thumb|10 markan seteli vuodelta 1949. Saksan markka eli D-markka (), lyhenteenä DM, valuuttatunnuksena DEM, oli Saksan liittotasavallan rahayksikkö vuosina 1949–2001. Sen jälkeen Saksan rahayksikkönä on ollut euro. Saksan markan laskennallinen suhde euroon 1 € = 1,95583 DM asetettiin jo 31. joulukuuta 1998, ja euron käyttö tilivaluuttana alkoi 1. tammikuuta 1999.

Markka jakautui 100 penniin (Pfennig).

Historia

Markka vuodesta 1873

Nykyisin Saksan markalla tarkoitetaan tavallisimmin vuosina 1948–2001 käytössä ollutta rahayksikköä. Saksan rahayksikön nimi oli kuitenkin ollut markka (Mark) jo vuodesta 1873 lähtien.

Ennen Saksan yhdistymistä vuonna 1871 oli Saksan eri ruhtinaskunnilla ollut omat valuuttansa, joilla oli eri nimiä. Suurin osa niistä oli kuitenkin ollut sidoksissa Vereinsthaler-nimiseen rahayksikköön ("liittotaaleri"). Se perustui hopeakantaan, ja yhden Vereinsthalerin rahassa oli 16 2/3 grammaa puhdasta hopeaa.

Vuonna 1873 tuli koko Saksassa käyttöön yhteinen rahayksikkö, kultamarkka. Vaikka se edeltäjästään poiketen perustui alkujaan kultakantaan, siirtymävaiheessa oli voimassa kiinteä kurssi, jonka mukaan kolme markkaa vastasi yhtä Vereinsthaleria.

Hyperinflaatio 1923 ja valuuttauudistus

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Saksan markka erotettiin kultakannasta. Valuuttaa alettiinkin nimittää paperi­markaksi varsinkin sen jälkeen, kun voimakas inflaatio pääsi vallitsemaan. Inflaatio jatkui sodan päätyttyäkin, ja vuonna 1923 se yltyi katastrofaaliseksi hyperinflaatioksi, joka vuoden kuluessa pienensi markan arvon miljardisosaan entisestään. Loppuvuonna yksi Yhdysvaltain dollari vastasi 4,4 triljoonaa markkaa. Marraskuussa inflaatio saatiin lopetetuksi valuuttauudistuksella, jossa uudeksi rahayksiköksi tuli Rentenmark, jonka tilalle seuraavan vuoden alussa tuli Reichsmark (ℛℳ) eli valtakunnanmarkka. Yksi Rentenmark ja Reichsmark vastasivat biljoonaa (1012) hyperinflaation aikaista markkaa.

Reichsmark pysyi käytössä myös natsien valtakaudella ja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Sodan aikana ja sen jälkeen vallitsi kuitenkin jälleen kova inflaatio.

Saksan markka 1948–2001

Uusi Saksan markka otettiin länsiliittoutuneiden (Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan) miehitysvyöhykkeellä käyttöön kesäkuun 21. päivästä 1948. Aikaisemmat valtakunnan markan painokoneet jäivät Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Vanhat Reichsmark- ja Rentenmark -markat vaihdettiin uuteen valuuttaan suhteessa 1 DM = 1 RM, kun oli kysymys esimerkiksi palkoista tai vuokranmaksusta, ja suhteessa 1 DM = 10 RM muiden yksityisten hallussa olleiden rahojen osalta. Suuret rahasummat sitä vaihdettiin suhteessa 10 RM = 0,65 DM. Lisäksi jokainen henkilö sai hyvitystä 60 DM kahdessa erässä, joista ensimmäinen erä oli 40 ja jälkimmäinen 20 markan suuruinen.

Valuuttauudistuksen tarkoituksena oli torjua Saksassa uudelleen uhkaava hyperinflaatio ja tehdä loppu maassa laajalle levinneestä mustan pörssin kaupasta sekä vaihtokaupasta, jossa maksuvälineenä käytettiin rahan asemesta yhdysvaltalaisia savukkeita. Neuvostoliitto piti valuuttauudistusta uhkana omalle asemalleen maassa. Kun uusi valuutta tuli käyttöön myös Länsi-Berliinissä, Neuvostoliitto sulki vastatoimenpiteenään kaikki sinne johtaneet maa- ja vesitieyhteydet ja käynnisti täten useita kuukausia kestäneen Berliinin saarron.

Saksan markka oli alusta pitäen erittäin vakaa valuutta ja olikin luomassa Saksan talousihmettä. Saksassa ostovoimainen valuutta sai lähes mystisen maineen, siitä tuli jopa melkein osa saksalaisten identiteettiä. Saksan markasta tulikin yksi maailmantalouden mahtivaluutoista.

Myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä eli myöhemmässä DDR:ssä tehtiin pari päivää myöhemmin oma valuuttauudistus: käyttöön otettiin Itä-Saksan markka, jonka virallisena nimenä vuoteen 1964 asti oli myös Saksan markka. Heinäkuussa 1948 laskettiin liikkeelle Itä-Saksan markan setelisarja. Vuodesta 1968 DDR:n markka. Ennen Saksojen yhdistymistä, myös DDR:ssä otettiin 1. heinäkuuta 1990 käyttöön Saksan markka maksuvälineenä. Tällöin rahoja vaihdettaessa käytettiin kahta vaihtokurssia. Yksityishenkilöiden rahavarat tiettyihin henkilön iästä riippuviin enimmäismääriin asti sekä palkat, vuokrat, sähkön hinta ym. juoksevat rahamäärät vaihdettiin suhteessa yksi länsimarkka yhdestä itämarkasta. Muutoin vaihtosuhteena oli yksi länsimarkka kahdesta itämarkasta. Todellisuudessa itämarkan ostovoima oli jo pitkään ollut selvästi pienempi kuin näiden vaihtosuhteiden mukainen.

Vuoden 2002 alusta Saksan markka korvattiin myös käteismaksuvälineenä eurolla. Koska Saksan markka oli saksalaisille rakas, rahaliiton vastustus oli Saksassa yksi euromaiden suurimmista. Kansalaiset kokivat euron tulon nostaneen hintoja, minkä vuoksi euro sai haukkumanimen Teuro (euron nimestä ja saksan kielen adjektiivista teuer ’kallis’). Vuonna 2010 tehdyn kyselyn mukaan 51 prosenttia saksalaisista halusi markan takaisin.

Saksan markkaa käytettiin 1990-luvun loppupuolelta euron tuloon asti virallisena valuuttana myös Jugoslavian liittotasavaltaan kuuluneissa Kosovossa ja Montenegrossa. Serbiassa käytössä oli ja on edelleen Serbian dinaari.

Kolikot Nimellisarvo Kuva Suunnittelija Metalli Läpimitta Paksuus Massa Käyttövuodet 1 penni Adolf Jäger, Frankfurt am Main Kuparilla päällystetty teräs 16,5 mm 1,38 mm 2 g 1948–20012 penniä Adolf Jäger, Frankfurt am Main 95-prosenttinen kuparilejeerinki 19,25 mm 1,52 mm 3,25 g 1950–1968Kuparilla päällystetty teräs 2,9 g 1968–2001 5 penniä Adolf Jäger, Frankfurt am MainMessingillä päällystetty teräs 18,5 mm 1,7 mm 3 g 1949–2001 10 penniä Adolf Jäger, Frankfurt am MainMessingillä päällystetty teräs 21,5 mm 1,7 mm 4 g 1949–2001 50 penniä frameless Richard M. Werner, Oberursel (Taunus) Kuparinikkeli 20 mm 1,58 mm 3,5 g 1949–2001 1 markka frameless Josef Bernhart, München Kuparinikkeli 23,5 mm 1,75 mm 5,5 g 1950–20012 markkaa Useita Kuparinikkeli 25,50 mm 1,79 mm 7 g 1951 Kuparinikkeli 26,75 mm 1,79 mm 7 g 1957–1973 Magnimat (eräs magneettinen rahametalliseos) 26,75 mm 1,79 mm 7 g 1970–20015 markkaa Albert Holl, Schwäbisch Gmünd Hopea-kuparilejeerinki 29 mm 2,07 mm 11,2 g 1951–1975 Wolfgang Doehm, Stuttgart Magnimat 10 g 1975–2001

thumb|1 markan kultainen muistoraha vuodelta 2001.

Saksan markan muistoksi lyötiin vuonna 2001 kultainen 1 markan kolikko.

Setelit Seteleitä julkaistiin kaikkiaan kolme sarjaa, joista viimeiseksi jäänyt on vuodelta 1989. Setelisarjan kuvitukseen on käytetty historiallisia henkilöitä ja kääntöpuolella heidän elinympäristöönsä liittyviä esineitä ja maisemia. Esimerkiksi 100 markan setelissä on Clara Schumann ja Leipzigin kaupungin historiallisia rakennuksia.

Viimeksi käytössä olivat seuraavat setelit :

Nimellisarvo (DM) Kuvat viimeksi käytössä olleesta mallista Mitat [mm] Kuva-aiheet Etupuoli Kääntöpuoli Etupuoli Kääntöpuoli 5 DM (harvoin käytetty) 122px 122px 122 x 62 Bettina von Arnim Brandenburgin portti, Berliini. 10 DM 130 x 65 Carl Friedrich Gauss Sekstantti 20 DM 138px 138px 138 x 68 Annette von Droste-Hülshoff Sulkakynä 50 DM 146px 146px 146 x 71 Balthasar Neumann Neumannin arkkitehtuuria 100 DM 154px 154px 154 x 74 Clara Schumann ja rakennuksia Leipzigissa Flyygeli 200 DM (harvoin käytetty) 162px 162px 162 x 77 Paul Ehrlich Mikroskooppi 500 DM (harvoin käytetty) 170px 170px 170 x 80 Maria Sibylla Merian Voikukka, toukka ja perhonen 1000 DM (harvoin käytetty) 178px 178px 178 x 83 Grimmin veljekset Saksan sanakirja ja Berliinin kuninkaallinen kirjasto

Lähteet

Luokka:Euroalueen entiset kansalliset rahayksiköt Luokka:Saksan taloushistoria Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit