Liemikilpikonna (Chelonia mydas) on suurikokoinen merikilpikonnalaji. Sitä käytettiin aikoinaan kilpikonnaliemen raaka-aineena, mistä se on saanut suomenkielisen nimensä.
Ulkonäkö ja koko Liemikilpikonna kasvaa enimmillään noin 1,2 metrin pituiseksi ja 200 kg:n painoiseksi. Sillä on sydämenmuotoinen kuori, pieni pää ja jaloissa vain yksi voimakas varvas. Väritys vaihtelee. Poikasilla on yleensä musta kuori, valkoinen rintapanssari ja valkoiset reunat kuoressa ja raajoissa. Aikuisen kuori on sileä, vaalean- tai tummanruskea, jossa on tummia laikkuja. Rintapanssarin väri vaihtelee valkoisesta vaaleankeltaiseen. Aikuisen pää on ruskea ja siinä on keltaisia kuvioita.
Levinneisyys ja elinympäristö Liemikilpikonnan levinneisyysalue on 40°N ja 40°S leveyspiirien välillä. Sitä esiintyy trooppisilla ja vähäisemmässä määrin subtrooppisilla vesillä (Välimeri sekä Tyynimeri, Intian valtameri ja Atlantin valtameri). Ne vaeltavat pitkiä matkoja.
Elintavat ja suojelu Liemikilpikonnan tyypillinen elinkaari on samanlainen kuin muilla merikilpikonnalajeilla; naaraat munivat useita pesueita lisääntymisvuoden aikana, kussakin pesueessa on noin sata munaa. Poikaset kuoriutuvat noin 6–8 viikon kuluttua. Poikasen sukupuoli määräytyy sen mukaan missä lämpötilassa muna on ollut. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät pesimärannalta ja viettävät ensimmäiset vuodet pelagisella vyöhykkeellä, ennen kuin ne siirtyvät rannikkoalueille, missä ne siirtyvät kasvisravintoon ja kasvavat sukukypsiksi asti. Aikuiset liemikilpikonnat vaeltavat pesimä- ja ruokailualueiden välillä 2–4 vuoden välein.
Liemikilpikonnien arvioidaan saavuttavan sukukypsyyden 15–50 vuoden iässä. Lisääntymisikä voi jatkua yli 30 vuotta, joten sukupolvien tyypilliseksi pituudeksi uhanalaisarvioissa määritettiin 45 vuotta.
Laji on ollut pitkään uhanalainen, varsinkin sen Tyynenmeren populaatiot. Nykyisin Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut liemikilpikonnan elinvoimaiseksi lajiksi. Liemikilpikonnat ovat kuitenkin edelleen erittäin alttiita ihmisen aiheuttamille uhille, kuten pyydystämiselle tarkoituksella tai sivusaaliina, törmäyksille merialusten kanssa, elinympäristöjen menetykselle ja heikkenemiselle, saasteille, taudeille ja ilmastonmuutokselle. Eri tekijät uhkaavat lajin populaatioita eri alueilla. Ilmastonmuutoksen takia suhteettoman suuri osuus kuoriutuvista poikasista on naaraita, koska koiraat vaatisivat kehittyäkseen viileämmän pesäpaikan. Merenpinnan nousu ja matkailun lisääntyminen vähentävät sopivia pesärantoja. Merikilpikonnia takertuu rannikon kalastusvälineisiin, useimmiten verkkoihin, pitkäsiimoihin ja trooliverkkoihin. Vaikka tahallinen metsästys on vähenemässä, sitä harjoitetaan tietyillä alueilla edelleen.
Liemikilpikonnia ja niiden munia on pyydystetty satojen vuosien ajan. Niitä käytettiin kilpikonnaliemen raaka-aineena.
Lähteet
Luokka:Kilpikonnat Luokka:Uhanalaiset matelijat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit