pienoiskuva|Tyypillinen suomalais-ruotsalainen PC-näppäimistö. pienoiskuva|Suomalais-ruotsalaisen näppäimistön kaavio, johon on merkitty myös, mitkä näppäimet tuottavat erilaisen kirjoitusmerkin norjalaisessa (vihreät merkit) ja tanskalaisessa (siniset merkit) näppäinasettelussa. Näppäimistö on tiedon syöttämiseen tarkoitettu laite, joka koostuu sormilla painettavista näppäimistä. Näppäimistöjä on monissa teknisissä laitteissa, kuten tietokoneissa, kirjoituskoneissa ja laskimissa.
Tietokoneiden näppäimistöt muistuttavat yleensä perusasettelultaan kirjoituskoneiden näppäimistöjä, mutta niissä on enemmän näppäimiä. Eri tietokoneperheissä käytetyt näppäimistöt eroavat jonkin verran toisistaan, mutta nykyisin erot ovat suhteellisen vähäiset. IBM PC -yhteensopivissa tietokoneissa on ollut käytössä kolme yleistä näppäimistöstandardia, joista nykyisin yleisimmässä on 105 näppäintä, mutta joissain uusimmissa malleissa voi olla vielä erityisiä lisänäppäimiä. PC-näppäimistöjä voi usein käyttää myös muissa koneissa.
Ergonomiseksi näppäimistöksi voidaan kutsua keskeltä taitettua mallia, jonka on tarkoitus vähentää ranteisiin kohdistuvaa rasitusta.
Historia Ensimmäinen näppäimistö tietokoneeseen yhdistettiin 4.7.1956 Whirlwind I:een, jolloin ohjelmoijat pääsivät syöttämään koneeseen käskyjä suoraan ilman reikäkortteja tai katkaisimia.
Qwerty-näppäimistö
pienoiskuva|Unkarilaisen näppäimistön erikoismerkkejä. Yleisintä kirjoituskonetyyppisten näppäimistöjen asettelua kutsutaan Qwerty-asetteluksi, koska sen ylimmän kirjainrivin kuusi ensimmäistä näppäintä muodostavat tämän kirjainyhdistelmän. Näppäimistöistä on kaksi pääasiallista muunnelmaa: ANSI-näppäimistöä käytetään lähinnä Yhdysvalloissa. ISO-muunnelma on käytössä Euroopassa. ISO-näppäimistössä on yksi lisänäppäin vasemman Vaihto-näppäimen oikealla puolella, josta suomalaisessa asettelussa tulevat <|>-merkit. ANSI-näppäimistössä Enter (palautusnäppäin) on vaakasuora suorakulmio ja sen päällä on isompi näppäin |\-merkeille. ISO-näppäimistössä Enter on ylösalaisen paksun L-kirjaimen muotoinen. Näitä nimitetään myös PC105 ja PC104-näppäimistöiksi täysikokoisen PC-näppäimistön näppäinten määrän mukaan.
Qwerty-asettelusta on olemassa useita kansallisia muunnelmia, esimerkiksi saksankielisten maiden Qwertz ja ranskalainen Azerty. Useimmissa muunnelmissa erot kuitenkin keskittyvät perusnäppäinalueen oikeaan laitaan, jonne esimerkiksi ruotsalais-suomalaisessa versiossa on istutettu skandinaavisten kirjainten näppäimet , ja .
Qwerty-asettelua käytetään tietotekniikassa myös muiden kuin latinalaisia aakkosia käyttävien kielten, kuten japanin ja kiinan, merkinsyöttöjärjestelmien pohjana, mistä syystä sen mukaisia näppäimistöjä tavataan yleisesti kaikkialla maailmassa. Asettelu ei kuitenkaan ole täysin yleismaailmallinen: esimerkiksi yleisimmällä venäjän kirjoittamiseen käytetyllä asettelulla ei ole mitään yhteyttä Qwerty-asetteluun.
Vaihtoehtoiset asettelut Qwerty-näppäimistön rinnalle on esitetty vaihtoehtoisia malleja kuten Dvorak-näppäimistö ja portugalilainen HCESAR, mutta ne eivät ole saavuttaneet yhtä suurta suosiota.
PC-näppäimistö pienoiskuva|Näppäimistö voi olla toteutettu ohjelmallisesti, jolloin sitä ohjataan kosketusnäytöllä tai muulla osoitinlaitteella, kuten hiirellä. Tällöin näppäimistön merkinnät ovat vaihdettavissa lennossa.
Tyypillinen suomalainen PC-näppäimistö perustuu Qwerty-näppäimistöasetteluun, jossa on perusnäppäimistön lisäksi erikoisnäppäimiä. Kaikkiaan näppäimiä on tavallisesti 101–105.
Näppäimiin on merkitty kirjaimia ja muita merkkejä, joita perinteisesti kutsutaan kaiverruksiksi (vaikka nykyään niitä ei enää aivan sananmukaisesti kaiverreta näppäimiin). Kaiverrukset auttavat löytämään ja muistamaan oikeat näppäimet, kun järjestelmään halutaan syöttää tekstiä. Näppäimillä tuotettavat merkit eivät kuitenkaan ole kiinteästi sidoksissa näppäinkaiverruksiin, vaan riippuvat ohjelmallisesta näppäinasettelusta, jota voidaan haluttaessa muuttaa. Tietokoneen asetuksia vaihtamalla tavallisen Qwerty-näppäimistönkin voi siis hyvin laittaa tuottamaan vaikkapa kyrillisiä kirjaimia, kunhan tietokoneeseen on asennettu asianmukaiset näppäimistökartat, merkistöt ja fontit. Tällöin haluttujen kirjainten löytäminen näppäimistöstä voi tosin olla hankalaa, kun näppäinten tuottamaa syötettä ei voi päätellä päältäpäin.
Merkkien kirjoittaminen Perusnäppäimet pienoiskuva|PC-näppäimistön vasenta laitaa. Tyypillisessä suomalaisessa näppäimistössä vasen - eli -näppäin on pienempi, sillä sen ja ‑näppäimen väliin on lisätty ‑näppäin. Alarivissä sijaitsevat näppäimet (control), (meta/Windows) sekä (alternate), joiden avulla käyttäjä voi antaa komentoja käyttöjärjestelmälle ja ohjelmille.
Näppäimistön perusosan kolmella keskimmäisellä rivillä ovat edustettuina useimmin tarvittavat latinalaiset kirjaimet sekä osa välimerkeistä, erikoismerkeistä ja (ainakin ruotsalais-suomalaisessa näppäimistössä) tarkkeista. Kirjainnäppäimiin on tavallisesti merkitty vain suuraakkoset, vaikka niiden oletusarvoisena syötteenä ovat pienaakkoset; suuraakkosia voi kirjoittaa pitämällä samanaikaisesti alhaalla - eli -näppäintä, jonka symbolina saattaa myös olla pelkkä lihava ylänuoli . Vaihtonäppäimiä on itse asiassa kaksi, alimman kirjainrivin vasemmalla ja oikealla laidalla, mutta vaikutukseltaan ne ovat yhteneväiset. Kymmensormijärjestelmässä vasemmanpuoleista vaihtoa käytetään silloin, kun kirjoitusmerkki näppäillään oikealla kädellä, ja vastaavasti oikeanpuoleista vaihtoa käytetään, kun merkki näppäillään vasemmalla kädellä.
Vasemmanpuoleisen vaihtonäppäimen yläpuolella olevan -näppäimen avulla suuraakkoset saa lukittua oletusarvoisiksi, jotta kirjoittajan ei tarvitsisi jatkuvasti pitää vaihtonäppäintä alhaalla, jos hän esimerkiksi haluaa kirjoittaa kokonaisia sanoja suuraakkosin. Tällöin yleensä syttyy erityinen merkkivalo, useimmiten näppäimistön oikeaan ylänurkkaan. Samalla vaihtonäppäimen vaikutus kääntyy kirjainnäppäinten osalta päinvastaiseksi, eli sen avulla voidaankin haluttaessa kirjoittaa pienaakkosia suuraakkosten lomaan. Pienaakkoset palautuvat oletusarvoisiksi ja merkkivalo sammuu, kun -näppäintä painetaan uudelleen.
Perusnäppäimistön ylärivin näppäimillä voidaan kirjoittaa numeromerkit sekä joukko erikoismerkkejä, välimerkkejä ja (monissa näppäimistöasetteluissa) tarkkeita. -näppäin ei vaikuta muihin kuin kirjainnäppäimiin (toisin kuin mekaanisten kirjoituskoneiden ), joten numeronäppäimillä kirjoitetaan caps lockista riippumatta aina oletusarvoisesti numeroita. Numeronäppäinten erikois- ja välimerkit on kirjoitettava vaihtonäppäimen (tai -näppäimen) avulla.
Perusnäppäimistön alimman rivin keskellä sijaitsee kaikista levein näppäin, jossa yleensä ei ole mitään kaiverrusta. Sillä kirjoitetaan välilyönti. Välilyöntinäppäimen oikealla puolella sijaitsee (alternate graphic) ‑erikoisnäppäin, jota käytetään vaihtonäppäimen tapaan joidenkin erikoismerkkien kirjoittamiseen. Muihin kuin kirjainnäppäimiin onkin yleensä merkitty kahdesta neljään eri merkkiä. Tällöin näppäimen vasempaan alanurkkaan asemoitu merkki on näppäimen oletussyöte ja sen yläpuolella oleva tuotetaan vaihtonäppäimen avulla. Näppäimen oikeaan alanurkkaan mahdollisesti asemoitu merkki tuotetaan -näppäimen avulla, oikeaan ylänurkkaan mahdollisesti asemoitu merkki taas vaihtonäppäimen ja -näppäimen yhdistelmällä.
Esimerkkejä:
Merkin nimi Merkki Unicode-koodi Näppäily numero 2 2 U+0032 suora lainausmerkki " U+0022 ät-merkki @ U+0040 kaareva lainausmerkki* ” U+201D numero 0 0 U+0030 yhtäläisyysmerkki = U+003D kenoviiva \ U+005C asteen merkki* ° U+00B0 *ainoastaan laajennettu suomalainen näppäimistö, joka on oletuksena Linuxissa
Palautusnäppäin ja askelpalautin pienoiskuva|ANSI-tyyppinen sininen palautusnäppäin Oikeanpuoleisen vaihtonäppäimen yläpuolella on normaalia näppäintä selvästi isompi palautusnäppäin , nykyään englanniksi useammin , jonka symbolina on vasemmalle kääntyvä kulmanuoli . Palautusnäppäimen nimi periytyy vanhoista kirjoittimista, joissa paperitela tai kirjoituspää piti aina riviä vaihdettaessa palauttaa lähtöasentoon vaununpalautus-koodilla (carriage return). Nykyaikaisissa tekstinkäsittelyohjelmissa palautusnäppäin tuottaa yleensä näkymättömän kirjoitusmerkin, joka osoittaa tietokoneelle kappaleen päättyvän.
Palautusnäppäimen yläpuolella on askelpalautin , jota symboloi vasemmalle osoittava nuoli . Myös askelpalauttimen nimi periytyy kirjoituskoneista, joissa vastaava näppäin siirsi paperitelaa yhden askelen verran takaisinpäin. Nykyaikaisissa tekstinkäsittelyohjelmissa askelpalautin pyyhkii pois kohdistinta edeltävän merkin. Selaimissa tai tiedostonhallinnassa sen avulla voi yleensä palata edelliselle sivulle tai ylemmälle hakemistotasolle.
Sarkain pienoiskuva|Tabulaattori. Ylimmän kirjainrivin vasemmalla puolella on niin sanottu sarkain- eli tabulointinäppäin, jossa tavallisesti on oikealle osoittava, pystyviivaan päättyvä nuoli [⇥] ja sen yläpuolella samanlainen mutta vasemmalle osoittava nuoli [⇤] ilmaisemassa, että vaihtonäppäimellä vaikutus kääntyy päinvastaiseksi. Sarkainnäppäimen tarkoitus vaihtelee käytettävän ohjelman mukaan, mutta esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmissa se tuottaa tavallisesti näkymättömän merkin, joka ohjaa kohdistimen eli kursorin asettumaan erikseen asetettavaan sarkainkohtaan. Toisaalta taulukoissa sarkainnäppäin ei tuota minkäänlaista merkkiä, vaan sen avulla siirretään kohdistinta solusta toiseen.
Tarkenäppäimet suomalaisessa näppäimistössä
Pääartikkeli: Tarkenäppäin
Suomessa käytössä olevat näppäimistöt ja näppäimistöasettelut poikkeavat jossakin määrin esimerkiksi tavallisesta yhdysvaltalaisesta tai saksalaisesta näppäimistöstä. Eroavaisuudet koskevat pääasiassa niin kutsuttujen tarkkeitten ja kielikohtaisten kirjainmerkkien sekä joittenkin erikoismerkkien sijoittelua näppäimistöllä.
Tarkenäppäinten erikoispiirre on, että merkki ei näppäiltäessä tule heti näkyviin. Tarkkeita ei ole tarkoitettu käytettäviksi itsenäisinä kirjoitusmerkkeinä, vaan ne esiintyvät tavallisesti vain jonkin kirjaimen lisukkeina (é, ü, ñ, ç, ā), joten kirjoitettaessa ne jäävätkin odottamaan seuraavaa kirjainta ja ilmestyvät näkyviin vasta sen kera. Näin suomalaisella näppäimistöllä on varsin helppo kirjoittaa useitten eurooppalaisten kielten erikoismerkkejä.
Perinteisessä ruotsalais-suomalaisessa näppäimistöasettelussa on numerorivissä askelpalauttimen vasemmalla puolella tarkenäppäin, johon on kaiverrettu akuutti (´) eli oikealle kallistuva aksenttimerkki ja sen yläpuolelle gravis (`) eli vasemmalle kallistuva aksenttimerkki). Aksenttimerkin alapuolella on toinen näppäin, johon on kaiverrettu treema (¨) eli kaksi yläpuolista pistettä, sen yläpuolella sirkumfleksi (^) eli ylöspäin osoittava nuolenkärki ja oikeassa alanurkassa aaltoviiva (~) eli tilde.
Paitsi tarkkeena voidaan aaltoviivaa tietoteknisissä yhteyksissä käyttää yksinäänkin esimerkiksi kotihakemiston symbolina (etenkin Linux- ja Unix-järjestelmissä) ja sirkumfleksiä puolestaan yläindeksin korvikkeena esimerkiksi potenssilaskuissa (2^3 = 23). Aaltoviiva esiintyy itsenäisenä merkkinä myös esimerkiksi eräissä kielitieteellisissä merkinnöissä. Tällaista harvinaisempaa käyttöä varten tarkkeet saadaan tuotettua kirjoittamalla tarkemerkin jälkeen kirjaimen sijasta välilyönti tai kirjoittamalla tarke kaksi kertaa peräkkäin.
Laajennetussa suomalaisessa näppäimistöasettelussa on mukana lukuisia muitakin tarkemerkkejä: hattu, kaksoisakuutti, lyhyysmerkki eli breve, pituusmerkki eli makron, ogonek eli häntä, poikkiviiva, sedilji, yläpuolinen ja alapuolinen piste, yläpuolinen ympyrä ja niin edelleen. Tämä mahdollistaa suomen kielen š- ja ž‑kirjainten suositusten mukaisen kirjoittamisen sekä muitten, etenkin pohjois- ja keskieurooppalaisten, kielten kirjoittamista vielä huomattavasti laajemmin kuin perinteinen ruotsalais-suomalainen näppäimistö.