Lasse Virén

Lasse Artturi Virén (s. 22. heinäkuuta 1949 Myrskylä) on suomalainen kestävyysjuoksija ja nelinkertainen olympiavoittaja sekä entinen kansanedustaja. Virén voitti ja juoksut 1972 Münchenin ja 1976 Montrealin olympialaisissa. Hän juoksi uransa aikana lisäksi maailmanennätyksen molemmilla matkoilla ja kahdella maililla sekä useita suomenennätyksiä.

Virén on viimeisin juoksulajeissa olympiavoiton saavuttanut suomalainen. Virén edusti urallaan urheiluseura Myrskylän Myrskyä. Hän lopetti aktiiviuransa 1980 Moskovan olympialaisten jälkeen.

Virén toimi kansanedustajana 1999–2007 ja 2010–2011 Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenenä. Hän toimi kotikuntansa Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1993–2012.

Varhainen elämä

Lasse Virén syntyi vuonna 1949 Myrskylässä kuorma-autoilija Ilmari Virénin ja Elvi Virénin perheeseen. Hänellä on kaksi isoveljeä ja yksi pikkuveli. Isosisko Iiris kuoli puolivuotiaana. Samassa talossa asuivat myös isän vanhemmat. Nuori Lasse käytti vapaa-aikansa urheilemiseen, kuten hiihtoon.

Urheilu-ura Vaiheet Varhaisvuodet

Virén alkoi harjoitella kestävyysjuoksua vakavissaan 16-vuotiaana, mutta vielä omin päin.Virén, Lasse (1949–), Timo Soukola, Kansallisbiografia, 4.5.2001 Hän aloitti säännöllisen harjoittelun vuonna 1967 pienillä määrillä veljensä Nissen ohjaamana ja maaottelujuoksija Pertti Sariomaan neuvomana. Lisäksi hän teki ruumiillista työtä isänsä puukuljetusyrityksessä. Virén sijoittui vuonna 1967 A-poikien SM-maastojuoksussa toiseksi ja voitti mestaruuden . Sen jälkeen hän juoksi A-poikien Suomen-ennätyksen 8.32,8 ja ajan 14.59,4.

Virén kävi vuonna 1968 vapaaehtoisena armeijan urheilujoukoissa. Siellä häntä valmensi Hannu Posti, jonka alaisuudessa harjoitukset kovenivat ja harjoitusmäärä kasvoi kolmanneksella. Tulokset eivät kuitenkaan heti parantuneet. Virén sijoittui maastojuoksun SM-kisoissa nuorten sarjassa 16:nneksi ja 11:nneksi ajalla 15.20,0. Armeijalegendan mukaan Virén olisi juossut armeijassa vuosina 1967–1968 Cooperin testissä . Todellisuudessa hän juoksi kyseisen matkan juoksutestissä.Nyt selvisi: Lasse Virén juoksikin tämän testin armeijassa, Iltalehti 13.12.2014

Vuonna 1969 harjoitusmäärä kasvoi jälleen lähes kolmanneksella ja tulokset alkoivat parantua. Virén voitti maastojuoksun Suomen-mestaruuden ja juoksi nuorten Pohjoismaiden-ennätykset niin (13.55,0) kuin (8.05,2). Hän edusti Suomea aikuisten sarjan maaotteluissa Norjaa (voitto), Ruotsia (voitto) ja Isoa-Britanniaa (3. sija) vastaan. Hän voitti aikuisten sarjan Kalevan kisoissa ajalla 14.10,2.Haikkola 2003, s. 69–70.

Syksyllä 1969 Virén pyysi juoksuvalmentaja Rolf Haikkolaa valmentajakseen. Haikkola piti Viréniä hyvin lupaavana ja ryhtyi valmistelemaan tälle harjoitusohjelmaa. Koska Haikkola ei halunnut työnantajansa tietävän valmennussuhteesta, Virén nimesi itselleen sijaisvalmentajan liittoa varten.Haikkola 2003, s. 67–69.

Vuoden 1970 alussa Virén harjoitteli Utahissa Brigham Youngin yliopiston suojissa ja kilpaili sen puolesta. Harjoittelun pääpaino Amerikassa oli intervalliharjoittelussa, ja Virén kilpaili kaksitoista kilpailua hallissa ja radalla. Palattuaan Suomeen Virénin lihakset olivat kovan asfalttiharjoittelun ja hallikisojen jäljiltä jumissa. Sen vuoksi hänen alkukauden kilpailunsa menivät heikosti, ja harjoittelumatkaa arvosteltiin rahanhukkana. Elokuussa Virén jo juoksi ennätyksensä 13.43,0. Hän oli samalla matkalla Kalevan kisoissa neljäs ja Ruotsi-ottelussa ensimmäinen.Haikkola 2003, s. 90–92.

Ensimmäinen arvokisavuosi

Vuoden 1970 lopulla valmentaja Haikkola teki Virénille harjoitussuunnitelman seuraavan kesän Helsingin Euroopan-mestaruuskilpailuja varten. Virén oli maalis-huhtikuun vaihteessa 1971 kolmen viikon ajan Kanariansaarilla ensimmäisellä ulkomaanleirillään. Virénin harjoittelua myös kovennettiin.Haikkola 2003, s. 92, 95-99. Kilpailukauden 1971 aluksi Virén voitti maastojuoksun SM-hopeaa. Toukokuussa hän juoksi Roomassa SE-ajan 13.35,2 ja alitti EM-kisarajan. Kalevan kisoissa Virén otti hopeaa. Sen jälkeen hän juoksi Suomen ennätyksen 7.54,0 ja oman ennätyksensä 3.47,3.Haikkola 2003, s. 100–101.

Virén valittiin EM-kisoihin ja kutsuttiin viimeistelyleirille Vierumäelle. Siellä hän kuitenkin erehtyi tekemään muiden mukana ylimääräisen tyhjennysharjoituksen, josta hän ei enää ehtinyt kunnolla palautua ennen EM-kisoja.Haikkola 2003, s. 101–103.

Haikkola ja Virén olivat asettaneet Virénin tavoitteeksi Helsingin EM-kisojen mestaruuden. Tyhjennysharjoituksesta yhä väsynyt Virén sijoittui 17:nneksi , jossa hän kärsi lisäksi tönimisestä, ja seitsemänneksi .Haikkola 2003, s. 104–105.

Heti EM-kisojen jälkeen Virén rikkoi Heinolassa Juha Väätäisen Suomen ennätyksen ajalla 13.29,8.Hannus 1988, s. 92. Loppukaudella Virén juoksi neljässä maaottelussa. Hän sijoittui kauden päätteeksi maailmantilastossa viidenneksi ja 12:nneksi. Vuoden aikana hän juoksi .Haikkola 2003, s. 106–107.

Valmistautuminen olympialaisiin ja nousu maailman huipulle

Valmentaja Haikkola uudisti Virénin harjoittelun olympiavuodeksi 1972. Tavoitteena oli kehittää Virénille kyky vastata pitkällä kirillä sen ajan kovimpien kirimiesten loppukiriin, joka alkoi ennen maalia. Vauhtitavoitteiksi asetettiin 13.15:n ja 27.30:n taso. Tulostavoitteena oli olympiakisoissa menestyminen. Harjoitusmäärää nostettiin . Vuodessa harjoituskertoja oli noin 772.Haikkola 2003, s. 117–118, 129, 133.

Talvella 1971–1972 Virén kilpaili eteläisellä pallonpuoliskolla ja harjoitteli Espanjassa.Haikkola 2003, s. 120–122, 129. Maalis–huhtikuussa 1972 Virénin harjoitustehot olivat suurimmillaan.Haikkola 2003, s. 133. Virén matkusti juoksija Seppo Tuomisen kanssa huhtikuussa yhdeksäksi päiväksi Ranskan Font Romeuhun vuoristoleirille korkeanpaikan harjoitteluun.Haikkola 2003, s. 137.

Viisi viikkoa ennen olympiakisoja Virén juoksi kolmimaaottelussa Suomen-ennätyksen 13.19,0; hän paransi aiempaa ennätystä 10,8 sekunnilla. Tulos oli samalla kaikkien aikojen maailmantilaston kolmas. Oslossa hän juoksi Suomen-ennätyksen 27.52,4.Haikkola 2003, s. 142–147. Kalevan kisoissa Virén otti kultaa 1 500 metrillä ja rikkoi seuraavana päivänä Tukholmassa maailmanennätyksen ajalla 8.14.0.Hannus 1988, s. 94–95. Virén pääsi olympialaisiin ehjän kauden jälkeen, ja päätettiin, että hän osallistuisi päämatkansa lisäksi myös .Haikkola 2003, s. 148–149.

Münchenin olympialaiset

Virén voitti ensimmäisen olympiakultansa 3. syyskuuta 1972 Münchenin olympialaisten juoksussa uudella maailmanennätysajalla 27.38,4.Hannus 1988, s. 98. Virén kaatui juoksun puolivaiheissa törmättyään Mohammed Gammoudin kanssa, mutta nousi heti ylös, saavutti kärkijoukon ja meni keulaan hiljentämään vauhtia. Juoksu oli vauhdinjaoltaan nykivä: alkupuolisko juostiin lujaa (13.44,0), kuudes ja seitsemäs kilometri hitaasti ja loppu jälleen lujaa. Viren aloitti loppukirinsä 600 metriä ennen maalia.Haikkola 2003, s. 182–184. Hän juoksi viimeisen kierroksen aikaan 56,4 tai 56,0 ja viimeisen kilometrin 2.29,2.Hannus 1988, s. 98.

Virén voitti toisen kultamitalinsa juoksussa olympiaennätysajalla 13.26,4, hitaan alkuvauhdin jälkeen.Haikkola 2003, s. 191–192. Hän johti viimeisen kierroksen alkaessa, joutui päästämään takasuoralla Mohammed Gammoudin ja Steve Prefontainen ohitseen, mutta nousi uudelleen johtoon viimeisessä kaarteessa.

Münchenin ja Montrealin välillä

Palattuaan olympialaisista Virén juoksi 14. syyskuuta Helsingissä maailmanennätyksen 13.16,4.Hannus 1988, s. 103.

Vuosi 1973 oli Virénille välivuosi. Päätavoitteeksi asetettiin Montrealin olympialaiset 1976, jota ennen oli pieniä välitavoitteita, kuten EM-kisat 1974.Haikkola 2003, s. 207. Kesällä 1973 Virén voitti Kalevan kisoissa pronssia ja maastojuoksun SM-kisoissa hopeaa.Haikkola 2003, s. 208. Hän voitti maaottelujuoksut Tukholmassa ja Helsingissä, mutta jäi Edinburghin Euroopan cupin finaalissa viidenneksi.

EM-kisavuodeksi 1974 Virénin harjoitusmäärää nostettiin vuoden 1972 tasosta noin kymmenen prosenttia. Virén kilpaili ja harjoitteli talven jälleen ulkomailla ja palasi Suomen hallikisoihin helmikuussa. Joitain harjoituksia tehtiin kokeilumielessä olympiamaratonia ajatellen.Haikkola 2003, s. 211. Kevään maastojuoksun SM-kisoissa Virén otti hopeaa, mutta loukkasi nilkkansa ja kipeytti reitensä. Harjoittelemisesta tuli tuskaista, ja Virénin tekniikka kärsi kivun seurauksena. Elokuun alussa Virén juoksi kuitenkin Turussa ajan 13.30,6, mikä herätti toiveita menestymisestä EM-kisoissa. Ennen niitä Kalevan kisoissa Virén otti hopeaa ja voitti .Haikkola 2003, s. 212–216.

Rooman EM-kilpailuissa syyskuussa 1974 Virén sijoittui seitsemänneksi ja otti pronssia ajalla 13.24,6. Hän voitti samana vuonna vielä maaottelujuoksut Helsingissä ja Sotšissa.

Virénin kipeä reisi leikattiin tammikuussa 1975.Hannus 1988, s. 106. Leikkauksessa reiden hamstring-lihasten koteloa avarrettiin, ja kivut katosivat kokonaan. Näin Virén pystyi palaamaan kovaan harjoitteluun olympialaisia varten. Vähäharjoitteisen alkukauden johdosta vuodelle 1975 harjoituskilometrejä ehdittiin kerryttää kuitenkin vain .Haikkola 2003, s. 217–218. Virén voitti kauden 1975 aikana maaottelujuoksut Helsingissä ja Palermossa, mutta jäi Nizzan Euroopan Cupin finaalissa viidenneksi.

Vuoden 1976 alussa Virén kilpaili ja harjoitti jälleen Amerikassa: Brasiliassa, Kolumbiassa vuoristoleirillä ja Puerto Ricossa. Hän palasi Suomeen harjoittelemaan helmikuun alussa. Testit olivat rohkaisevia olympiamaratonia ajatellen.Haikkola 2003, s. 225–227. Keväällä Virén lähti Kenian Nyahururuun vuoristoleirille, jossa hän juoksi parhaimmillaan viikossa. Huhtikuussa hän juoksi Kaivopuistossa maailman kaikkien aikojen nopeimmassa ajassa 1.14.21.Hannus 1988, s. 106–107.

Virén kärsi alkukesän aikana nenäontelotulehduksen, joka vei hänet kolmeksi viikoksi sairaslevolle. Poskionteloiden märkä poistettiin punkteerauksella. Toipumisen jälkeen ensimmäiset kilpailut menivät vielä huonosti, mutta kesän kuluessa kunto palasi normaalitasolle.Haikkola 2003, s. 229. Virén juoksi ennätyksensä 3.41,8 ja Helsingin Maailmankisoissa 27.43,1. Kalevan kisoissa hän voitti kultaa ajalla 13.24,78.

Montrealin olympialaiset

thumb|Virén vuonna 1976 olympialaisten jälkeen Myrskylässä järjestetyssä paluujuhlassa Virén kantoi Suomen lippua Montrealin olympialaisten avajaisissa. hän saavutti uransa helpoimman olympiavoiton: hän ohitti ainoan uhkaajansa, Portugalin Carlos Lopesin ennen maalia ja voitti kultaa uransa toiseksi parhaalla ajalla 27.40,38. Kilpailun jälkimmäisen puoliskon hän juoksi aikaan 13.31.Hannus 1988, s. 107–108. Kilpailun jälkeen KOK:n tekninen valiokunta kuulusteli Viréniä siitä, kun hän oli nostanut piikkarinsa epäilyttävän näkyvästi käsiinsä heti juoksun jälkeen. Virén selitti kärsineensä vain varpaan verirakosta. Lopulta Virén vapautettiin mainostamisepäilyistä, ja hän sai jatkaa kisoja.Haikkola 2003, s. 278–280.

finaalissa Virén uuvutti kilpailijansa pitkällä kirillä. Hän pystyi loppusuoralla pitämään takanaan mailerimaisesta nopeudestaan tunnetut uusiseelantilaiset juoksijat ja voitti neljännen olympiakultansa ajalla 13.24,76.Hannus 1988, s. 108. Heti seuraavana päivänä Virén osallistui uransa ensimmäiselle maratonille. Lääkärit eivät uskoneet Virénin pystyvän juoksemaan koko matkaa energian riittämättömyyden vuoksi. Juoksussa Virén ei löytänyt juomapulloaan ensimmäisillä tankkauspisteillä, mikä verotti energiavarastoja entisestään. Virén oli vielä 25 kilometrin kohdalla kärkijoukossa, mutta siitä eteenpäin hän alkoi väsyä. Lopulta hän sijoittui viidenneksi runsaat kolme minuuttia voittajasta jääneenä ajalla 2.13.10,8.Haikkola 2003, s. 291–297.

Virénin olympiavoitot nostivat hänet suomalaisten silmissä Paavo Nurmen veroiseksi juoksukuninkaaksi, jonka kotiinpaluuta vastassa oli tuhansittain ihmisiä.

Montrealin ja Moskovan välillä