thumb|Kauppatori, joka on tunnettu viiden tornin siluetista torikirkon neljän tornin ja Punaisen tornin kanssa. Halle (Saale) on Keski-Saksassa sijaitseva kaupunki. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 229 153 asukasta, joten se on suurin kaupunki Saksi-Anhaltin osavaltiossa. Magdeburg on kuitenkin osavaltion pääkaupunki. Lähellä sijaitsevia suuria kaupunkeja ovat Leipzig (30 km kaakkoon), Berliini (130 km koilliseen) ja Dresden (150 km kaakkoon). Halle on tunnettu keskustan toriaukeasta (Marktplatz), jossa sijaitsee Händelin patsas, ja jonka tunnusmerkkeinä ovat sen viisi tornia. Neljä torneista kuuluu Torikirkkoon (Marktkirche) ja viides torni on nimeltään Punainen torni (Roter Turm).
Saksojen yhdistymisestä lähtien Hallen osaamisalueita ovat olleet teknologiset alat, kemianteollisuus ja elintarviketeollisuus. Hallessa toimivat mm. Halloren-suklaatehdas, joka on Saksan vanhin suklaatehdas, sekä Kath, joka tuottaa leivontatarvikkeita ja valmispakkauksia leivontaa varten.
Maantieto thumb|Näköala Saalejoelle.
Halle sijoittuu Saalejoen varrelle, Leipzigin alangon luoteisosaan. Saksojen yhdistyessä syntyneiden osavaltioiden kaupungeista Hallessa on suurin väestötiheys. Kaupunki on jaettu viiteen hallintoalueeseen, jotka ovat keskusta (Mitte), pohjoinen (Nord), itä (Ost), etelä (Süd) ja länsi (West). Nämä hallintoalueet jakautuvat vielä kaupunginosiin.
Ilmasto Hallessa on leuto, Köppenin ilmastoluokituksessa se kuuluu luokkaan Cfb, lauhkea meri-ilmasto. Keskimääräinen ilman lämpötila on 9,1 astetta ja keskimääräinen vuosittainen sademäärä on 483 mm. Joulukuussa keskimääräinen alin lämpötila on hiukan pakkasen puolella, tammi- ja helmikuussa -2.2 °C. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 23,4 °C
Historia
thumb|left|180px|Aasikaivo vanhalla torilla. Ensimmäinen virallinen merkintä kaupungista on Moissiacence-kronikassa vuodelta 806. Siinä Hallea nimitetään ”Hallaksi”. Hallessa vietettiinkin vuonna 2006 kaupungin 1 200-vuotisjuhlia, jotka koostuivat yli 500 tapahtumasta. Kävijöitä juhlilla oli noin 1,5 miljoonaa.
Suolan louhiminen Nimen Halle alkuperän katsotaan liittyvän sanaan ”halla”, joka keltin kielessä tarkoittaa suolaa. Sillä nimellä kaupunkia myös alun alkaen nimitettiin. Suola on ollut kaupungille tärkeä raaka-aine kautta historian. Jo noin 3 000 vuotta sitten, pronssikaudelta lähtien on suolan merkitys kaupungille ollut suuri. Tällöin Hallessa alettiin louhia ja myydä suolaa läheisestä laaksosta. Keskiajalla Hallesta tuli rikas kauppakaupunki suolan ansiosta. Se myös liittyi vuonna 1280 hansakaupunkien joukkoon. Näihin aikoihin toimi suolatori (Hallmarkt) suolan kauppapaikkana. Vuonna 1491 muodostettiin suolan tekijöiden, Hallorenien veljeskunta, joka on vielä nykyäänkin toimiva veljeskunta. Suolan teollinen tuotanto lopetettiin vuonna 1964, jolloin kemian teollisuuden merkitys alueelle alkoi vahvistua. Nykyään suolaa tuotetaan enää vain Hallen suolamuseossa, joka on Saksan ainoa suolaa tuottava museo. Museon suolaa myydään leipomoihin, suolakurkkutehtaalle ja museossa kävijöille.
Hovielämää ja kouluja Vuonna 968 Otto I perusti Magdeburgin hiippakunnan, johon myös Halle kuului vuoteen 1680 saakka. 1120 alkoi Hallen laajentuminen ja samoihin aikoihin rakennutettiin kaupungin muuri, jonka tarkoituksena oli suojella asukkaita. 1200-luvulla rakennettiin Halleen tuomiokirkko, joka on kaupungin ainoa varhaisgoottilaisen rakennustyylin suurrakennus. 1310 kirjoitettiin sopimus Hallen itsehallinnosta. 1341 aloitettiin suuren tornin rakentaminen kaupungintalon läheisyyteen. Moritzburgin linnan rakentaminen alkoi 1400-luvulla. Nykyään linnassa sijaitsee Saksi-Anhaltin osavaltion taidemuseo. 1418 alettiin rakentaa Punaista Tornia (Roter Turm), joka valmistui vuonna 1506. Se on Saksan ainoa yksittäin seisova kellotorni. Myöhemmin se muodostui kaupungin tunnusmerkiksi ja sen tarkoituksena oli kuvastaa vapautta.
1500-luvulla Hallessa vaikutti kardinaali Albrecht, joka rakennutti kaupunkiin Uuden Residenssin (Neue Residenz), jossa vietettiin 1600-luvulla loistokasta hovielämää. Kardinaali Albrecht toi Italiasta renessanssin arkkitehtuurin Halleen ja halusi rakennuttaa kaupungista Pohjolan Firenzen. Samoihin aikoihin Martti Luther Wittenbergistä (vain 60 km Halleen) alkoi levittää uskonpuhdistusta kaupunkiin. Luther ja kardinaali Albrecht olivat toistensa suurimpia vihamiehiä. thumb|Halle 1900-luvun alussa.
Kolmikymmenvuotisen sodan aikana, vuonna 1625, Wallensteinin johtamat keisarilliset joukot miehittivät Hallen. Sodan aikana kaupunki kärsi kaikin puolin suuria tappioita. Vuodesta 1680 lähtien Halle kuului Preussiin. Seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1694 perustettiin Hallen nelitiedekuntainen yliopisto (), joka yhdistettiin vuonna 1817 Wittenbergin yliopiston kanssa (nykyään Halle-Wittenbergin Martti Luther -yliopisto).
Samoihin aikoihin perustettiin August Hermann Francken johdolla Francken säätiö (Franckesche Stiftungen) pietismin sosiaali- ja koulutuslaitokseksi. Nykyään Francken säätiöllä on jäljellä yli 50 alkuperäisenä säilynyttä rakennusta ja maailman pisin ristikkorakenteinen talo (Fachwerkhaus). Rakennuksia on ehdotettu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Teollisuus ja kaupungin kasvu Teollisuus kaupungissa painottui ruskohiilen avolouhoksiin jo 1600-luvulta alkaen, ja samoihin aikoihin oli myös sokeriruoko merkittävä voimavara alueen teollisuudelle. Kemianteollisuuteen alettiin panostaa 1800-luvun lopulla, jonka jälkeen se muodostui vuosien myötä alueen yhdeksi tärkeimmistä teollisuuden aloista ruskohiilen rinnalla.
Vuonna 1890 Hallessa ylittyi 100 000 asukkaan raja. Euroopan ensimmäinen sähköinen raitiovaunuverkosto otettiin käyttöön Hallessa vuonna 1891. Toisen maailmansodan aikana Halle säilyi lähes vahingoittumattomana. Maailmansodan loppuvaiheessa, maaliskuun lopussa, kaupunkiin kohdistui kaksi pommitusta. Pommituksilla yritettiin tuhota rautatieasemaa, mikä kuitenkin epäonnistui. 17. huhtikuuta 1945 Yhdysvaltain sotajoukot valloittivat kaupungin. Tämä tapahtui Felix Graf von Lucknerin ja silloisen kaupungin ylipormestarin suostumuksella, minkä ansiosta kaupungin uskotaan säilyneen niinkin vahingoittumattomana, sillä vain 15 prosenttia kaupungista kärsi vahinkoja. Heinäkuussa 1945 yhdysvaltalaisten joukkojen oli lähdettävä pois kaupungista neuvostojoukkojen tieltä. thumb|Torikirkko, jossa nähtävillä Händelurut. Jaetussa Saksassa Halle kuului Neuvostoliiton vyöhykkeeseen ja vuosina 1949–1990 se oli osa Saksan demokraattista tasavaltaa, DDR:ää. Se oli Itä-Saksan 7:nneksi suurin kaupunki. Vuonna 1958 alettiin sen lähelle rakentaa uutta kaupunkia, Halle-Neustadtia.
Asukaskehitys 50 000 asukkaan raja ylitettiin vuonna 1871, ja väliluku kaksinkertaistui vuoteen 1890 mennessä. Hallesta tuli 100 000 asukkaan myötä suurkaupunki. Suurimmillaan asukasluku oli keskikesällä 1990, jolloin asukkaita oli jopa 316 776. Vuosien 1990 ja 2005 välisenä aikana on Hallen asukasluku kuitenkin vähentynyt 80 000:lla. Syitä tähän ovat muun muassa poismuutto ja syntyvyyden lasku.
Hallenser, Halloren und Hallunken – hallelaiset, hallorenit ja huijarit Suola-alan työntekijöitä nimitettiin ja nimitetään edelleen halloreneiksi. Hallenser-nimen saivat kauppiaat ja kaupungin asukkaat, jotka asuivat nykyisellä toripaikalla ja kävivät kauppaa suolalla. Glauchan esikaupungin köyhiä asukkaita nimitettiin ironisesti Hallunkeneiksi (huijarit), sillä he eivät asuneet kaupungin keskustassa, ja he ovat tunnettuja näpistelyistään. Nykyään hallelaisista käytetään nimitystä Hallenser. Halloren-nimi elää suklaakonvehtien tuotemerkkinä.
Uskontokunnat thumb|Hallen tuomiokirkko. thumb|Moritzkirkko, myöhäisgoottinen kirkko, rakennettu 1388–1511.
Hallen kaupunki kuuluu Magdeburgin hiippakuntaan. Reformaatio levisi kaupunkiin vuodesta 1518 lähtien. Vuoteen 1541 mennessä oli kaupungista tullut Lutherin uskonpuhdistuksen myötä protestanttinen. Luther kävi tämän jälkeen kaksi kertaa saarnaamassa Hallen pääkirkossa, Torikirkossa. Siellä on tänäkin päivänä nähtävänä Lutherin kasvoista ja käsistä tehty kuolinnaamio.
Pietistinen pappismies August Hermann Francke perusti vuonna 1698 Francken säätiön, joka on edelleen toiminnassa. Preussissa kirkot yhdistettiin yhteen kirkkokuntaan, jolloin syntyi evankelis-luterilainen kirkko, joka koostui luterilaisista ja reformisteista. 1800-luvulla alkoi katolilaisten määrä taas kasvaa. Tällä hetkellä Hallessa on useita eri kirkkokuntia, joita kutsutaan vapaakirkoiksi. Hallessa on myös kaksi juutalaista seurakuntaa. Kuitenkin vain 15 % hallelaisista kuuluu johonkin uskontokuntaan.
Politiikka
Hallessa valitsevat kaupungin asukkaat vuodesta 1993 lähtien joka kuudes vuosi ylipormestarin, joka johtaa kaupunkia. 1.5.2007 lähtien on ylipormestarina toiminut Saksan sosialidemokraattisen puolueen Dagmar Szabados.
Ystävyyskaupungit
Oulu, Suomi (1968) Coimbra, Portugali (1974) Linz, Itävalta (1975) Grenoble, Ranska (1976) Karlsruhe, Saksa (1987) Hildesheim, Saksa (1992) Ufa, Venäjä (1997)
Ystävyyskaupunkien toiminnat ovat jaettu omiin tahoihinsa, joissa vastuuhenkilöt pyörittävät toimintaa oman ystävyyskaupunkinsa kanssa. Kaupunkien välillä järjestetään muun muassa kouluvierailuja ja Hallen 1200-vuotisjuhlilla oli jokaisesta ystävyyskaupungista vierailemassa kunkin kaupungin johtoon kuuluva henkilö.
Talous ja infrastruktuuri Liikenne thumb|Kartta Hallen liikenneyhteyksistä.
Liikenneyhteydet autolla Hallesta käsin ovat hyvät. Suuret moottoritiet kuten A 9 Berliiniin ja Müncheniin sekä A 14 Magdeburgiin ja Leipzigin ohi Dresdeniin ovat lähellä. Uudet moottoritiet A 38 ja A 143 laajentavat ja parantavat kulkuyhteyksiä. Valtatiet B 6, B 91, B 80 ja B 100 kulkevat Hallen kaupunkialueen lävitse, joista on osittain pääsy moottoriteille.
Rautatieasema on 12-raiteinen, ja sieltä on suorat yhteydet mm. Berliiniin, Frankfurtiin, Magdeburgiin, Dresdeniin ja Leipzigiin. Leipzigin ja Hallen väli kulkee nopeasti kaupunkijunalla (S-Bahn), jolla matka taittuu noin puolessa tunnissa. Julkista paikallisliikennettä hoitavat 15 raitiovaunulinjaa ja 23 bussilinjaa.
Hallella ja Leipzigilla on yhteinen kaupunkien puolivälissä sijaitseva lentokenttä Leipzig/Halle, jonne pääsee säännöllisin väliajoin kulkevien bussien ja junien avulla. Sieltä lähtee suoria lentoja Euroopan suurimpiin kaupunkeihin, eteläisiin lomakohteisiin kuten Välimerelle ja Pohjois-Afrikkaan sekä muihin Saksan suurimpiin kaupunkeihin.
Tiedotusvälineet thumb|MDR-radioasema. Hallessa sijaitsee Keski-Saksan multimediakeskus (Mitteldeutsches Multimediazentrum MMZ), joka toimii koko Keski-Saksan alueen media-alan tuotannon, kehittämisen ja ideoinnin osaamiskeskuksena. Kaupungista löytyy myös paikallistelevisio ”TV Halle”.
Julkisen Keski-Saksan radioaseman (Mitteldeutscher Rundfunk MDR) päämaja sijaitsee Hallessa. MDR tuottaa kolmessa osavaltiossa useat radio-ohjelmat erilaisille kohderyhmille. Nuorten suosimia ja heille suunnattuja kanavia ovat MDR Sputnik ja Jump. MDR Info ja MDR Klassik on tarkoitettu klassisen musiikin ystäville. MDR Figaro on sitä vastoin tarkoitettu monelle eri kulttuurin osa-alueelle. Näiden julkisten radiokanavien lisäksi on Hallessa useita yksityisiä radiokanavia. Suurimpia näistä ovat 89.0 RTL (nuorille) ja Radio Brocken (keski-ikäisille), jotka kuuluvat RTL:n omistukseen, sekä suurimpiin yksityisiin radiokanaviin kuuluva Radio SAW.
Mitteldeutsche Zeitung (MZ) on suurin päivittäinen sanomalehti Hallen ja eteläisen Saksi-Anhaltin alueella. Myös BILD-lehti julkaisee Hallen paikallislehteä. Talouselämän puolelle kuuluu lehti REGJO, joka kohdistuu Hallen ja Leipzigin alueelle.
Paikallisia yrityksiä thumb|Halloren suklaatehdas on Saksan vanhin suklaatehdas.
envia Mitteldeutsche Energie AG Stadtwerke Halle (1600 työntekijää) Hallesche Verkehrs-AG (HAVAG) paikallisliikenteen yritys Halloren Schokoladenfabrik – Saksan vanhin suklaatehdas, perustettu 1804 Kathi Backmischung – leivontatarvikkeet