seremonioiden päänäyttämö.
Nimet ja niiden alkuperä Varhaisissa juutalaisissa lähteissä puhutaan "Temppelin läntisestä muurista",Shir ha-Sihrim Rabbah, Laulujen laulua komentoiva midrash, luvut 2–8 mutta on epävarmaa, tarkoitetaanko sillä nykyistä Länsimuuria vai itse temppelin länsipuolista seinää. Ensimmäisenä hepreankielistä termiä ha-kotel ha ma'aravi, 'Länsimuuri' käytti nykyisin näkyvästä muurista 1000-luvulla runoilija Ahimaaz bel Paltiel. Nykyisin israelilaiset nimittävät sitä tavallisimmin lyhyesti "Muuriksi" (), jolloin tarkoite on yleensä selvä, sillä tätä heprean sanaa kotel käytetään muutoin vain eräissä idiomeissa; tavanomainen muuria tarkoittava sana on kir.
Nimi Itkumuuri erikielisine käännöksineen (esimerkiksi , , ) johtuu juutalaisten tavasta surra muurin edessä temppelin tuhoa. Tämä käytäntö vakiintui viimeistään 1100-luvulla.
Nimi on käännös paikan arabialaisesta nimestä el-Mabka, 'Itkupaikka'. Englanninkielisessä kirjallisuudessa paikkaa sanottiin Valituspaikaksi () 1800-luvulta lähtien, nimi Valitusmuuri yleistyi mandaattivallan aikana 1920-luvulla. Nimi on yhä laajalti tunnettu, mutta juutalaiset itse eivät ole juuri käyttäneet sitä enää sen jälkeen, kun Israel vuoden 1967 kuuden päivän sodassa valtasi Jerusalemin vanhankaupungin ja Länsimuurin aukiosta tuli pikemminkin juhla- kuin valituspaikka.
Länsimuurin saama entistä suurempi huomio 1800-luvulla johti myös islamilaisen perimätiedon korjaamiseen. Perimätiedon mukaan Muhammed taivasmatkallaan oli laskeutunut ratsailta Temppelivuoren itämuurilla, etelämuurilla tai kaikkein varmimmin sen lounaiskulmassa. Kun länsimuurilla alettiin 1800-luvun lopulla nähdä yhä enemmän juutalaisia rukoilemassa, muslimit päätyivät siihen, että myös Muhammed oli laskeutunut siivekkään ratsunsa Buraqin kyydistä juuri länsimuurilla. Paikka sai näin arabiankieliseksi nimekseen al-Buraqin muuri.
Carl Sandreczki, joka Charles William Wilsonin toimeksiannosta sai vuonna 1865 tehtäväkseen laatia luettelon paikannimistä, mainitsi, että Länsimuurille johtava katu ja osa muurin vieressä sen suuntaisesti kulkevastakin kadusta oli nimetään Hosh al Buràk, missä Hosh tarkoittaa pihaa tai aitausta. Vuonna 1866 preussilainen konsuli ja orientalisti Georg Rosen mainitsi, että arabit kutsuivat koko muurin edustaa juutalaisten valituspaikalla, Abu Su'udilta etelässä aina Mechkemehille (šaria-tuomioistuin paikalle) saakka pohjoisessa nimellä Obrâk. Hän selitti myös, ettei Obrâk ei ole väännös sanasta Ibri, joka tarkoittaa heprealaisia, vaikka niin oli aikaisemmin väitetty, vaan nykyarabialainen ääntämys sanasta Bōrâk, Muhammadin ratsun nimestä.
Nimi Hosh al Buraq esiintyy Wilsonin vuoden 1865 tutkimukseen liittyvissä kartoissa, niiden myöhemmissä painoksissa vuosilta 1876 ja 1900 ja useissa 1900-luvun alkupuolella laadituissa kartoissa.; Wilson 1876 ; Wilson 1900 ; August Kümmel 1904; Karl Baedeker 1912; George Adam Smith 1915 Vuodesta 1922 lähtien se oli Pro-Jerusalem Councilin virallisesti vahvistama kadunnimi.
Sijainti ja mittasuhteet pienoiskuva|300px|Itkumuuri. Taustalla Kalliomoskeija, vasemmalla ja Al-Aqsa-moskeija oikealla. pienoiskuva|Länsimuuri ja Kalliomoskeija. Nimeä Länsimuuri käytetään tavallisemmin suppeammassa merkityksessä tarkoittamaan sitä osaa muurista, jonka edessä juutalaiset perinteisesti rukoilevat. Sitä sanotaan myös "Valitusmuuriksi", mikä viittaa juutalaisten tapaan surra paikalla temppelien tuhoa. Jerusalemin ollessa kristittyjen, ensin Rooman, myöhemmin Bysantin hallinnassa noin vuosina 324–638), juutalaisilla ei ollut lainkaan pääsyä Jerusalemiin paitsi vuosittain temppelin hävityksen muistopäivänä (tiša be'av), jolloin he valittivat pyhillä paikoillaan.
Laajemmassa merkityksessä Länsimuuriksi saatetaan sanoa koko 488 metrin pituista muuria Temppelivuoren länsilaidalla. Muurin sen osan edessä, jossa juutalaiset rukoilevat, on nykyisin laaja juutalaiskortteliin kuuluva aukio, kun taas muu osa muurista on piilossa muslimikorttelin rakennusten takana lukuun ottamatta lyhyttä 8 metrin osuutta, niin sanottua Pientä Länsimuuria. Se osa muurista, jota tavallisesti sanotaan Länsimuuriksi, on saanut erityisen merkityksensä pitkälti sen vuoksi, että se ei ole koskaan ollut kokonaan keskiaikaisten rakennusten peittämä, ja siinä Herodeksen aikainen alkuperäinen kivirakenne on säilynyt paremmin kuin "Pienessä Länsimuurissa". "Pienellä Länsimuurilla" on kuitenkin periaatteessa suurempi uskonnollinen merkitys, koska sen otaksutaan olevan vielä lähempänä Kaikkeinpyhintä ja siten "Jumalan läsnäoloa" (Shechina) kuin varsinainen Länsimuuri, ja siihen liittyvä maanalainen Warrenin portti, joka 1100-luvulta lähtien on ollut suljettuna, vieläkin lähempänä.
Länsimuuri on tukimuuri, joka alun perin tuki Herodes Suuren noin vuonna 19 eaa. rakennuttamia temppelin lisärakennuksia. Tuolloin siihen saakka melko luonnonmukaisena säilynyt pieni kukkula, jonka huipulla sekä ensimmäinen että toinen temppeli olivat sijainneet, laajennettiin nykyiseksi paljon laajemmaksi, likimain suorakulmaiseksi noin 120 aarin laajuiseksi tasanteeksi.
Länsimuurin aukion kohdalla muurin korkeus sen perustuksista luettuna on noin 32 metriä, mistä osa on maan alla niin, että maan päällä näkyvä osa on 19 metrin korkuinen. Siinä on päällekkäin 45 kivikerrosta, joista 28 on maan pällä ja 17 maan alla. Seitsemän alinta näkyvissä olevaa kivikerrosta on peräisin Herodeksen ajalta. Tämä osa muurista rakennettiin hyvin suurista meleke-kalkkikivilohkareista, jotka mahdollisesti saatiin Sedekian kellarista keskeltä Jerusalemin nykyistä muslimikorttelia, tai toisten tietojen mukaan Ramat Shlomosta neljän kilometrin päästä Vanhastakaupungista luoteeseen. Monet niistä ovat 1,8 tai 7.3 tonnin painoisia, osa raskaampiakin: yksi hieman Wilsonin kaaren pohjoispuolella oleva kivilohkare on 13 metrin läpimittainen ja painaa noin 517 tonnia. Herodeksen aikana muurin noin 10 metrin korkuinen ylin osa oli noin metrin paksuinen ja toimi temppelin tasanteen kaksinkertaisen pylväistön ulompana muurina. Tämä yläosa koristeltiin pilasterilla, joiden jäännökset eräiden tietojen mukaan hävitettiin, kun bysanttilaiset valtasivat Jerusalemin persialaisilta takaisin vuonna 628.
Alkuperäisen muurin päällä on myöhemmin lisättyjä kivikerroksia. Näistä neljä koostuu pienistä sileistä kivistä, ja ne ovat peräisin Umaijadien ajalta 700-luvulta. Niiden päällä on vielä 16–17 kerrosta pieniä kiviä mamelukkien ajoilta, 1200-luvulta 1500-luvulle tai myöhemmin. Tunnettu tarina, joka mukaan muurin ylimmät kerrokset olisi lisännyt Moses Montefiore, on perusteeton.
Pääsy alueelle Vanhankaupungin muurien ulkopuolelta Länsimuurille pääsee parhaiten joko Jaffanportista Armenialaiskorttelin läpi tai lähellä sijaitsevasta Lantaportista, jonka kautta paikalle on esteetön pääsy myös pyörätuolia käyttäville.Omalla autolla alueelle on vaikea päästä, sillä läheisyydessä on niukasti pysäköintipaikkoja mutta muurin edustalla olevan aukion laidalla on taksiasema ja linja-auton pysäkki.
Vaikka alue on juutalaisten pyhä paikka, se on samalla julkinen kaupunkiaukio, jonne kaikilla on vapaa pääsy uskonnosta riippumatta. Muurin edustalla on kuitenkin pää peitettävä. Sapattina alueella on valokuvaus kielletty. Alueelle on kuljettava metallinpaljastimen läpi.
Aukiolta on sisäänkäynti myös Temppelivuoren alla oleviin tunneleihin, mutta niihin pääsee vain opastetuilla kierroksilla.
Historia Rakentaminen pienoiskuva|Kaiverrus vuodelta 1850. Vanhan testamentin mukaan Salomon temppeli rakennettiin nykyiselle Temppelivuorelle 900-luvulla eaa, ja sen hävittivät babylonialaiset vuonna 586 eaa. Jerusalemin toinen temppeli rakennettiin sen paikalle ja vihittiin vuonna 516 eaa.
Alkuperäisessä luonnollisessa muodossaan Temppelivuori oli pienialainen ja epäsäännöllisen muotoinen. Sitä laajennettiin vähitellen keinotekoisesti, jotta sen huipulle voitiin rakentaa temppelin lisärakennuksia. Tämän prosessin saattoi päätökseen Herodes Suuri, joka ympyröi vuoren lähes suorakulmaisella joukolla tukimuureja, joiden tehtävänä oli kannattaa rakennuksia sekä maa-aineita, jotka tarvittiin vuoren laajentamiseksi geometrisesti säännöllisen muotoiseksi. Tämän rakennelman huipulle Herodes rakennutti kivetyn piha-alueen, joka ympäröi temppeliä.
Neljästä tukimuurista läntisen katsotaan sijaitsevan lähimpänä entistä temppeliä, minkä vuoksi se on juutalaisen käsityksen mukaan pyhin paikka varsinaisen temppelialueen ulkopuolella. Muurin alaosan hyvin suuret kivilohkareet ovat peräisin Herodeksen ajalta, kun taas niiden yläpuolella olevat selvästi pienemmät kivet lisättiin Umaijadien kalifaatin aikana ja ylimmät, vielä pienemmät, suurelta osin vasta osmanien valtakaudella.