Pienimünsterinseisoja () on keskikokoinen ja pitkäkarvainen koirarotu, jota alun perin hyödynnettiin linnunmetsästyksessä.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi pienimünsterinseisojan pentuja noin viisikymmentä vuosittain.
Ulkonäkö Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja seisova lintukoira. Ulkonäölle tyypillistä ovat kevyet liikkeet sekä tunnusomainen, hieman surumielinen ilme. Se soveltuu ruumiinrakenteeltaan metsästyssuorituksiin. Väriltään se on ruskea-valkoinen tai ruskea päistärikkö.
Tyypillisiä piirteitä ovat pitkähapsuinen viirihäntä sekä hapsut korvissa, jaloissa ja mahan alla. Pienimünsterinseisojalla on hieman eripituiset karvat; esimerkiksi raajojen takapuolella on pitkät karvat ja etupuolella lyhyet. Korvat riippuvat ja silmät ovat ruskeat. Ominaista rodulle lisäksi ovat pääosin ruskeat ikenet, huulet ja kirsu sekä mustat kynnet. Säkäkorkeus on uroksilla 52–56 cm ja nartuilla 50–54 cm.
Luonne
Pienimünsterinseisoja on luonteeltaan vilkas ja tarmokas koirarotu. Rotu kiintyy voimakkaasti omistajiinsa ja soveltuu luonteensa puolesta myös perhekoiraksi. Pienimünsterinseisoja tarvitsee runsaasti liikuntaa ja monipuolista tekemistä, sillä toimettomana se turhautuu helposti ja voi purkaa energiaansa ei-toivottuun käyttäytymiseen. Vilkkaus ja voimakas riistavietti edellyttävät johdonmukaista kouluttamista, minkä vuoksi rotua ei suositella pelkäksi seurakoiraksi. Koulutettavuus on kuitenkin hyvä, kunhan koiran suuri energisyys otetaan huomioon ja koulutuksessa noudatetaan kärsivällistä, pitkäjänteistä otetta.
Metsästyskäytössä pienimünsterinseisoja on monipuolinen seisova lintukoira. Sen tehtävänä on etsiä ja paikallistaa riista, ilmaista sen sijainti seisomalla, ajaa riista liikkeelle käskystä sekä noutaa ammuttu riista omistajalleen. Riistan talteenotossa rotu on erittäin taitava: se noutaa halukkaasti sekä maalta että vedestä, on innokas uimari ja sietää hyvin kylmää.
Terveys pienoiskuva|Pienimünsterinseisoja Pienimünsterinseisoja elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelten sairaudet. Pienimünsterinseisoja tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa kyynärniveldysplasia, epilepsia, atopia ja allergiat.
Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 8 %:lla rodun edustajista. Jopa noin 94 %:lla pienimünsterinseisojista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 1 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Pienimünsterinseisojan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto.
Epilepsia oli muodostua isoksi ongelmaksi 1970–1980-luvuilla, mutta tilanne sen osalta on parantunut. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Katso myös
Isomünsterinseisoja Stabijhoun
Lähteet
Saksanseisojakerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf) Suomen Münsterikerhon sivulla
Luokka:FCI 7 Seisovat lintukoirat Luokka:Seisojat Luokka:Spanielit Luokka:Saksalaiset koirarodut