pienoiskuva|Suomen väestötiheys maakunnittain, asukasta neliökilometriä kohden. Suomen väestö koostuu Suomen tasavallan asukkaista. Maan väkiluku vuonna 2026 on yli viisi ja puoli miljoonaa.
Pääosa väestöstä on etnisesti suomalaisia. Väestöstä 83,5 prosenttia puhui vuoden 2025 lopussa äidinkielenään suomea ja 5,0 prosenttia ruotsia. Vieraskielisten osuus väestöstä oli 11,4 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisten 11,7 prosenttia. Samaan aikaan maassa asui 432 654 ulkomaan kansalaista, ja heidän osuutensa väestöstä oli 7,7 prosenttia. Suurimmat ulkomaalaisten ryhmät olivat virolaiset, venäläiset, ukrainalaiset sekä irakilaiset.
Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista; väestötiheys on suhteellisen alhainen, noin 18 ihmistä neliökilometrillä. Väestö on jakaantunut maantieteellisesti hyvin epätasaisesti – suurin osa väestöstä elää rannikon tuntumassa, maan etelä- ja lounaisosissa. Yli miljoona henkeä asuu pääkaupunkiseudulla. Lapissa asuu keskimäärin vain kaksi ihmistä neliökilometrillä.
Suomi on uskonnon ja äidinkielen suhteen varsin homogeeninen maa, sillä 83,5 prosenttia maan kansalaisista on suomenkielisiä ja 61,2 prosenttia kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Suurimman kielivähemmistön muodostavat suomenruotsalaiset, joita asuu etenkin Uudellamaalla, Ahvenanmaalla, Turun saaristossa ja Pohjanmaan rannikolla.
Suomen väestö on verrattain korkeasti koulutettua. Vuonna 2024 Suomen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 75,1 prosenttia oli suorittanut jonkin peruskoulun jälkeisen tutkinnon.
MääräVuosiVäestö yhteensä5 650 1524/2026Väestö (miehet)2 797 2594/2026Väestö (naiset)2 852 893Kokonaishedelmällisyysluku1,302025Kaupungistumisaste87,2 %2023
Väestön rakenne pienoiskuva|Suomen väestöpyramidi 2020. Vuoden 2025 lopussa Suomessa oli yhteensä 5 656 900 asukasta, joista 2 802 083 oli miehiä ja 2 854 817 naisia. Väkiluku kasvoi 20 929 henkilöllä. Elävänä syntyneitä oli 45 835, kuolleita 59 030, uusia maahanmuuttajia 50 060 ja maastamuuttajia 15 208. Suomen kansalaisuuden sai vuonna 2023 yhteensä 13 077 henkeä.
Suomen suuret ikäluokat ovat vuosina 1945–1949 syntyneitä. Tuolloin syntyi vuosittain yli 100 000 lasta. Seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana Suomen väestörakenne muuttuu ennusteiden mukaan merkittävästi. Vuoden 2021 väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2070 jo 32,8 prosenttia väestöstä, kun vastaava väestöosuus vuoden 2026 huhtikuussa oli 23,9 prosenttia.
Asuinpaikat ja asumismuodot Väestötiheys on Suomessa korkeinta Uudellamaalla: 188,4 henkilöä neliökilometrillä. Matalinta väestötiheys on Lapin maakunnassa, vain 1,9 henkilöä neliökilometrillä.
Omakotitaloissa asuu 49 prosenttia suomalaisista. Noin 1,3 miljoonaa henkeä asuu yksin. Vuosina 1992–2002 yksin asuvien määrä kaksinkertaistui. Liki puolessa Suomen asuinrakennuksista asuu vain yksi ihminen. Yksinasuvilla on muuta väestöä alempi tulotaso, joka selittyy sillä, että yksinasuvat ovat usein opiskelijoita tai eläkeläisiä. Kaikki yksin asuvat eivät kuitenkaan ole pienituloisia, sillä moni keski-iässä oleva ja työssäkäyvä asuu yksin. Näin ollen yksin asuvista ei voi puhua yhtenä ryhmänä.
Taajamat
Vuoden 2022 lopussa 86,9 prosenttia väestöstä asui taajamissa. Taajamia oli yhteensä 705, ja niiden maapinta-ala oli yhteensä 6 949,92 neliökilometriä. Yli viisi kuudesta suomalaisesta asui siis alueella, joka on ainoastaan 2,3 prosenttia koko maan maapinta-alasta.
Suurimmat kaupungit
Suomessa on yhdeksän yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia. Kuudesta yli 200 000 asukkaan kaupungista kolme, Helsinki, Espoo ja Vantaa, muodostavat noin 1,3 miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudun.
+Suomen 10 suurinta kaupunkia 2025 Kaupunki Väkiluku 31.12.2025 Muutos 2025 (%)Helsinki 695 526 1,60Espoo 326 280 1,64Tampere 263 526 1,22Vantaa 253 314 0,76Oulu 217 556 0,63Turku 209 809 1,83Jyväskylä 149 967 0,47Kuopio 126 626 0,76Lahti 121 890 0,42Pori 83 044 -0,33
Kieliryhmät
Kielten asema
pienoiskuva|Vaalealla värillä yksikielisesti suomenkieliset kunnat, rannikon kaksikieliset kunnat turkoosilla (suomi enemmistökielenä) ja sinisellä (ruotsi enemmistökielenä) sekä yksikielisesti ruotsinkielinen Ahvenanmaa tummansinisellä. Punaisella kunnat, joissa saamelaiskielillä on virallinen asema. Suomen kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Kansalliskieliä on oikeus käyttää valtion ja kaksikielisten kuntien viranomaisten kanssa asioidessa. Saamenkielisillä on oikeus käyttää saamen kieltä tuomioistuimissa sekä asioidessaan saamelaisalueen viranomaisten ja eräiden valtion viranomaisten kanssa.
Suomen kielilain mukaan kunnat voivat olla yksi- tai kaksikielisiä – määritelmä riippuu kielten puhujamääristä kunnassa. Useimmat kunnat ovat yksikielisesti suomenkielisiä, ja kaikissa manner-Suomen kunnissa suomi on vähintään toisena virallisena kielenä. Vuoteen 2014 asti manner-Suomessa oli kolme yksikielisesti ruotsinkielistä kuntaa, mutta valtionosuusjärjestelmän muutosten rohkaisemana nämäkin kunnat muuttuivat kaksikielisiksi. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kaikki ahvenanmaalaiset kunnat ovat ruotsinkielisiä, vaikka Ahvenanmaalla asuvista äidinkieleltään suomenkielisiä oli vajaat 5 prosenttia vuonna 2023.Reaaliaikainen väkiluku sivulta https://dvv.fi
Suomenkieliset Suomessa puhuttava suomi jakautuu useisiin murteisiin. Niiden pääryhmät ovat itä- ja länsimurteet. Ne voi erottaa toisistaan kirjakielen d:n avulla: länsimurteissa sen korvaa r tai l.
Suomen kielen puhujamäärä oli suurimmillaan vuonna 2013 ja vuoteen 2022 se laski noin 90 000 hengellä.
Suomenruotsalaiset
Suurin osa Suomen ruotsinkielisistä asuu Uudellamaalla ja Pohjanmaan rannikolla, Ahvenanmaalla sekä Varsinais-Suomessa. Esimerkiksi Pohjanmaalla sijaitsevan Luodon – ruotsiksi Larsmon – kunnassa asukkaista 92 prosenttia on ruotsinkielisiä. Vuonna 2014 vieraskielisten määrä ylitti ruotsinkielisten määrän Suomessa.
Muut viralliset kielivähemmistöt Suomen laissa mainitut kielivähemmistöt ovat suomenruotsalaisten lisäksi saamelaiset, karjalaiset, romanit ja viittomakieliset. Suomessa käytetään sekä suomalaista viittomakieltä että suomenruotsalaista viittomakieltä. Vuoden 2021 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 2 023. Romanien lukumäärää ei voi arvioida kielitiedoista, koska useimpien romanien äidinkieleksi on merkitty suomi tai ruotsi.
Venäjänkieliset Venäjänkielisistä erotetaan joskus omaksi ryhmäkseen niin sanotut vanhavenäläiset eli niiden venäläissukujen edustajat, jotka ovat asuneet Suomessa useiden sukupolvien ajan. Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto on arvostellut jakoa vanhavenäläisiin ja uusvenäläisiin perusteettomana ja harhaanjohtavana, sillä näillä käsitteillä ei ole selkeitä määritelmiä. THL arvioi vuonna 2012 Suomen 62 554 venäjänkielisestä vanhavenäläisiin kuuluvan noin 5 000.
Tilastokeskuksen mukaan liki puolet Suomen venäjänkielisistä on Inkerin alueen suomalaisia eli inkeriläisiä tai suomensukuisten kansojen edustajia. Näin on siksi, että inkeriläisiä on pakolla venäläistetty Neuvostoliitossa ja Venäjällä, josta he ovat muuttaneet Suomeen.
Vuoden 2021 lopussa Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Ahvenanmaan maakunnissa ruotsinkielisiä oli enemmän kuin venäjänkielisiä. Muissa maakunnissa asui enemmän venäjän- kuin ruotsinkielisiä.
Etnisyys ja kansalaisuus Etniset ryhmät Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista, mutta väestötilastossa on eräitä etnistä taustaa kuvaavia muuttujia, kuten äidinkieli ja syntymämaa. Kansainvälisen väestölaskentasuosituksen mukaan etnisyys perustuu etnisen ryhmän omaan käsitykseen historiallisesta ja alueellisesta tai valtiollisesta alkuperästä, ja etnisyystiedon tulisi aina perustua henkilön omaan ilmoitukseen. Koska Suomessa väestölaskenta tehdään rekistereiden pohjalta, Suomi ei voi tuottaa virallista tilastoa etnisistä ryhmistä.
Suomessa on selvitetty etnistä taustaa viimeksi vuoden 1970 väestönlaskennassa, jolloin laskettiin romanien ja saamelaisten määrä. Silloin saamelaisena pidettiin henkilöä, jonka ensiksi oppima kieli oli saame. Tämän lisäksi saamelaisiksi luettiin ne, joiden vanhemmista tai isovanhemmista jollakin ”on tai on ollut saamenkieli ensimmäisenä kielenään”. Lisäksi tutkimuksessa hyväksyttiin saamelaisiksi joitakin ”yleisen käsityksen mukaan saamelaisia henkilöitä”, vaikka yksikään vanhemmista tai isovanhemmista ei ollut saamenkielinen. Näillä perusteilla saamelaisia oli vuonna 1970 kaikkiaan 3 936.
1990-luvun puolivälissä tehtyjen arvioiden mukaan saamelaisia oli noin 5 800, romaneja 6 000–7 000, juutalaisia 1 400 ja tataareja noin 900. Arvio saamelaisten määrästä poikkeaa selvästi Tilastokeskusken lukemista (yllä), muista ryhmistä ei ole Tilastokeskuksen arvioita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan romaneja oli 10 000–12 000, saamelaisia noin 6 000–10 000 ja tataareja noin 900.
Ulkomaalaiset Vuonna 2025 Suomessa asui 428 486 ihmistä, joilla oli jonkun muun maan kansalaisuus kuin Suomen ja jotka olivat syntyneet Suomessa tai ulkomailla. Yhä kasvava osa ulkomaalaistaustaisista syntyy Suomessa. Tämän lisäksi vuonna 2025 Suomen kansalaisuuden saaneita ulkomaalaistaustaisia oli 232 314. Ulkomaalaistaustaisia tilastoidaan nykyään äidinkielen perusteella. Vuonna 2025 vieraskielisiä oli 646 392, joista 628 488 oltiin tilastoitu ulkomaalaistaustaisiksi. Heistä 102 618 oli venäjänkielisiä ja 48 495 vironkielisiä. Tämän lisäksi äidinkielenään ukrainaa, arabiaa, englantia, somalia, farsia, kiinaa, albaniaa, kurdia, vietnamia, bengalia, turkkia, tagalogia ja thaita puhuvat olivat Suomen suurimpia kieliryhmiä.
Suomen kansalaisuuden saajien määriä Vuonna 2025 Suomen kansalaisuuden sai 14 168 henkilöä. Suomen kansalaisuuden saajien edellisiä kansalaisuuksia tilastoidaan maanosan mukaan, jossa maanosa määrittyy edellisen kansalaisuuden maan mukaan, mutta Tilastokeskuksen sivuilta voi löytää myös yksittäiset maakohtaiset tiedot. Vuonna 2025 Suomen kansalaisuuden saajista suurin osa oli Aasiasta.
Maahanmuuttajien määriä Suomeen muuttaneiden määrä on yltänyt uuteen ennätykseen 2000-luvulla. Vuosina 2004–2008 Suomeen muuttaneiden määrät olivat vuosittain 20 333, 21 355, 22 451, 26 029 ja 29 100 henkeä. Vuosina 2011–2013 maahanmuuttajien määrät olivat vuosittain 29 500, 31 280 ja 31 941 henkeä. Vuonna 2016 maahanmuuttajia tuli Suomeen 34 905 henkeä ja vuonna 2021 yhteensä 36 364 henkeä. Vuonna 2025 Suomeen tulleiden maahanmuuttajien määrä laski edellisvuosiin verrattuna, ja maahanmuuttajia tuli yhteensä 51 121 henkilöä.
Tilastokeskuksen mittaushistorian korkein lukema Suomeen muuttaneita maahanmuuttajia mitattiin vuonna 2023, kun maahanmuuttajia muutti yhteensä 73 236 henkilöä. Vuonna 2024 Suomeen oli saapunut yli 70 000 tilapäistä suojelua hakevaa ukrainalaista. Sodan pitkittyessä ainakin 40 000 ukrainalaista on kuitenkin lähtenyt Suomesta vuoteen 2026 mennessä.
Vieraskielisten ulkomaalaistaustaisten määriä Ulkomaalaistaustaisia tilastoidaan nykyään usein äidinkielen perusteella. Suomessa vuonna 2025 vieraskielisiä oli 646 392, joista 628 488 oli ulkomaalaistaustaisia. Tilastokeskuksen mukaan vieraskielisten ryhmien osuuksia vuonna 2025: Venäjä 102 618 Viro, eesti 48 495 Ukraina 46 696 Arabia 44 956 Englanti 39 100 Somali 28 167 Farsi, persia 24 047 Kiina 20 320 Albania 19 600 Kurdi 18 460 Vietnam 17 682 Bengali 14 013 Turkki 13 790 Tagalog, pilipino 13 380 Thai 12 712
Uskonnot
Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 3 508 082 suomalaista vuonna 2024. Luterilaisten määrä on laskenut kasvavalla vauhdilla: vuonna 1900 luterilaisia oli noin 98 prosenttia väestöstä, vuonna 1950 noin 95 prosenttia ja vuonna 2000 enää 85 prosenttia, minkä jälkeen se on jatkanut laskuaan. Vuonna 2024 ortodoksisiin kirkkoihin kuuluvia oli 57 888 väestöstä. Ortodoksien osuus on pysynyt lähes samana 1990-luvulta asti. Kirkkoon kuuluvista suomalaisista kuusi prosenttia kävi kirkossa vähintään kerran kuukaudessa vuonna 2012. Kirkossa käyminen on vähentynyt 2000-luvulla.