pienoiskuva|K. A. Wreden suunnittelema Suomen Lähetysseuran talo Helsingin Tähtitorninkadulla. Lähetysseura omistaa Lähetyskirkon ja siellä järjestetään muun muassa Kauneimpia joululauluja. Helsingin seurakuntayhtymä on vuokrannut kirkon kansainväliselle seurakunnalle Suomen Lähetysseura ry () on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vanhin lähetysjärjestö ja yksi Suomen suurimmista kehitysjärjestöistä. Se perustettiin vuonna 1859. Lähetysseura toimii 24 maassa.
yhteistyössä kirkkojen ja järjestöjen kanssa tehden lähetystyötä, kehitysyhteistyötä, rauhantyötä ja humanitaarista työtä.
Suomalaisten lähetystyöntekijöiden koulutus Lähetyskoulussa alkoi K. J. G. Sireliuksen johdolla vuonna 1862. Ensimmäiset lähetystyöntekijät saapuivat Saksan Lounais-Afrikan Ambomaalle 1870. Sittemmin työ on laajentunut viidelle mantereelle.
Ensimmäisenä lähetysjohtajana toimi K. J. G. Sirelius vuosina 1872–1876.
Suomen Lähetysseura on Kristilliset kustantajat ry:n jäsen, ja Lähetysseuran lehti Lähetyssanomat on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt suomenkielinen aikakauslehti.
Historia Perustaminen Suomen Lähetysseura perustettiin 19. tammikuuta 1859. Aluksi kannatettiin saksalaisia lähetysseuroja ja sitten valittiin saksalainen Herman Onasch Suomen Lähetysseuran nimikkolähetiksi. Herman Onasch toimi Gossnerin lähetysseuran Suomi-nimisellä asemalla Intiassa. Onaschin kirjoittamia lähetyskirjeitä julkaistiin Suomen Lähetyssanomat ja Missionstidning för Finland -lehdissä.Mestarin käskystä, s. 17.Strümpfel, s. 50.
Suomen Lähetysseuran lähetyskoulu perustettiin 1862, koulun johtajaksi valittiin Klemens Johan Gabriel Sirelius ja uskonnon opettajana toimi pastori August Wilhelm Lucander, hänen kuoltuaan vuonna 1865 tehtävään valittiin pastori Carl Gustav Tötterman.Mestarin käskystä, s. 18.
Evankelioiva herätys Vuonna 1898 Lähetysseuran johtajaksi valittiin lehtori Jooseppi Mustakallio, joka toimi tässä tehtävässä vuosina 1898–1913.Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959 II, s. 130–131, 138.Mestarin käskystä, s. 76, 134. Vuoden 1905 suurlakko antoi sysäyksen uudentyyppisten evankelioimiskokousten järjestämiselle Helsingissä ja eräissä muissa kaupungeissa. Suurlakon esiin nostamissa haasteissa, uskonnollisen elämän vahvistaminen oli yksi kirkon vastauksista.
Lähetysjohtaja Mustakallio pyrki tekemään Suomen Lähetysseurasta eräänlaisen kirkon evankelioimistyön keskuksen. Lähetysseuran palvelukseen kiinnitettiin useita evankelioivan herätyksen edustajia. Näitä olivat muun muassa lähetyssaarnaaja Frans Hannula, pastori K. A. Paasio, Ruotsin vapaakirkollisten piirissä herätykseen tullut kirjailija Pekka Brofeldt ja arkkitehti, vapaaherra K. A. Wrede. Lähetysseuran evankelioimiskokoukset kokosivat kesään 1906 mennessä runsaasti osanottajia ja saivat aikaan herätystä.
Mustakallion siirryttyä seurakuntavirkaan vuonna 1914, valittiin uudeksi lähetysjohtajaksi Matti Tarkkanen, joka tunnettiin miehenä, joka puolusti Raamatun jumalallista arvovaltaa, uudenaikaista raamattukritiikkiä vastaan.Mestarin käskystä, s. 80.Kriisien kautta kasvuun, s. 16–17.
Ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista, iloittiin lähetystyölle avautuneista ovista, Uno Paunu kirjoitti Vartija-lehdessä: ”Nykyhetki on pakanamaailmassa miltei rajattomien tilaisuuksien aikaa. Ovet ovat avoinna pakanamaailmaan niin, kuin ei koskaan ennen.”
Suomalainen lähetystyö Ambomaalla thumb| Käsityökoulu Ondongassa n. 1903.
Saksalaisen Reinin Lähetysseuran lähetystyöntekijän Carl Hugo Hahnin vuonna 1866 lähettämästä vetoomuksesta johtuen, lähetysseura valitsi lähetysalueeksensa Ambomaan Saksan Lounais-Afrikasta.Mestarin käskystä, s. 19.
Ensimmäiset Suomessa koulutetut lähetystyöntekijät vihittiin tehtäväänsä lähetysseuran vuosijuhlassa 1868.
Ensimmäiset lähetysseuran omat lähetit, Botolf Berhard Björklund, Pietari Kurvinen, Martti Rautanen, Karl Leonhard Tolonen, Karl August Weikkolin, Karl Emanuel Jurvelin ja käsityöläiset Juho Heinonen, Erkki Juntunen ja Antti Piirainen saapuivat Kapkaupunkiin 1868 ja pääsivät 1870 Ambomaalle, Ondongan heimon alueelle.Peltola, s. 11.Mestarin käskystä, s. 24, 27.Paunu, s. 119.
Lähetystyöntekijät matkustivat Ambomaalle härkävaljakoilla, jonne saavuttuaan he saivat asunnokseen irlantilaisen kauppiaan Grendonin rakentaman pienen talon, jonka Hugo Hahnin lahjoitti Suomen Lähetysseuralle.Paunu, s. 144.
Varhaisin lähetystyö Ambomaalla tapahtui vaikeissa olosuhteissa. Lähetystyöntekijöiden aikaa kului tarpeellisten rakennusten rakentamiseen ja kunnossa pitämiseen, kaupankäyntiin, ruuan ja varusteiden hankkimiseen pitkien matkojen päästä. Paikalliset asukkaat suhtautuivat usein välinpitämättömästi tai vihamielisesti lähetystyöntekijöihin. Lähetystyöntekijöillä ei useimmiten ollut toiminnassa tarvittavia varoja ja kauppatavaroita tarpeeksi, joten he joutuivat turvautumaan ruuan saamisessa paikallisten ihmisten apuun. Heimopäälliköt kokivat heidät taakkana, jouduttuaan elättämään heitä.Peltola, s. 42, 46–47, 56.
Lähetysasemia rakennettiin 1871–1872 Ongandjeraan, Ondongan Omandongoon, Uukuambiin ja Oukuanjamaan.Peltola, s. 42–44, 48.Mestarin käskystä, s. 30–31. Ensimmäiset neljä pakanaa kastettiin 1881. Vuonna 1925 vihittiin seitsemän ambomaalaista papin virkaan.Mestarin käskystä, s. 158. Ensimmäiset oshindongankieliset koko Raamatut saatiin käyttöön 1955.Mestarin käskystä, s. 179.
Vuonna 1893 Ambomaalle perustettujen seurakuntien jäsenmäärä oli 545 henkeä.Mestarin käskystä, s. 70. Seurakuntien jäsenmäärä kasvoi vuoteen 1899 mennessä 725 jäseneen, jonka lisäksi oli useita kasteoppilaita.Mestarin käskystä, s. 71. Ambomaan ja Okavangon seurakuntien yhteinen jäsenmäärä vuonna 1958 oli yli 100 000 ihmistä.Mestarin käskystä, s. 177. Suomalaisten työn tuloksena syntyi nykyinen Namibian evankelisluterilainen kirkko, ELCIN, joka itsenäistyi vuonna 1954. Jäsenmäärä on nykyisin puoli miljoonaa.
Lähetystyö muissa maissa 1800-luvun viimeisinä vuosina Lähetysseuran ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen tiet erkanivat. Aiemmin nämä järjestöt olivat järjestäneet yhteiset Lähetys- ja evankeliumijuhlat. Nyt Evankeliumiyhdistys päätti 1898 aloittaa oman lähetystyön Japanissa. Pastori Alfred E. Wellroos perheineen ja neiti Esteri Kurvinen (Ambomaan veteraanin Pietari Kurvisen tytär) saapuivat Nagasakiin 13. joulukuuta 1900.Mestarin käskystä, s. 73–74, 107–108.
Vuonna 1901 Suomen Lähetysseura aloitti lähetystyön Kiinassa Hunanin maakunnassa. Ensimmäisenä lähetysseuran lähetystyöntekijänä toimi Hannes Sjöblom.Mestarin käskystä, s. 83. Joulukuussa 1913 lähetettiin apulaisjohtaja Hannu Haahti tarkastusmatkalle Kiinaan, selvittämään helluntailiikkeen aiheuttamia ongelmia, joiden seurauksena kaksi mieslähettiä ja kaksi naislähettiä erosi Lähetysseurasta.Kriisien kautta kasvuun, s. 24. Toiminta Kiinassa keskeytettiin vuonna 1949 vallankumouksen vuoksi. Työ on sittemmin aloitettu uudelleen.Mestarin käskystä, s. 102.
Vuonna 1924 aloitettiin työ kolmannessa kohteessa, juutalaisten keskuudessa silloisessa Palestiinassa, pastori Aapeli Saarisalon matkustettua maahan. Ensimmäisen vuoden hän toimi Jerusalemissa ja siirtyi sitten Galileaan Gennesaretinjärven etelärannalla olevaan Kinneretin maanviljelyssiirtolaan. Terveydellisten syiden vuoksi hän palasi Suomeen 1926. Aili Havas matkusti Jerusalemiin 1932 ja aloitti opinnot kaupungin hepreankielisessä yliopistossa, toimien lähetystyössä vuoteen 1969 saakka.Mestarin käskystä, s. 166–169.
Toisen maailmansodan jälkeen lähetystyö laajeni voimakkaasti uusille alueille Afrikassa ja Aasiassa.
1980-luvulla aloitettiin työ Euroopan ei-kristittyjen siirtolaisten parissa sekä Latinalaisessa Amerikassa. Venäjän Pietari tuli työalueeksi 1990-luvulla ja Viro 2000-luvulla.
Toiminta Suomen Lähetysseura saa rahoituksensa luterilaisilta seurakunnilta, eräiltä kristillisiltä järjestöiltä, yksityisiltä ihmisiltä ja kehitysyhteistyöhönsä myös ulkoministeriöltä.
Suomen Lähetysseuran käsitys lähetystyöstä on kokonaisvaltainen: se koostuu sekä kirkollisesta työstä että kehitysyhteistyöstä. Lähetysseura toimii paikallisten kumppaneiden kautta. Kumppaneina toimivat kirkot ja kristilliset järjestöt ympäri maailmaa sekä monenkeskisessä yhteistyössä muun muassa Kirkkojen maailmanneuvosto, Luterilainen maailmanliitto sekä kirkkojen kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun verkosto ACT-allianssi.
Vuonna 2017 Suomen Lähetysseura teki päätöksen Euroopan-työn lopettamisesta vuoden 2022 jälkeen eli 2017–2022 strategiakauden jälkeen. Toimintaa on ollut Euroopassa Venäjän lisäksi Virossa ja Ranskassa. Lähetysjuhlat
Suomen Lähetysseuran suurin tapahtuma on Lähetysjuhlat, jotka järjestetään yleensä touko–kesäkuussa ja vuodesta 2017 alkaen joka toinen vuosi yhdessä Kirkkopäivien kanssa. Lähetysjuhlia on järjestetty Suomen Lähetysseuran perustamisesta, vuodesta 1859 alkaen. Vuodesta 1901 ne on järjestetty vuosittain. Alkuaikoina juhlat pidettiin aina Helsingissä.
Juhlien ohjelmaan kuuluu muun muassa raamattutunteja, seuroja, draamaa ja tietoa lähetyksen ajankohtaisista tapahtumista. Lisäksi on lasten ja nuorten ohjelmaa. Musiikin osuus juhlilla on vahva. Esiintyjinä on paikallisia ryhmiä sekä kansainvälisiä kuoroja ja yhtyeitä.
Lähetysseuran vuosikokous on tavallisesti järjestetty juhlien yhteydessä.
Felm-vapaaehtoiset Vuosittain noin 30 vapaaehtoista lähtee Felm Volunteeriksi Suomen Lähetysseuran ulkomaantyöhön. Felm Volunteerit toimivat erilaisissa tuki- ja asiantuntijatehtävissä 2–12 kuukauden ajan. Felm Volunteeriksi lähteminen edellyttää Lähde liikkeelle -koulutuksen suorittamista.
Museo Kumbukumbu Suomen Lähetysseuran museo oli Lähetystalossa Helsingissä toiminut kulttuurihistoriallinen erikoismuseo, joka oli perustettu 1931. Museon kokoelmissa oli etnografista esineistöä ja taideteoksia paristakymmenestä Afrikan ja Aasian maasta. Kokoelmat ovat olleet vuodesta 2015 Kansallismuseon ja valokuva-arkisto Museoviraston hallussa.
Julkaisuja Seura julkaisee Lähetyssanomia, joka on lähetystyöstä ja kehitysyhteistyöstä kertova aikakauslehti ja vanhin Suomessa yhtäjaksoisesti ilmestyvä aikakauslehti. Se ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa. Päätoimittaja on toiminnanjohtaja. Lähetysseura julkaisee myös kolme kertaa vuodessa ilmestyvää maksutonta ruotsinkielistä Mission-lehteä.
Lähetysjohtajat K. J. G. Sirelius 1872–1876 C. G. Tötterman 1877–1895 Akseli Hirn 1895–1898 Jooseppi Mustakallio 1898–1913 Matti Tarkkanen 1913–1934 K. A. Paasio 1934–1935† Uno Paunu 1936–1946 Tuure Vapaavuori 1946–1955 Olavi Vuorela 1955–1967 Alpo Hukka 1967–1981 Henrik Smedjebacka 1981–1991 Sakari Pinola 1991–1999 Seikku Paunonen 1999–2001 Seppo Rissanen 2001–2017 Rolf Steffansson 2017–2023 Pauliina Parhiala 2023–
Lähteet Peltola, Matti, Saarilahti, Toivo, Savolainen, Paavo: Mestarin käskystä: Suomalaisen pakanalähetystyön historiaa. Agricola-Seura, Helsinki, 1959. Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959 II. Suomen lähetysseuran Afrikan työn historia. Suomen lähetysseura, Helsinki, 1958. Strümpfel, Emil: Evankelisen Lähetyksen perusteet ja kehitys pääpiirteissään esitettynä. Suomen lähetysseura, Helsinki, 1903. Paunu, Uno: Suomen pakanalähetystoimi 2. Suomen lähetysseura vuosina 1859–1876. Suomen lähetysseura, Helsinki 1909. Saarilahti, Toivo: Kriisien kautta kasvuun. Suomen Lähetysseuran toiminta kotimaassa 1914–1938. Suomen lähetysseura, 1999. .
Viitteet
Aiheesta muualla
Suomen Lähetysseuran kotisivu Suomen Lähetysseuran kanava YouTubessa
* Luokka:Suomalaiset kristilliset kirjankustantamot Luokka:Helsinkiläiset järjestöt