pienois|Mustan miehen lynkkaus Yhdysvalloissa vuonna 1919. Rasismi tarkoittaa syrjintää ihmisen etnisen ryhmän tai muun syntyperään liittyvän seikan perusteella. Rasismi voi ilmetä sekä ajattelutapana että toimintana. Siinä ihmisryhmä voidaan arvottaa esimerkiksi ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella alempiarvoiseksi tai ryhmään kohdistetaan rotusyrjintää. Syrjintä on kielletty sekä Suomen lainsäädännössä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.
Ksenofobia eli muukalaiskammo on ilmiö, jota esiintyy laajasti eri kulttuureissa. Euroopan historiassa antisemitismi eli juutalaisviha on esimerkki tästä ilmiöstä. Länsimaissa rasistinen ajattelu kehittyi kolonialismin ja orjakaupan oikeuttamisen yhteydessä. 1800-luvulla yleistyivät näennäistieteelliset rotuluokittelut, joilla perusteltiin valkoisten ylivaltaa. Etelä-Afrikassa rotuerottelu jatkui apartheid-järjestelmän muodossa 1990-luvun alkuun asti. Yhdysvalloissa mustien asema säilyi heikkona myös orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Vasta 1950-luvulla noussut kansalaisoikeusliike johti yhtäläisten oikeuksien laajenemiseen.
Rasismi saavutti äärimmäisen muotonsa natsi-Saksassa, jossa rotuoppeihin perustuen toteutettiin holokausti eli juutalaisten ja muiden alempiarvoisina pidettyjen kansanryhmien järjestelmällinen joukkomurha. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka ihmisoikeusasiakirjat tuomitsevat etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun. Rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, koska se saattaa ihmiset jyrkästi eriarvoiseen asemaan perusteettomasti. Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus tuomitsee aatteet ja käytännöt, jotka johtavat etniseen epätasa-arvoisuuteen, koska ne oikeuttavat ihmisten alistamista ja tuhoamista.
World Population Review -sivuston mukaan vuonna 2024 tutkittujen 87 maan joukosta Iran oli kaikkein rasistisin. Kymmenen rasistisimman maan joukossa oli yhteensä kuusi muslimimaata.
Monet tutkijat ovat kritisoineet rasismi-käsitettä siitä, että sanasta on tullut yleinen paheksuntaa osoittavaa ilmaus erilaisille asioille, joista ei pidetä. Näin se on menettänyt käyttökelpoisuuttaan rotusuhteiden analyysissa.
Historia
Ksenofobiaa eli muukalaiskammoa sekä etnosentrismiä eli oman etnisen ryhmän pitämistä muita parempana on esiintynyt monissa kulttuureissa. Antropologi Pascal Boyer on esittänyt, että ihmiset luovat stereotypioita, koska heillä on intuitiivinen käsitys, että toisen ryhmän jäsenet edustavat heille uhkaa. Omaa ryhmää halutaan suosia ja vähemmistöt halutaan pitää alempiarvoisessa asemassa. Rasismia voidaan myös tarkastella historiallisesti kehittyneenä tapana ajatella ja toimia, jonka ihmiset oppivat sosiaalistuessaan tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin jäseneksi. Rasismin tutkimuksessa eri tieteenalat kiinnittävät huomiota eri asioihin: historioitsijat ideologioihin, psykologit asenteisiin ja sosiologit rakenteisiin.
Keskiajan Euroopassa uskonto oli yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka erottivat ryhmiä toisistaan. Antisemitismissä eli juutalaisten syrjinnässä ja vainossa yhdistyivät kulttuuriset, uskonnolliset ja etniset tekijät. Kristityt ja muslimit pitivät toisiaan vääräuskoisina ja molempien uskontojen piirissä esiintyi juutalaisvihaa. Uuden ajan länsimaisen rasismin yhtenä merkittävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjakaupan vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan. Rasistinen ajattelu kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden oikeuttamisena.
1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja näennäistieteelliseen frenologiaan eli oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden välisestä yhteydestä. Carl von Linné luokitteli ihmislajin ryhmiin 1700-luvulla. Hän liitti niiden nimiin luonnehdintoja, jotka olivat valkoisista myönteisiä ja muista vähätteleviä. Vuonna 1853 ranskalainen Arthur de Gobineau julkaisi teoriansa valkoisen rodun ylivertaisuudesta, mikä innoitti uusia rotuteoreetikkoja. Francis Galtonin teosten pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tutkimusala, jota myöhemmin on kutsuttu tieteelliseksi rasismiksi. Galtonin ajatukset vaikuttivat vahvasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun eugeniikkaliikkeeseen.
Suomen sana rasismi perustuu ranskan sanaan racisme, joka puolestaan pohjautuu sanaan race ’rotu’. Hannah Arendtin mukaan ”rasismi kiisti ihmisen yhteisen syntyperän, kieltäytyi tunnustamasta tavoitetta rakentaa yhteistä ihmiskuntaa ja alkoi esittää yhden kansan olevan jumalallista alkujuurta, toisin kuin kaikki muut.” Uskontoon perustuva juutalaisviha muuttui 1800-luvun lopulla poliittisemmaksi, ja sitä alettiin kutsua antisemitismiksi. Äärioikeistolainen nativismi on nationalismin äärimuoto, jossa kansallistunteeseen yhdistyy ksenofobia.
pienois|Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin. pienois|Tummaihoinen mies juomassa ei-valkoisille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939. pienois|Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki, Berliini 2016. Yhdysvaltain etelävaltioissa perustettiin vuonna 1865 sisällissodan ja orjuuden lakkauttamisen jälkimainingeissa äärijärjestö Ku Klux Klan. Rotuteorioita teki tunnetuksi muun muassa yhdysvaltalaisen Madison Grantin kirja The Passing of the Great Race: Or, The Racial Basis of European History (1916), joka puolusti ”pohjoisen rodun” ylemmyyttä. Grant kampanjoi eugeniikan eli rotupuhtauden puolesta. Hänen teoksensa vaikutti myös natsijohtaja Adolf Hitlerin ajatteluun.
Eurooppalaiset siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään valkoiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan. Tämä politiikka jatkui Etelä-Afrikassa 1990-luvulle asti apartheid-politiikan nimellä. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot olivat kiellettyjä. Apartheid-järjestelmän luomisen taustalla vaikuttivat 1800-luvun rotuteoriat.
Siirtomaavallan aikana eurooppalainen viihdeteollisuus ryhtyi tuottamaan esityksiä, joissa kaukaisista maista tuotuja ihmisiä asetettiin näytteille sirkuksissa, huvipuistoissa ja ihmistarhoissa. Ihmisnäyttelyissä ei-valkoisia ihmisiä esitettiin villi-ihmisinä, mikä edisti rotuennakkoluulojen syntymistä. Viihdeteollisuus myi esimerkiksi kuvituksia, joissa mustaihoiset esitettiin kannibaaleina. Näin luodut stereotypiat säilyivät pitkään.
Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen. Saksan diktaattori Adolf Hitler väitti saksalaisten edustavan muinaista arjalaista rotua, jota vieraat ainekset uhkasivat. Toisen maailmansodan aikana miljoonia juutalaisia tuhottiin holokaustissa. Myös muita ”epäkelvoiksi aineksiksi” katsottuja ryhmiä, kuten mielisairaita, homoseksuaaleja ja vammaisia henkilöitä, vainottiin ja tuhottiin.
Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita. Tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin arvostelemaan tieteellisen rasismin oppeja. Ihmisrotuja ei ole pystytty määrittelemään biologisesti. Nykyisin ihmisrodun käsitettä tutkitaan yhteiskunnallisesti tuotettuna rakenteena. Sodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi useissa julkilausumissaan rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun. YK hyväksyi Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 1965 ja sopimus tuli voimaan vuonna 1969.
Yhdysvaltain etelävaltiot pysyivät valkoisen ylivallan alueena vielä sata vuotta orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Afroamerikkalaisten mahdollisuuksia äänestää tukahdutettiin ja lynkkausten kaltaisissa väkivaltaisuuksissa tapettiin tuhansia mustia. Kansalaisoikeusliikkeen painostuksesta 1950–60-luvuilla saatiin aikaan mustien oikeuksia paremmin turvaavia lakeja ja säädöksiä. Vielä 2000-luvulla Yhdysvaltain mustat ovat yleisesti heikommassa asemassa kuin valkoiset. Afroamerikkalaisten äänestämistä on käytännössä rajoitettu muun muassa puolueellisilla vaalipiirijaoilla.
Afrikassa rasismi on liittynyt poliittiseen väkivaltaan esimerkiksi Idi Aminin Ugandassa, josta aasialaisvähemmistö karkotettiin. Robert Mugaben johtamassa Zimbabwessa valkoiset tilanomistajat joutuivat väkivallan kohteeksi. Ruandassa belgialaisten perintöä oli ihmisten rodullistamisen kulttuuri, joka vaikutti osaltaan Ruandan kansanmurhaan 1990-luvulla. Esimerkki rasistisesta syrjinnästä nykymaailmassa on Kiinan uiguurivähemmistön sorto.
2000-luvulla eri puolilla maailmaa on noussut äärioikeistolaisia liikkeitä, joiden suosioon on vaikuttanut muun muassa taloudellinen epävarmuus. Laitaoikeistolaiset puolueet käyttävät usein populistista retoriikkaa. Unescon raportin mukaan nämä liikkeet esittävät usein, että etnisiä vähemmistöjä suositaan ja lietsovat vihamielisyyttä näitä ryhmiä kohtaan.
Määritelmä ja muodot
Rasismin määritelmä
Unescon vuonna 1978 hyväksymä Rotuja ja rotuennakkoluuloja koskeva julistus käsittelee ideologioita, ennakkoluuloisia asenteita, syrjivää käyttäytymistä, rakenteellisia järjestelyjä ja vakiintuneita käytäntöjä, jotka johtavat rotujen väliseen epätasa-arvoisuuteen. Julistuksen mukaan käsitystä, että rodulliset tai etniset ryhmät jakautuvat arvoltaan parempiin ja huonompiin, käytetään oikeuttamaan ihmisryhmien alistamista ja tuhoamista. Unescon lausunnon mukaan rotusyrjintään perustuvalle arvoasetelmalle ei ole tieteellistä pohjaa ja se on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien edustamien moraalisten periaatteiden kanssa. Unescon mukaan rasismi vahingoittaa uhrejaan ja harjoittajiaan, jakaa kansakuntia sisäisesti ja estää kansainvälistä yhteistoimintaa.
pienois|pysty|Oikeuden allegoria pysäyttää valkoista ylivaltaa ajavan terroristiryhmän. Thomas Nast, Harper’s Weekly 1874. Suomen hallituksen vuonna 2023 julkaisemassa tiedonannossa sanotaan, että ”rasismi perustuu yksilöiden tai ihmisryhmien määrittelyyn alempiarvoisiksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.” Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin mukaan rasismin määritelmästä ei ole epäselvyyttä. ”Rasismi on sitä, että leimataan ihmisiä heidän etnisen taustansa, ihonvärinsä tai kansalaisuutensa perusteella tai sitä, että heitä kohdellaan huonommin sen takia”, Stenman on sanonut.
Julkisessa keskustelussa rasismiksi kutsutaan monenlaisia syrjinnän, halveksunnan ja yleistämisen muotoja. Vanhastaan rasismi on viitannut ihmisten jakamiseen hierarkkisiin ryhmiin heidän biologisten ominaisuuksiensa, etenkin ihonvärin, perusteella. Eriarvoisuus määräytyy olemuksellisesti eli essentialistisesti syntyperän perusteella. Esimerkiksi antisemitismi on rasismin ilmentymä, kun sen kohteena ovat juutalaiset etnisenä ryhmänä. Norjassa sana ”rotu” on poistettu kansallisista syrjintää koskevista laeista, koska ilmaisua pidetään ongelmallisena.
Rasismia pidetään moraalisesti tuomittavana, koska se saattaa ihmisiä perusteettomasti eriarvoiseen asemaan. Ihminen ei esimerkiksi voi vaikuttaa syntyperäänsä. Politiikan tutkija Tuija Parvikon mukaan ”rasismin kauhistuttavuus ja vaarallisuus perustuu siihen, että se on ideologia – ideaan perustuva ajatusrakennelma, jolla ei tarvitse olla minkäänlaista todellisuus- tai totuuspohjaa. Se perustuu ihmisten väliseen hierarkkiseen arvo- ja valtajärjestykseen”. Parvikon mukaan rasistisen ajattelun nojalla voidaan ajatella, että maailmasta täytyy poistaa joitakin rasistisin perustein luokiteltavissa olevia ”huonompia” ihmisryhmiä. Äärimuodossaan rasismi johtaa siis Auschwitziin. Filosofi Hannah Arendt kirjoitti teoksessaan Totalitarismin synty (1951): ”Jos rasismi pääsee valloilleen, se on ihmiskunnan loppu”.