Ranskan Länsi-Afrikka (, AOF) oli vuosina 1895–1904 perustettu Ranskan siirtomaa-alue Länsi-Afrikassa. Siihen kuuluivat nykyisten Beninin, Burkina Fason, Guinean, Malin, Mauritanian, Nigerin, Norsunluurannikon ja Senegalin alueet. Siirtomaan hallinnollinen keskus oli Dakar.
Alueesta tuli vuonna 1904 ranskalaisen kenraalikuvernöörin johtama siirtomaa-alueiden liitto. Niiden väliset rajat muuttuivat useaan kertaan. Siirtomaiden johdossa olivat kenraalikuvernöörin alaiset varakuvernöörit neuvonantajineen. Myöhemmin kenraalikuvernöörin yhteyteen perustettiin neuvoa-antava suuri neuvosto. Toisen maailmansodan aikana Ranskan Länsi-Afrikka oli Vichyn hallituksen alainen vuoteen 1942. Sodan jälkeen siirtomaihin perustettiin alueparlamentit, joilla oli oikeus päättää budjetista ja valita edustajia Ranskan kansalliskokoukseen, tasavallan neuvostoon ja Ranskan unionin yleiskokoukseen.
Ranskan Länsi-Afrikka hajosi vuonna 1958, jolloin Ranskan Guinea julistautui itsenäiseksi. Muut siirtomaat, Dahomey, Mauritania, Niger, Norsunluurannikko, Ylä-Volta sekä entisen Ranskan Sudanin ja Senegalin muodostama Malin liittovaltio itsenäistyivät vuonna 1960.
Vaikutusvallan vähentyminen
Ranskan siirtomaavallan päättyessä ja siirtokuntien itsenäistyessä Ranskan vaikutusvalta alkoi vähentyä useimmissa Länsi-Afrikan maissa 1960-luvulla. Vuosina 1964-1995 Ranska osallistui ainakin 30 suoraan sotilaalliseen väliintuloon. Entinen siirtomaavalta piti Länsi-Afrikkaa ja Sahelia "luonnollisen leviämisen ja vaikutusvallan tilana". Ranskan sotilaallinen läsnäolo Afrikassa mahdollisti sen, että Ranska oli ranskankielisen Afrikan konfliktinratkaisu- ja hallintamekanismien ytimessä. Tämän takia sillä on paikka YK:n turvallisuusneuvostossa. Sotilaallisen läsnäolon vähentyminen 2020-luvulla pakotti Ranskan hallinnon muuttamaan Afrikka-strategiaansa. Marraskussa 2024 presidentti Emmanuel Macronille esitellyn raportin mukaan Ranska aikoo vähentää entisestään sotilaallista läsnäoloaan Afrikassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
*