Mikojan-Gurevitš MiG-29 (, , ”tukipiste”) on vuonna 1983 Neuvostoliiton ilmavoimien palvelukseen astunut Mikojan-Gurevitšin suunnittelema ja valmistama monitoimihävittäjä. Konetyypin ensimmäiset versiot suunniteltiin ilmaherruushävittäjiksi, mutta myöhempiin malleihiin liitettiin myös valmiuksia myös maassa sijaitseviin kohteisiin tehtäviin hyökkäyksiin. Ilmaherruushävittäjänä Mig-29 on poikkeuksellisen ketterä, mikä tekee siitä kyvykkään vastuksen ilmataisteluissa. Konetyyppiä on valmistettu ainakin 1 500 kappaletta ja se on käytössä lukuisissa ilmavoimissa ympäri maailmaa. Sen modernisoidut versiot ovat edelleen tuotannossa.

Historia

1960-luvun lopulla Neuvostoliitossa syntyi tarve löytää korvaaja sen käytössä olleille MiG-21-, MiG-23- ja Su-17-hävittäjille. Taustalla oli Yhdysvaltojen aloittama kehitystyö F-16- ja F-15-hävittäjille. Neuvostoliitto ei halunnut antaa Yhdysvalloille teknologista ylivoimaa, joten maassa aloitettiin suunnitelmia uusille hävittäjäkonetyypeille. MiG-29:n varsinainen suunnittelu alkoi vuonna 1974. MiG-29 suunniteltiin vastaamaan kevyempää F-16:ta, kun taas jo aiemmin aloitettu Su-27 raskaampaa F-15:tä. Konetyyppi suunniteltiin monella osa-alueella suorituskykyiseksi. Se on yksi kaikkein nopeimmista käytössä olevista hävittäjistä, ja se kykenee hyvin jyrkkään nousunopeuteen. Aiempiin neuvostohävittäjiin nähden se oli varusteltu modernilla tutkalla ja se kykeni ampumaan myös keskimatkan ilmataisteluohjuksia. Yhdysvaltalaiseen vastineensa verrattuna sen tutka ja muu teknologia olivat kuitenkin alkeellisempia. MiG-29:n moottorien ilmanottoaukot on suunniteltu siten, että MiG-29 kykenee operoimaan myös heikkokuntoisilta kiitoradoilta. Koneen sarjatuotanto alkoi vuonna 1982 ja se otettiin käyttöön Neuvostoliiton ilmavoimissa seuraavana vuonna.

pienoiskuva|MiG-29 pysäköitynä esittelylentonsa jälkeen Abbotsfordin ilmailunäytöksessä 1989

Lentokonetta vietiin useisiin Varsovan liiton maihin sekä lukuisiin muihin Neuvostoliiton liittolaisiin kuuluviin maihin, kuten Intiaan ja Pohjois-Koreaan. Itäblokin hajoamisen myötä konetyyppiä on käytetty myös Natoon kuuluvissa maissa, kuten Saksan ja Puolan ilmavoimissa. Neuvostoliiton aikana vientiin tarkoitetuista malleista oli poistettu kaikkein kehittynein sotilasteknologia. Vaikka MiG-29 oli sen läntineeseen vastineeseen F-16:n nähden huomattavasti suorituskykyisempi, oli se myös hinnaltaan verrattain edullinen, mikä selittää sen menestystä vientimarkkinoilla. Suomi harkitsi 1980–1990-lukujen vaihteessa ostavansa Neuvostoliitolta MiG-29-kalustoa korvaamaan käytöstä poistettavia MiG-21-hävittäjiä. Tarkoituksena oli hankkia yksi konetyyppi idästä ja toinen lännestä. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Suomi päätyi kuitenkin hankkimaan vain Yhdysvalloissa valmistettuja McDonnell Douglas F/A-18 -hävittäjiä. Ilmavoimien tekemän arvion mukaan MiG-29 olisi ollut hankinta- ja käyttökustannuksiltaan kallis eikä se täyttänyt tyydyttävällä tavalla Ilmavoimien asettamia teknisiä vaatimuksia.

Suomessa MiG-29 nähtiin ensimmäisen kerran Rissalan (Kuopion lentoasema) lentonäytöksessä 2. heinäkuuta 1986, jolloin se oli ollut neljä vuotta palveluskäytössä Neuvostoliitossa. Se oli konetyypin ensimmäinen esiintyminen länsimaassa. Konetyyppi sai laajaa julkisuutta lännessä, kun 20. toukokuuta 1989 kapteeni Aleksandr Zujev loikkasi MiG-29:llä Natoon kuuluvaan Turkkiin ja sai lopulta turvapaikan Yhdysvalloista.

Hävittäjän perusversio pystyi jokasään päivä- ja yötoimintaan. Vientiversio oli aseistettu keskipitkänmatkan R-27R1 ja lyhyenmatkan R-73E-ohjuksin. Perusmallin asevarustus maakohteita vastaan sisälsi kohteeseen ohjautumattomat pommit ja raketit, jotka lentäjän täytyy kohdistaa. Siten varhaisempien versioiden ilmasta-maahan kyky oli hyvin rajallinen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä on suunniteltu konetyypistä yhä kehittyneempiä malleja. Konetyypistä on olemassa myös lentotukialuksille tarkoitettu versio, joka on otettu 2000-luvulla käyttöön Intian ja Venäjän lentotukialuksilla. Merkittävä kehitysaskel, eli täsmäaseiden käyttökyky tuli mahdolliseksi MiG-29SMT-malliin Žuk-ME-tutkan myötä. Päivitetyn version lentäjäkäyttöliittymään tulivat lentäjän käyttöön ohjaamoon digitaalinäytöt ja HOTAS-periaatteella toteutettu tärkeiden kytkimien sijoittaminen tehonsäätövivulle ja ohjaussauvaan.GlobalSecurity, MiG-29SMT FULCRUM SMT-mallilla on myös pidempi toimintamatka. Vanhempia MiG-29-versioita on päivitetty laajasti SMT-versioksi. Mikoyan on markkinoinut lisäksi uutena konemallinna MiG-35:ttä, mutta sitä on yleisesti pidetty vain yhtenä MiG-29:n muunnelmana ja siten todellisuudessa markkinointikeinona.

Versiot Alkuperäiset Neuvostoliitossa valmistety versiot

MiG-29 (malli 9.12) Ensimmäinen tuotantoversio Neuvostoliiton ilmavoimille, joka astui palvelukseen vuonna 1983. Naton raportointinimi on ”Fulcrum-A”. Versiossa oli Phazotron N019 Rubin -tutka, optis-elektroninen OEPS-29 tähtäinjärjestelmä ja kypärään kiinnitetty tähtäin.

MiG-29 (malli 9.12A) ”Fulcrum-A Varsovan liiton maille tarkoitettu 9.12:n vientiversio, joka sisälsi heikkotehoisemman RPLK-29E-tutkan, yksinkertaistetummat OEPrNK-29E optoelektroniikan ja -navigointijärjestelmät sekä vanhemmat IFF-transponderit. Tästä versiosta puuttui myös kyky toimittaa ydinaseita. Toimittiin Itä-Saksaan, Tšekkoslovakiaan, Puolaan ja Romaniaan.

MiG-29 (malli 9.12B) ”Fulcrum-A” MiG-29-versio 9.12:sta Varsovan liittoon kuulumattomille maille, joka sisälsi entisestään heikennetyn tutkan ja ilmailutekniikan. Toimitettiin Intiaan, Irakiin, Syyriaan, Pohjois-Koreaan, Kuubaan, Malesiaan, Myanmariin ja Eritreaan.

MiG-29UB (malli 9.51) Kaksipaikkainen harjoitusmalli. Vain infrapuna-anturi, mutta ei tutkaa. Naton raportointinimi on "Fulcrum-B".

MiG-29 (malli 9.13) ”Fulcrum-C” Alkuperäisen tuotantoversion päivitys, joka otettiin käyttöön vuonna 1986. Naton raportointinimi on "Fulcrum-C". Versiossa oli suurennettu runko suurempaan nro 1 polttoainetankkiin ja L-203BE Gardenyia-1 -hävittäjän asennukseen, joka puuttui alkuperäisestä 9.12-versiosta. Laajennettu runko antoi 9.13-versiolle ja sen seuraajille lempinimen "Fatback".

MiG-29 (malli 9.13B) ”Fulcrum-C” Vientiversio 9.13:sta toimitettiin Pohjois-Korealle osina ja valmistettiin Panghyonissa vuosina 1991–1992. Kuten 9.13:ssa, siinä on Gardenyia-1 häirintälaite, mutta siinä on yksinkertaistettu avioniikka eikä toistotutkaa.

MiG-29S (malli 9.13S) MiG-29S oli päivitys alkuperäisestä 9.13-mallista, joka säilytti NATO-raportointikoodin ”Fulcrum-C” ja sisälsi lennonohjausjärjestelmän parannuksia. Yhteensä neljä uutta tietokonetta tarjosivat paremman vakauden ja hallittavuuden, kun kohtauskulman kasvettua 2°. Parannettu mekaanis-hydraulinen lennonohjausjärjestelmä mahdollisti suuremmat ohjauspinnan taipumat. MiG-29S voi kuljettaa siipipudotussäiliöiden ja keskilinjasäiliön alla. Siiven alla olevat kiinnittimet mahdollistavat tandempylonijärjestelyn suuremman lastin kuljettamiseen. Maksimaalinen kokonaisbruttopaino nostettiin . Tämä versio sisälsi myös uuden avioniikan ja uuden Phazotron N019M -tutkan ja sisäänrakennetun testilaitteiston (BITE), mikä vähentää riippuvuutta maassa olevista tukilaitteista. Version kehittäminen aloitettiin, koska Phazotronin insinööri Adolf Tolkachev toimitti tietoja laitteistosta länteen. Tämä oli viimeinen ennen Neuvostoliiton hajoamista rakennettu versio MiG-29:stä.

MiG-29S (malli 9.12S) Neuvostoliiton jälkeinen päivitys vanhemmille 9.12-versioille, jotka sisältävät versiolle 9.13S kehitetyt muutokset.

MiG-29SD (malli 9.12SD) Yksi muunnelma päivitetystä 9.12S:stä tutka- ja ilmailutekniikan vanhemmilla versioilla.

MiG-29SE (malli 9.13SE) 9.13S:n vientiversio, jossa on hieman heikompitehoinen N-019ME-tutka, jossa on useiden kohteiden seurantakyky ja RVV-AE (R-77-ohjus) yhteensopivuus. Ensimmäinen vientimalli MiG-29, jossa on alasiiven pudotussäiliöt; siipien sisempiin pylväisiin mahtuu yli pommit rinnakkain tandem-pareina. Sen asevalikoimaan kuuluvat keskipitkän kantaman ohjukset R-27T1, R-27ER1 ja R-27ET1. Lentokoneeseen voidaan asentaa ECM-järjestelmät, aseiden ohjauslaitteet, parannetut sisäänrakennetut tarkastus- ja koulutusjärjestelmät. MiG-29SE voi kohdistaa samanaikaisesti kaksi ilmakohdetta.

MiG-29SM (malli 9.13M) Samanlainen kuin 9.13, mutta sillä on mahdollisuus kuljettaa ohjattuja ilmasta-maahan ohjuksia sekä TV- ja laserohjattuja pommeja. Mallin Nato-raportointikoodi on ”Fulcrum-C”.

MiG-29SM (SyAF) Syyrian ilmavoimille rakennettu malli, joka perustuu MiG-29SM:ään, paitsi että Syyrian MiG-29SM käyttää 9.12-lentokoneen runkoa. RAC MiG kehitti erityisen muunnelman Syyriaa varten.

MiG-29G/MiG-29GT Itäsaksalainen MiG-29 / 29UB päivitettynä Naton vaatimuksien mukaisesti. Päivityksen toteutti MiG Aircraft Product Support GmbH:n (MAPS), joka oli MiG Moscow Aviation Production Associationin ja DaimlerChrysler Aerospacen yhteisyritys vuonna 1993.

MiG-29AS/MiG-29UBS Slovakian ilmavoimat päivittivät MiG-29/-29UB-koneeseensa NATO-yhteensopivuutta varten. Muutoksen tekivät RAC MiG ja länsimaiset yritykset vuodesta 2005 alkaen. Lentokoneessa on päivityksen myötä Rockwell Collinsin navigointi- ja viestintäjärjestelmät, BAE Systemsin IFF-järjestelmä, sen uusi lasiohjaamo sisältää monitoimiset LC-näytöt ja digitaaliset prosessorit, ja ne on myös asennettu integroitaviksi länsimaiseen teknologiaan. Lentokoneen aseistus säilyi kuitenkin ennallaan. Kaksitoista 21:stä koko MiG-29-laivastosta päivitettiin ja toimitettiin Slovakialle helmikuun 2008 lopulla. 

MiG-29 Sniper DASA, Aerostar ja Elbit suunnittelivat tämän päivityksen Romanian ilmavoimille. DASA vastasi ohjelmanhallinnasta, teknisestä tuesta ja koelento-ohjelmasta (yhdessä Elbitin kanssa), Elbit vastasi avioniikkapaketin kehittämisestä ja Aerostar toteutti muut päivitykset lentokoneeseen. Ensilento tapahtui 5. toukokuuta 2000. Päivitykset sisälsivät uuden MIL-STD-1553 B -tietoväylään perustuvan modulaarisen monitoimitietokoneen asennuksen, päivitetyn länsimaisen avioniikan, uudet radioasemat, hybridinavigointijärjestelmän, joka koostuu inertianavigointijärjestelmästä ja yhdistettynä GPS-vastaanottimeen, tunnistusjärjestelmään, kahteen MFCD:t, Head-Up-näyttö UFCP-etupaneelilla, uusi RWR, uusi HOTAS ja uusi ADC. Siihen odotettiin uuden myös uutta tutkaa ja länsimaisten aseiden integrointia samalla säilyttäen myös venäläiset aseet. Ohjelma kuitenkin keskeytettiin, kun Romania päätti luopua kalustostaan vuonna 2003.

MiG-29SMT (malli 9.17) MiG-29SMT on päivitys ensimmäisen sukupolven MiG-29:stä (9.12–9.13), joka hyödyntää MiG-29M:n päivityksiä. Lisäpolttoainesäiliöt edelleen suurennetussa rungossa mahdollistavat kantaman. Ohjaamossa on parannettu ohjaamon asettelu, kaksi värilliset nestekidenäyttölaitteet ja kaksi pienempää yksiväristä LCD-näyttöä. MiG-29A:sta puuttui edistynyt ilma-maa-ominaisuus, joten SMT-päivitys lisää päivitetyn Zhuk-ME-tutkan ilmasta maahan -tutkatunnistimella ja integroi ilmasta maahan -ohjatut aseet. "Mig-29 fighter jet family, Russia" AirForceWorld.com Retrieved 23 August 2013. Siinä on myös päivitetyt RD-33 ser.3 -moottorit, joiden kummankin jälkipolttotyöntövoima on . Asekuorma nostettiin kuudella alasiiven ja yhdellä alarungon kiinnikkeellä. Sen aseistus on sama kuin MiG-29M:ssä. Siihen on yhdistettävissä myös ei-venäläistä alkuperää oleva avioniikkaa ja aseistusta.

MiG-29BM