São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Guineanlahdella Afrikan länsirannikon edustalla. Se muodostuu kahdesta pääsaaresta, São Tomésta ja Príncipestä, jotka sijaitsevat 320 ja 240 kilometrin päässä Gabonin luoteisrannikosta. Saarista suurempi ja eteläisempi São Tomé on juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Vuoristoiset saaret ovat jäänteitä muinaisesta tulivuoriketjusta, ja niiden korkein kohta on 2 024 metriä korkea Pico de São Tomé. Pinta-alaltaan 1 001 neliökilometrin ja noin 210 000 asukkaan valtio on yksi Afrikan pienimmistä ja vähäväkisimmistä. Pääkaupunki on São Tomé ja virallinen kieli portugali.

Portugalilaiset purjehtijat löysivät saaret vuosina 1470-luvulla, ja ensimmäiset asukkaat, jotka olivat karkotettuja portugalilaisia ja Afrikan mantereelta tuotuja orjia, saapuivat vuonna 1485. Saarista tuli orjakaupan välietappi, ja niillä tuotettiin ensin sokeria ja 1800-luvulta lähtien kaakaota, jota viljeltiin pakkotyövoimin vielä pitkään orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Nykyisin useimpien asukkaiden taustassa on esivanhempia sekä Euroopasta että Afrikasta. Maa itsenäistyi Portugalista 12. heinäkuuta 1975. Itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet olivat yksipuoluevallan aikaa, mutta vuoden 1990 uudistusten jälkeen maassa on järjestetty vapaita monipuoluevaaleja. São Tomé ja Príncipe on semipresidentiaalinen tasavalta, jossa valta on vaihdellut kahden suurimman puolueen välillä. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2021 Carlos Vila Nova.

São Tomé ja Príncipe on alemman keskitulotason maa, jonka talous nojaa maatalouteen, kalastukseen ja kasvavaan matkailuun. Kaakao on edelleen tärkein vientituote. Talouskasvu on 2020-luvulla ollut hidasta, julkinen talous on riippuvainen ulkomaisesta avusta ja lainoista, ja epävarma sähkönsaanti jarruttaa kehitystä. Öljyä on etsitty maan merialueilta 2000-luvun alusta lähtien ilman kaupallista löydöstä. Arviolta viidesosa maan asukkaista asuu ulkomailla, ja heistä puolet Portugalissa.

Maantiede

vasen|thumb thumb|vasen|Pico Cão Grande, vulkaaninen tulppa São Tomén ja Príncipen pääsaaret sijaitsevat Atlantilla 320 ja 240 kilometrin päässä Gabonin luoteisrannikosta. São Tomé on 50 kilometriä pitkä ja 32 kilometriä leveä. Príncipe on 30 kilometriä pitkä ja noin kuusi kilometriä leveä. Valtion kokonaispinta-ala on 1 001 neliökilometriä. Saaret ovat jäänteitä muinaisesta tulivuoriketjusta, johon kuuluvat myös Päiväntasaajan Guinealle kuuluva Biokon saari ja Kamerunvuori. Vuoristoisten saarten korkein kohta on São Tomélla sijaitseva Pico de São Tomé (2 024 metriä).

Kummankin saaren etelä- ja länsirannikolla vuoret laskeutuvat jyrkästi mereen, mutta luoteessa on pieni tasanko. Vuorilta syöksyy mereen useita pieniä, mutta nopeasti virtaavia puroja. Virtauseroosio on kuluttanut monin paikoin syviä uomia ja eristänyt toisistaan muodostelmia.

Ilmasto on kummankin saaren rannikoilla trooppinen ja lämpötila koko vuoden noin 27 °C. Sisämaan vuoristoissa lämpötila on vuoden ympäri noin 20 °C ja yöt ovat melko viileitä. Sadekausi kestää lokakuusta toukokuuhun. Vuotuinen sademäärä vaihtelee pohjoisten alankojen 1 000 millimetristä etelärinteiden 5 000 millimetriin.

Eristyksissä olleilla saarilla on kehittynyt harvinaisen suuria ja pieniä endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja. Näihin kuuluvat suurikokoiset linnut sãotoménkyyhky (Columba thomensis) ja sãotoménmedestäjä (Dreptes thomensis eli Nectarinia thomensis) sekä begonialajit Begonia crateris ja Begonia baccata. Kaikkiaan Príncipellä on 37 ja São Tomélla 95 endeemistä kasvilajia. Saaret ovat tärkeitä lintujen suojelun kannalta. Niillä elää harvoja alkuperäisiä nisäkäslajeja. Afrikanmetsäpäästäisen sukulainen Crocidura thomensis on São Tomén ainoa endeeminen nisäkäs. Príncipellä on lepakoita. Monet saarten lajeista ovat uhanalaisia niiden pienen levinneisyysalueen takia. Noin 300 neliökilometrin laajuinen Ôbon kansallispuisto koostuu kahdesta osasta, yksi kummallakin saarella. São Tomé ja Príncipe yhdessä lounaassa sijaitsevan pienen Päiväntasaajan Guinealle kuuluvan Annobónin saaren kanssa muodostavat 1 036 neliökilometrin laajuisen ekoalueen.

Historia

thumb|São Sebastiãon linnoitus Siirtomaa-aika Portugalilaiset purjehtijat löysivät São Tomén ja Príncipen saaret vuosina 1470–1471. Ensimmäiset asukkaat saapuivat vuonna 1485. He olivat karkotettuja portugalilaisia ja Afrikan mantereelta tuotuja orjia. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta saarista tuli Afrikan ja Amerikan välisen orjakaupan välietappi. 1500-luvun alussa metsiä ruvettiin hakkaamaan sokeriruokoviljelmiksi, joiden työvoimaksi tuotiin orjia Länsi- ja Etelä-Afrikasta. Rotujen sekoittumisen tuloksena syntyi mulattiryhmä, joka vapautettiin orjuudesta.Becker 2008, s. 4.

1500-luvun puolivälissä São Tomésta vietiin sokeria enemmän kuin mistään muusta Afrikan maasta. Maaperän köyhtymisen ja orjien kapinoinnin takia sokeriruo’on tuotanto alkoi kuitenkin vähentyä. Ensimmäinen orjakapina tapahtui vuonna 1517. Vuoden 1595 kapinan johtaja Rei Amador hirtettiin, mutta hänestä on myöhemmin tullut kansallissankari.Becker 2008, s. 5. Merirosvot aiheuttivat myös ongelmia, ja hollantilaiset valloittivat São Tomé seitsemäksi vuodeksi vuonna 1641.

1700–1800-luvuilla saarille perustettiin kahvi- ja kaakaoviljelmiä, joiden työvoimana toimivat orjat. Virallisesti orjuus lakkautettiin vuonna 1875, mutta käytännössä pakkotyö plantaaseilla jatkui roças-järjestelmän puitteissa. 1800-luvun loppuun mennessä siirtomaaherrat olivat muuttaneet lähes kaiken käyttökelpoisen maan kaakaoviljelmiksi. Saaret olivat 1900-luvun alussa maailman suurin kaakaon tuottaja, mutta tuotanto romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä saaret tunnettiin raakuuksista ja korruptiosta.

Vuonna 1951 saarista tuli Portugalin merentakainen provinssi. Samaan aikaan portugalilaiset yrittivät pakottaa paikallisia forroja työskentelemään plantaaseilla. Afrikkalaisten työläisten tyytymättömyys purkautui vuonna 1953 mellakoin, joihin portugalilaiset vastasivat tappamalla yli kaksi prosenttia maan väestöstä Batepán verilöylyssä. Itsenäisyyttä vaativat asukkaat viittasivat myöhemmin tapahtumaan osoituksena portugalilaisten siirtomaaisäntien raakuuksista.

Vuonna 1960 ulkomaille muuttaneet emigrantit perustivat São Tomén ja Príncipen vapautuskomitean, joka vuonna 1972 järjestettiin São Tomén ja Príncipen vapautusliikkeeksi (Movimento de Libertação de São Tomé e Príncipe, MLSTP). Vuonna 1972 saaret saivat autonomisen statuksen, ja vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen Portugalin hallitus aloitti vapautusliikkeen kanssa neuvottelut maan itsenäistymisestä. Algerissa solmitun sopimuksen mukaisesti São Tomé ja Príncipe julistettiin itsenäiseksi 12. heinäkuuta 1975.

Itsenäisyyden aika 1970- ja 1980-luvuilla maassa vallitsi MLSTP:n hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta vuonna 1990 toteutettujen demokraattisten uudistusten seurauksena seuraavana vuonna pidettiin vapaat monipuoluevaalit. Valtaan nousi entisen pääministerin Miguel Trovoadan johtama ”Demokraattisen konvergenssin puolue” (PCD), mutta MLSTP säilyi toiseksi suurimpana puolueena. Vuoden 2001 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ADI-puolueen Fradique de Menezes, jonka riveistä oli myös pääministeri Maria das Neves. Fernando Pereiran johtama sotilaskaappaus syrjäytti Menezesin ja Nevesin 16. heinäkuuta 2003, mutta viikon neuvottelujen jälkeen kaappaajat luovuttivat vallan takaisin vaaleilla valitulle hallitukselle.

Kesäkuussa 2005 pääministeri ja koko hallitus erosivat. Keskuspankin johtaja Maria do Carmo Silveira nousi pääministeriksi. Vuoden 2006 parlamenttivaalit voitti Movimento Democrático das Forças de Mudança (Muutosvoimien demokraattinen liike, MDFM), joka sai parlamentin 55 paikasta 23.

Vuoden 2009 helmikuussa hallitus sanoi paljastaneensa vallankaappausyrityksen. Oppositiojohtaja Arlecio Costa joutui lähes vuodeksi vankilaan. Vuoden 2010 elokuussa oppositiopuolue ADI voitti parlamenttivaalit ja Patrice Trovoadasta tuli pääministeri. Trovoadan hallitus menetti joulukuussa 2012 äänestyksessä parlamentin luottamuksen ja uudeksi pääministeriksi nimitettiin Gabriel Costa.

São Tomé ja Príncipen pääministeriksi valittiin joulukuussa 2018 Jorge Bom Jesus. Lokakuun 2018 parlamenttivaaleissa MLSTP-PSD (São Tomén ja Príncipen vapautusliike – sosiaalidemokraattinen puolue) sai 23 paikkaa ja PCD-UDD-MDFM sai viisi paikkaa. Yhdessä ne saivat ehdottoman enemmistön eli 28 paikkaa maan 55-paikkaisessa parlamentissa ja MLSTP-PSD:n johtaja Jorge Bom Jesus nousi hallituskoalition pääministeriksi. Edellisen pääministerin Patrice Trovoadan puolue ADI sai 25 paikkaa ja siirtyi oppositioon.

Vuoden 2022 vaalit voitti ADI, ja Patrice Trovoada nousi uudelleen pääministeriksi. Presidentti Carlos Vila Nova erotti hänet alkuvuodesta 2025 lentoveron kiristämiseen liittyneen kiistan vuoksi. Trovoadan seuraajaksi nimetty Ilza Amado Vaz sai potkut heti virkaan astuttuaan, kun ministerilista oli vuotanut julkisuuteen ennen kuin presidentti oli saanut sen käsiinsä. Lopulta Carlos Vila Nova nimitti pääministeriksi entisen keskuspankkijohtajan Américo Ramosin.

Politiikka

thumb|São Tomé ja Príncipen presidentinpalatsi. São Tomé ja Príncipe on semipresidentiaalinen tasavalta. Presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan, ja presidentti voi istua kaksi kautta putkeen. Presidentti toimii muun muassa puolustusvoimien ylimpällikkönä, ja hän myös johtaa ulkopolitiikkaa ja hyväksyy kansalliskokouksen säätämät lait.

Kansalliskokous valitsee pääministerin, jonka presidentti hyväksyy. Yksikamarisessa parlamentissa eli kansalliskokouksessa on 55 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille kerrallaan.

São Tomé ja Príncipen presidentti on ollut vuodesta 2021 lähtien Carlos Vila Nova. Hänet valittiin Acção Democrática IndependenteADI-puolueen ehdokkaana, mutta hän ajautui erimielisyyksiin samaa puoluetta edustavan pääministerin kanssa vuonna 2024, ja vuoden 2026 vaaleissa hän oli ehdolla sitoutumattomana. Vila Nova valittiin uudestaan presidentiksi vaalien ensimmäisellä kierroksella. Pääministerillä on enemmän poliittista toimeenpanovaltaa kuin presidentillä. Maassa on ollut tapana, että eri poliittisista leireistä tulleet presidentti ja pääministeri ovat hallinneet yhteisymmärryksessä keskenään.

São Tomé ja Príncipen puoluekenttää ovat hallinneet ADI ja sosiaalidemokraattinen puolue, joiden välillä valta on vaihtunut useasti sen jälkeen, kun maa siirtyi 1991 monipuoluejärjestelmään. Vaalit ovat valtiossa vapaita, ja kansallinen vaalikomissio toimii vapaasti.

Hallinnollinen jako ja kaupungit

Valtio on jaettu seitsemään piirikuntaan, joista kuusi sijaitsee São Tomén saarella ja yksi Príncipessä. Piirikuntien johtoon äänestetään kolmen vuoden välein valtuusto, jolla on rajoitettu itsenäinen päätäntävalta paikallisasioissa. Príncipen saari sai itsehallinnon 1995, ja se muodostettiin Paguén piirikunnasta.

Vuoden 2012 väestönlaskun mukaan suurimmat kaupungit olivat São Tomé (noin 66 900 asukasta), Neves (noin 8 400 asukasta) ja Santana (noin 7 400 asukasta).

Talous ja infrastruktuuri Talous

thumb|Kaakaota sãotomélaisella plantaasilla. São Tomé ja Príncipe on alemman keskitulotason maa. Valtion bruttokansantuote on kasvanut vuosien 2019–2024 keskimäärin vain 1,3 prosenttia vuodessa sisäisten ja ulkoisten shokkien seurauksena. Samaan aikaan valtion bruttokansantuote asukasta kohti on laskenut, ja vuonna 2023 se oli enää vuoden 2017 tasolla. Samana vuonna köyhyysrajan alapuolella eli 15,8 prosenttia väestöstä; lukema ei juurikaan ole muuttunut kymmenessä vuodessa.