Šahada (, ) on islamin sisällön tiivistävä lause ja yksi islamin viidestä peruspilarista. Sunni-islamissa se kuuluu: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen lähettiläänsä.
().
Uskontunnustukseen usein liitetään ʾašhadu ʾan ("todistan, että"):
Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja todistan, että Muhammad on hänen lähettiläänsä.
().
Šahada vastaa kristinuskon kastetta. Se liittää yksilön osaksi islamilaista yhteisöä, eli ummaa. Muslimiksi tulo on yksinkertaista: tarvitsee vain lausua uskontunnustus todistajan läsnäollessa. Vastasyntynyt tulee muslimiksi kun šahada kuiskataan hänen vasempaan korvaansa. Lehtinen, Abdellahi & Telaranta 2011, s. 57
Šahada sunnalaisuudessa ja šiialaisuudessa Uskontunnustus koostuu sunnalaisuudessa kahdesta osasta, joista ensimmäinen määrittelee islamin monoteistiseksi uskonnoksi ja toinen osa täsmentää Muhammedin Jumalan sanan ja lain ainoaksi välittäjäksi. Koska siinä on kaksi osaa, uskontunnustus tunnetaan myös nimellä "uskon kaksi testamenttia".
Šiialaiset lisäävät uskontunnustuksen jälkiosaan lauseen ja Ali on Jumalan ystävä (). Tämä tarkoittaa uskoa, että Ali ibn Abi Talib ja hänen jälkeensä hänen miespuolinen sukulinjansa muodostavat šiialaisen imaamien ketjun.Hämeen-Anttila 2004, s. 110–111
Šahada Koraanissa ja haditheissa Šahadaa ei ole Koraanissa yhtenäisenä tekstinä. Sen jälkiosa esiintyy Koraanissa vain kerran (48:29), mutta alkuosa löytyy sananmukaisesti kohdissa 37:35 ja 47:19, minkä lisäksi itse ajatus esiintyy useissa muissa paikoissa.Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 21 Kokonaisena lause esiintyy ensimmäisen kerran Ibn Hishamin (k. 834) tekemässä Muhammedin elämäkerrassa; Sirat rasul Allah ().
Šahadan teologinen merkitys määritellään 800-luvun lopulla Gabrielin hadithissa, joka löytyy sekä Sahih al-Bukharin, että Sahih Muslimin kokoelmista. Siinä se esiintyy yhtenä islamin "viidestä peruspilarista":
Vastineet Raamatussa Uskontunnustuksen ensimmäisen osan lause "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ()" tavataan 300-luvulta lähtien yleisenä juutalais-kristillisestä kirjallisuudesta ja etenkin samarialaisesta liturgiasta. Lauseen merkityksen voi tulkita niin, että on vain yksi Jumala. Vastaava lause löytyy 5. Mooseksen kirjasta (6:4) muodossa: "Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin".Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 22
Uskontunnustuksen jälkiosalle "Muhammed on Hänen lähettiläänsä" löytyy myös kristillinen vastine. Arabian sana muhammad on verbin partisiippi ja tarkoittaa "ylistettyä", "valittua" tai "siunattua".Popp 2013, s. 153; Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 23 Muhammad rasul Allah merkitsee "Muhammed, Jumalan lähettiläs", ja on arabiankielinen käännös psalmista 118 "Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen ()".Jansen, 2008, s. 445–446 Sama toivotus on Markuksen evankeliumissa (Mark. 11:9): "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!"
Rituaali
Aikuisiällä muslimiksi kääntyvä henkilö lausuu šahadan ääneen muslimitodistajien läsnä ollessa osoituksena siirtymisestään islamiin. Perinteisimmän tulkinnan mukaisesti vasta kahden todistajan läsnä ollessa lausuttu šahada riittää muslimiksi tulemiseen. Lausuminen suoritetaan tavallisesti moskeijassa.
Šahada islamilaisten valtioiden lipuissa
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Islamilaiset käsitteet