Jakob Böhme (24. huhtikuuta 1575 – 17. marraskuuta 1624 Görlitz, Saksa) oli saksalainen luterilainen mystikko, teosofi ja uskonnollinen ajattelija. Ammatiltaan hän oli suutari. Böhmen ajattelun keskeisiä aiheita olivat Jumalan ja maailman suhde, hyvän ja pahan alkuperä, ihmisen vapaa tahto, syntiinlankeemus ja hengellinen uudistuminen. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat muun muassa Paracelsus, renessanssin uusplatonismi ja mystiset perinteet.Faivre, Antoine (1998). ”Renaissance Hermeticism and the Concept of Western Esotericism”. Teoksessa Roelof van den Broek & Wouter J. Hanegraaff (toim.): Gnosis and Hermeticism from Antiquity to Modern Times. Albany, New York: State University of New York Press.
Hänen kirjoituksensa johtivat konfliktiin Görlitzin luterilaisen papiston kanssa, ja hänet kiellettiin joksikin aikaa kirjoittamasta. Vuodesta 1619 lähtien Böhme ryhtyi jälleen aktiiviseen kirjalliseen toimintaan ja kirjoitti suurimman osan tuotannostaan elämänsä viimeisinä vuosina. Hänen teoksensa levisivät myöhemmin eri puolille Eurooppaa ja vaikuttivat uskonnolliseen ja filosofiseen ajatteluun. Hänen kirjoituksiaan tunnettiin 1700-luvulla myös Suomessa.Böhme, Jakob, Tietosanakirja, osa 1, palstat 1393–1394. Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909.
Elämä Varhaisvaiheet Böhme syntyi vuonna 1575 Alt-Seidenbergissä Görlitzin seudulla. Hän sai vain vähän muodollista koulutusta ja kouluttautui suutariksi. Hän muutti 1590-luvulla Görlitziin, jossa hän työskenteli suutarina ja myöhemmin harjoitti myös kaupankäyntiä. Hän meni naimisiin Katharina Kuntzschmannin kanssa ja sai kolme poikaa.Clouse, R. G.: Boehme, Jakob. Teoksessa
Görlitzin uskonnollinen ympäristö oli monimuotoinen. Luterilaisuuden lisäksi alueella vaikuttivat muun muassa reformoidut, anabaptistiset, Schwenckfeldin ajatuksiin perustuneet sekä Paracelsuksesta vaikutteita saaneet virtaukset.
Böhmellä oli oman kertomansa mukaan useita mystisiä kokemuksia. Erityisen merkittäväksi muodostui vuonna 1600 koettu näky, jonka yhteydessä hän katsoi saaneensa käsityksen luonnon ja hengellisen todellisuuden rakenteesta sekä hyvän ja pahan suhteesta.
Aurora ja kirjoituskielto Böhme alkoi myöhemmin kirjoittaa kokemustensa ja uskonnollisen pohdiskelunsa pohjalta. Hänen ensimmäinen laaja teoksensa oli vuonna 1612 valmistunut Aurora oder Morgenröthe im Aufgang. Böhme ei alun perin tarkoittanut käsikirjoitusta julkaistavaksi, mutta siitä tehtyjä jäljennöksiä alkoi kiertää hänen tuttavapiirissään.
Teos joutui Görlitzin johtavan papiston arvostelun kohteeksi. Erityisesti paikallinen luterilainen pastori Gregor Richter vastusti Böhmen teologisia näkemyksiä. Asia vietiin kaupungin viranomaisten käsiteltäväksi, ja Böhmeä kiellettiin kirjoittamasta. Hän pidättäytyi kirjallisesta toiminnasta useiden vuosien ajan.
Tänä aikana Böhme jatkoi opiskelua ja tutustui ystäviensä välityksellä aikansa uskonnolliseen, filosofiseen ja luonnonfilosofiseen kirjallisuuteen. Erityisen merkittäviä hänen myöhemmälle käsitteistölleen olivat Paracelsuksen kirjoitukset ja niihin liittynyt alkemistinen luonnonfilosofia. Böhme ei itse harjoittanut kokeellista alkemiaa, vaan käytti alkemistista käsitteistöä ennen kaikkea uskonnollisten ja metafyysisten ajatustensa ilmaisemiseen.
Myöhempi tuotanto Böhme palasi aktiivisesti kirjoittamisen pariin vuonna 1619. Seuraavien vuosien aikana hän kirjoitti suuren osan tuotannostaan. Hänen teoksissaan käsiteltiin muun muassa Jumalaa, luomista, ihmisen sielua, syntiinlankeemusta, Kristusta, armoa ja vapaata tahtoa.
Vuonna 1622 hänen kirjoituksiaan julkaistiin nimellä Der Weg zu Christo (Tie Kristuksen luo). Teoksissa käsiteltiin muun muassa katumusta, Jumalan tahtoon antautumista ja hengellistä uudestisyntymistä. Julkaiseminen kärjisti uudelleen Böhmen ja Richterin välisen konfliktin.
Böhmen myöhäiskauden keskeisiin teoksiin kuuluvat vuonna 1623 valmistuneet Mysterium Magnum ja Von der Gnaden-Wahl. Mysterium Magnum on Ensimmäisen Mooseksen kirjan tulkinta, jossa Böhme yhdisti raamatullista aineistoa omaan luonnonfilosofiseen ja mystiseen järjestelmäänsä. Von der Gnaden-Wahl käsitteli puolestaan armoa, ihmisen vapautta ja predestinaatiota.
Böhme joutui elämänsä viimeisinä vuosina edelleen ristiriitoihin Görlitzin uskonnollisten ja maallisten viranomaisten kanssa. Hän kävi myös Dresdenissä, jossa hänen teologisia näkemyksiään arvioitiin. Böhme kuoli Görlitzissä vuonna 1624.
Ajattelu Jumala, luonto ja vastakohdat Böhmen ajattelussa yhdistyivät kristillinen mystiikka, luterilainen teologia sekä hänen aikansa filosofiset ja esoteeriset virtaukset. Hänen tuotannossaan on nähty vaikutteita muun muassa Kaspar Schwenckfeldiltä, Paracelsukselta, Valentin Weigeliltä, uusplatonismista ja juutalaisesta mystiikasta.Faivre, Antoine (1998). ”Renaissance Hermeticism and the Concept of Western Esotericism”. Teoksessa Roelof van den Broek & Wouter J. Hanegraaff (toim.): Gnosis and Hermeticism from Antiquity to Modern Times. Albany, New York: State University of New York Press.
Keskeinen ongelma Böhmen ajattelussa oli hyvän ja pahan suhde. Hän pyrki selittämään, miten pahuus, kärsimys ja vastakohtaisuus ovat mahdollisia Jumalan luomassa todellisuudessa. Böhmen ajattelussa todellisuus rakentuu vastakkaisten periaatteiden välisestä jännitteestä. Hän kuvasi tätä myös ”kyllä”- ja ”ei”-periaatteiden suhteena.
Vastakohtaisuudella on Böhmen järjestelmässä merkitys todellisuuden ilmenemiselle: valo tulee havaittavaksi suhteessa pimeyteen ja hyvä suhteessa vastakohtaansa. Vastakkaiset voimat eivät siten ole hänen ajattelussaan pelkästään toisensa poissulkevia, vaan niiden välinen jännite liittyy siihen, miten luonto ja jumalallinen todellisuus tulevat ilmeneviksi.
Ungrund Böhme käytti jumaluuden perimmäisestä alkuperästä käsitettä Ungrund. Sillä hän tarkoitti määrittämätöntä ja pohjatonta alkuperää, joka edeltää määräytyneitä vastakohtia. Ungrund ei sellaisenaan ole valoa eikä pimeyttä, hyvää eikä pahaa. Böhmen järjestelmässä jumalallisen todellisuuden ilmeneminen tapahtuu dynaamisena prosessina, jossa syntyy eriytymistä ja vastakohtaisuutta.
Böhme pyrki tämän ajattelumallin avulla selittämään paitsi jumalallisen todellisuuden ilmenemistä myös maailman luomista, luonnon rakennetta, pahan alkuperää ja syntiinlankeemusta.
Seitsemän ominaisuutta Böhmen järjestelmään kuuluu seitsemän ominaisuuden järjestelmä, jonka avulla hän kuvasi jumalallisen toiminnan ilmenemistä luonnossa. Ominaisuudet muodostavat prosessin, jossa eriytyminen, vastakohtaisuus ja niiden välinen jännite johtavat kohti valon ja jumalallisen rakkauden ilmenemistä.
Böhmen luonnonfilosofisessa sanastossa esiintyy myös alkemistisia käsitteitä. Paracelsuksesta omaksuttua käsitteistöä hän käytti kuitenkin oman mystisen ja teologisen järjestelmänsä kuvaamiseen.
Ihminen ja hengellinen elämä Böhmen mukaan ihmisen hengelliseen elämään kuuluu omasta tahdosta luopuminen ja suuntautuminen Jumalan tahtoon. Kristillisen elämän esikuvana on Kristus, ja hengelliseen uudistumiseen liittyvät katumus, uudestisyntyminen ja Kristuksen seuraaminen.
Vapauden kysymys muodostui tärkeäksi erityisesti Böhmen myöhemmässä tuotannossa. Von der Gnaden-Wahl -teoksessa hän käsitteli ihmisen vapaan tahdon ja jumalallisen armon suhdetta sekä aikansa kiistoja predestinaatiosta.
Böhmen kirjoitustyyli perustuu usein symboleihin, vertauskuviin ja omaperäiseen käsitteistöön. Tämän vuoksi hänen ajattelunsa muodostaa pikemminkin mystisen ja symbolisen kuin järjestelmällisen filosofisen kokonaisuuden.
Vaikutus Böhmen kirjoitukset saivat kannattajia jo hänen elinaikanaan ja levisivät myöhemmin eri puolille Eurooppaa. Hänen ajattelunsa vaikutti myöhempään saksalaiseen uskonnolliseen ja filosofiseen ajatteluun.
Böhmen vaikutusta on nähty erityisesti pietismissä, romantiikassa ja saksalaisessa idealismissa. Myöhemmistä saksalaisista ajattelijoista hänen ajatuksensa vaikuttivat muun muassa Friedrich Wilhelm Joseph Schellingiin ja Franz von Baaderiin.
Böhmen teoksia levisi myös Englantiin. Hänen ajattelunsa vaikutuspiiriin on liitetty muun muassa Cambridgen platonistit, John Milton, Isaac Newton, William Blake ja William Law. Englannissa syntyi myös hänen kirjoituksiinsa nojautuneita behmenistisiä piirejä.
Vaikutus Suomessa Böhmen teoksia tunnettiin Suomessa viimeistään 1700-luvulla. Hänen ajattelullaan oli erityistä merkitystä Pohjanmaan mystikoille, joiden piirissä hänen teoksiaan luettiin ja käännettiin suomeksi.
Böhmen suomalaisiin seuraajiin tai hänen ajattelustaan vaikutteita saaneisiin on luettu muun muassa Lars Ulstadius, Petter Schaefer, Jakob ja Erik Ericksson, Jaakko Kärmäki ja Jaakko Wallenberg. Böhmen teosten suomennoksia levisi käsikirjoituksina Pohjanmaan mystikkojen keskuudessa.
Suomennosten käsikirjoituksia on säilynyt Kansalliskirjastossa.
Teoksia Aurora: Die Morgenröte im Aufgang (1612) De tribus principiis (Beschreibung der Drey Göttliches Wesens, 1619) De triplici vita hominis (Von dem Dreyfachen Leben des Menschen, 1620) Psychologica vera (Vierzig Fragen von der Seelen, 1620) De incarnatione verbi (Von der Menschwerdung Jesu Christi, 1620) Sex puncta theosophica (Von sechs Theosophischen Puncten, 1620) Sex puncta mystica (Kurtze Erklärung Sechs Mystischer Puncte, 1620) Mysterium pansophicum (Gründlicher Bericht von dem Irdischen und Himmlischen Mysterio, 1620) Informatorium novissimorum (Von den letzten Zeiten an P. Kaym, 1620) Christosophia (Der Weg zu Christo, 1621) Libri apologetici (Schutz-Schriften wider Balthasar Tilken, 1621) Antistifelius (Bedenken über Esaiä Stiefels Büchlein, 1621) Ingleich Vom Irrtum der Secten Esaiä und Zechiel Meths (1622) De signatura rerum (Von der Geburt und der Bezeichnung aller Wesen, 1622) Mysterium Magnum (Erklärung über das erste Buch Mosis, 1623) De electione gratiae (Von der Gnaden-Wahl, 1623) De testamentis Christi (Von Christi Testamenten, 1623) Quaestiones theosophicae (Betrachtung Göttlicher Offenbarung, 1624) Tabulae principorium (Tafeln von den Dreyen Pricipien Göttlicher Offenbarung, 1624) Apologia contra Gregorium Richter (Schutz-Rede wider Richter, 1624) Libellus apologeticus (Schriftliche Verantwortgung an E.E. Rath zu Görlitz, 1624) Clavis (1624) Epistolae theosophicae (Theosophische Send-Briefe, 1618–1624)
Böhmen koottuja teoksia julkaistiin myöhemmin seitsemänosaisena laitoksena J. Böhmes sämmtliche Werke (1831–1847), jonka toimitti Schiebler.
Dokumenttielokuva Böhmestä kertova Łukasz Chwałkon ohjaama dokumenttielokuva Jakob Böhme – Elämä ja Luomukset sai ensi-iltansa 4. kesäkuuta 2016 Zgorzelecissä Puolassa.
Katso myös Kristillinen mystiikka Teosofia Paracelsus Pohjanmaan mystikot Uusplatonismi
Lähteet
Aiheesta muualla
Jakob Böhme: Neljäkymmentä kysymystä sielusta ja yliaistisesta elämästä (ilmainen e-kirja)
Luokka:Mystikot Luokka:Saksalaiset tieteilijät Luokka:Vuonna 1575 syntyneet Luokka:Vuonna 1624 kuolleet